Vauva ei asetu nukkumaan isän kanssa/ muutenkin itkua sänkyyn laitettaessa (6kk)

[Uniongelmia]

Tyttö (6kk) alkaa nykyisin aina itkemään, kun hänet laitetaan illalla sänkyynsä. Sellaista ihan kirkuvaa itkua, vähän ehkä hätääntynyttäkin. Tyttö kuitenkin rauhoittuu melko pian, kun juttelen hänelle rauhalliseen sävyyn, että "nyt mennään nukkumaan eikä ole mitään hätää" ja silitän häntä. Joskus pitää jäädä sängyn viereen istumaan, että tyttö rauhoittuu, joskus hän rauhoittuu ihan yksikseenkin.

Minä siis yleensä nukutan vauvan. Mies on muutaman kerran yrittänyt, mutta melkein aina minä joudun loppujen lopuksi menemään apuun. Eilinen ilta oli hässääkkää, kun saavuimme myöhään kotiin vierailulta. Hoitelin vauvan nukkumaanmenokuntoon ja jätin hänet sitten miehen nukutettavaksi, kun menin itse suihkuun. Alkoi aivan kauhea huuto. Mies ei saanut rauhoiteltua tyttöä sänkyynsä ja otti hänet syliinsä. Huuto ei loppunut siihenkään (vaikka yleensä tämä keino auttaa heti). Ihan hillitön kirkuva huuto vaan jatkui ja minun oli pakko mennä katsomaan tilannetta. Otin vauvan syliini ja huuto loppui samantien. Rauhoittelin häntä vähän aikaa ja laitin takaisin sänkyynsä. Silittelin hetken ja vauva rauhoittui sänkyynsä. Mies jäi sitten vielä viereen istumaan, kun minä lähdin suihkuun. Ja vauva nukahti.

Mikähän siinä on, ettei vauva rauhoitu isän kanssa nukkumaan? Voiko hän jotenkin vierastaa(!!) isäänsä, kun näkee tätä harvemmin kuin minua (joka häntä kotona hoidan)?? Tunteeko turvattomuutta isänsä kanssa? Vai mitä tämä on? Ja mikä tähän auttaisi? Että joskus saisin minäkin vapaavuoron nukutuksesta...

 

[kukeseen]

Olisiko eroahdistusta? Se taita iskeä siinä 6-8kk ikäisenä, kun vauva rupea tajumaan, että hän on erillinen ihminen, ei äidin "jatke" =) Jep, huonosti selitetty, mutta jotain sellaista olin lukevinaan.

Ja meillä poika 7,5kk ja ihan sama homma menossa. Isä ei oikein kelpaa, saatta ruveta itkemään siitäkin, että poistun näkyvistä. Nukuttaminen ehdottomasti minun hommiani, isäänsä ei siihen homma kelpuuteta. Itsekin olin ihmeissä, kun meillä ei esikoisella ollut mitään vastaava vaihetta. Tosin, hän on ollut aina isin poika ja isompana on isin perään kyllä itkeskellyt.

Mutta luulen, että kehitykseen kuuluva vaihe ja menee ajan kanssa ohi. Varsinkin, jos yöt muuten nukkuu ihan hyvin.

 

[Uniongelmia]

Olisiko eroahdistusta? Se taita iskeä siinä 6-8kk ikäisenä, kun vauva rupea tajumaan, että hän on erillinen ihminen, ei äidin "jatke" =) Jep, huonosti selitetty, mutta jotain sellaista olin lukevinaan.

Ja meillä poika 7,5kk ja ihan sama homma menossa. Isä ei oikein kelpaa, saatta ruveta itkemään siitäkin, että poistun näkyvistä. Nukuttaminen ehdottomasti minun hommiani, isäänsä ei siihen homma kelpuuteta. Itsekin olin ihmeissä, kun meillä ei esikoisella ollut mitään vastaava vaihetta. Tosin, hän on ollut aina isin poika ja isompana on isin perään kyllä itkeskellyt.

Mutta luulen, että kehitykseen kuuluva vaihe ja menee ajan kanssa ohi. Varsinkin, jos yöt muuten nukkuu ihan hyvin.

Juu, kiitos vastauksesta Mietinkin itse tuota eroahdistusta, mutta ajattelin, ettei se nyt vielä sitä... Kun muuten ei tyttö erikoisemmin perääni itke. Tosin, jos olen ollut pitempään poissa (esim. kaupassa ja vauva ollut isänsä tai mummun hoidossa) niin minut nähdessään vauva alkaa itkeä/kiukuta (ei suoraa huutoa, vaan paremminkin juuri semmoista kiukkuääntelyä) ja syliini päästyäänkin vaan repii minua vaatteista ja painautuu vasten... Outoa... luulin, että hän olisi iloinen nähdessään taas minut.

 

[vib]

Veikkaan kans tuota eroahdistusta. Meillä alkoi vähän samankaltainen tilanne pojan kanssa puolenvuoden iässä. Sinänsä ei ole ikinä ongelmia nukkumaan menon kanssa, poika nukahtaa ihan nätisti, mutta vain äiti siis kelpaa. Saattaa myös herätä yöllä vaan siksi, että tarkistaa onko äiti vielä tallessa, ei syö eikä muutenkaan ole hätä; riittää että käyn katsomassa.

Meillä tuota eroahdistusta on muutenkin ilmassa; jos jätän pojan isin syliin ja menen toiseen huoneeseen, alkaa itkeä ja hätääntyneenä katselee ympärilleen, "missä äiti?" ja rauhoittuu taas kun tulen näkyville. Sama jos yöllä herää, isi ei voi auttaa. Viihtyy kyllä isin kanssa, mutta äiti pitää olla näkyvillä koko ajan

Meillä on nyt tuota jo kaksi kuukautta kestänyt, eli varmasti kohta helpottaa.

 

[Uniongelmia]

Veikkaan kans tuota eroahdistusta. Meillä alkoi vähän samankaltainen tilanne pojan kanssa puolenvuoden iässä. Sinänsä ei ole ikinä ongelmia nukkumaan menon kanssa, poika nukahtaa ihan nätisti, mutta vain äiti siis kelpaa. Saattaa myös herätä yöllä vaan siksi, että tarkistaa onko äiti vielä tallessa, ei syö eikä muutenkaan ole hätä; riittää että käyn katsomassa.

Meillä tuota eroahdistusta on muutenkin ilmassa; jos jätän pojan isin syliin ja menen toiseen huoneeseen, alkaa itkeä ja hätääntyneenä katselee ympärilleen, "missä äiti?" ja rauhoittuu taas kun tulen näkyville. Sama jos yöllä herää, isi ei voi auttaa. Viihtyy kyllä isin kanssa, mutta äiti pitää olla näkyvillä koko ajan

Meillä on nyt tuota jo kaksi kuukautta kestänyt, eli varmasti kohta helpottaa.

No ehkäpä kyse on siis tosiaan eroahdistuksesta... Pitäisköhän tänä iltana testata ja antaa taas miehen yrittää nukuttaa tyttö... Harmittaa vaan miehen puolesta, kun hän luulee tekevänsä jotain väärin, kun tyttö ei asetu hänen kanssaan nukkumaan

 

[tytti]

Meillä ei myöskään isi kelvannut 6 kk:n paikkeilla. Sitä kesti noin kaksi viikkoa. Sitä ennen ja sen jälkeen on hyvin kelvannut. Eiköhän mene teilläkin ohi

 

[Molla]

Epäilen, että tytölle on tullut omaa tahtoa. Huutamalla ilmoittaa, että haluaa äidin viereensä nukkumaan mennessä.

 

[Uniongelmia]

Epäilen, että tytölle on tullut omaa tahtoa. Huutamalla ilmoittaa, että haluaa äidin viereensä nukkumaan mennessä.

Olisikohan näin... Tavallaan tuntuu mukavalta olla tytön mielestä se paras ihminen Mutta toisaalta kyllä harmittaa isän puolesta. Ja myös jos itse joskus haluaisi vapaaillan nukutuksesta....

 

[ei pahalla mut]

Onko isä epäilyttävä?
Onko pyytänyt sua ajelemaan karvoja tms?

 

[Pellervo]

Joka tapauksessa- Täysin normaalia. Olen saman kuullut lâhes joka äidiltä, ja varmaan ainakin melkeen joka perheessä äiti on ykkönen.

Muttei kannata luovuttaa, vaan päin vastoin pitää kannustaa isää tekemään mahdollisimman paljon vauvan kanssa.

Ja sama jos mahdollista että joskus mummo tai muu läheinen laittaa nukkumaan, että lapsi oppii että on aina hyvä ja turvallista nukkua omassa sängyssä miten vaan.

Kyllä se siitä!

 

[Molla]

Epäilen, että tytölle on tullut omaa tahtoa. Huutamalla ilmoittaa, että haluaa äidin viereensä nukkumaan mennessä.

Olisikohan näin... Tavallaan tuntuu mukavalta olla tytön mielestä se paras ihminen Mutta toisaalta kyllä harmittaa isän puolesta. Ja myös jos itse joskus haluaisi vapaaillan nukutuksesta....

Ehdottomasti tarvitset vapaaillan nukutuksesta!

Tuttavaperheessä kävi niin, että äiti nukutti lasta melkein kolmeen ikävuoteen asti. Alkoi just tuolleen samalla tavalla, ettei kukaan muu kelvannut. Itse olen sitä mieltä, että siihen leikkiin ei kannata lähteä. Jos ei isä kelpaa, niin huutakoot sitten. Ja voihan aluksi kokeilla sitä, että kummatkin on nukuttamassa, niin vauva tottuu isään. Itse kyllä antaisin vauvan vaan huutaa, jos isä ei kelpaa. Huuto loppuu aikanaan eikä lapsi siitä kuole.

 

[Uniongelmia]

Onko isä epäilyttävä?
Onko pyytänyt sua ajelemaan karvoja tms?

Täh??

 

[Molla]

Onko isä epäilyttävä?
Onko pyytänyt sua ajelemaan karvoja tms?

Täh??

No just joo. Heti epäillään miestä pedofiiliksi, jos vauva hänelle huutaa. Meidän perheessä on sitten kaksi pedofiiliä, kun lapset huutaa välillä sekä isälle että äidille...