vauva hakkaa,mikä avuksi?

[Janniina]

Meidän 11kuinen tyttö hakkaa,nipistää,repii ymym ja nauraa hekottaa kun häntä kieltää(itselläkin vaikea pitää pokkaa). Miten mun tulis opettaa että lyöminen ei käy päinsä. Olla kokonaan noteeraamattako?sillä EI sana lujasti on vain hauska leikki hänen mielestään.

 

[naksuli]

Kuulostaa tutulle... Meillä auttoi vaan se että ei reagoi mitenkään. Hankalaa se oli mutta meni kyllä sit ohi. EI- sana meilläkin vaan toistettiin ja naurettiin päälle. Ilmeiseti joku rajojen kokeilu vaihe. Vieläkin tyttö välillä puree mutta siihen tepsii nyt kielto. Tyttö nyt siis 1v4kk.

Tsemppiä!

 

[äippyli2]

meillä vajaa 2v poika ja vielä jaksaa hakata ja heitellä esineillä. (se lisääntyi kun sain toisen lapsen, mustasukkaisuutta varmaankin) kiellot ei häneen tehoa, yritin olla huomioimatta, mutta sekään ei aina tehoa. joten olen vienyt hänet omaan huoneeseensa ja kerron miksi hänet sinne vien, siellä hän on hetken ja tulee itse pois ja on kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

 

[ModestyB]

Tavallista kokeilua. Tuon ikäinen ei vielä tajua muiden tunteista eikä ymmärrä, että toista sattuu.

Olen silti selittänyt mahdollisimman rauhallisesti, että ei tehdä näin, äitiä sattuu, äiti ei tykkää. Jos jatkaa, pistän pois sylistä tai menen itse muihin hommiin kauemmas, sanon, ettei äiti leiki sinun kanssa jos lyöt/puret jne.

Jaksamista vaan.

 

[joo, kokemusta on]

Suunnilleen samassa iässä poika alkoi käyttäytymään noin. Kaikki neuvoivat, että pitää yrittää ennaltaehkäistä tilanteita mahdollisimman pitkälle, ettei niin pieni ymmärrä kieltoja tms. Jos lapsi vetää esim. tukasta, laita tukka ponarille, ettei saa tartuttua siihen helposti. Että tärkeintä on pitää äitilapsisuhde hyvänä, eikä kehittää riitoja lapsen kanssa. Oli kuitenkin vaikea olla suuttumatta, jälkeen päin ymmärrän kuitenkin, että neuvot olisivat olleet aivan oikeita. Lohdutukseksi sinulle se, että tuo vaihe kestää ehkä max kuukauden, ja menee sitten itsestään ohi.

 

[kkjj]

Vielä lisäys äskeiseen, että kaikkien ehdottomin toimintasääntö on, ettei missään tapauksessa saa hylätä lasta/uhata hylkäämisellä, eli ei jättää yksin, vaikka onkin vaikeaa.

 

[Heh toimintasääntönne]

Ei sitä kylässäkään voi "ennaltaehkäistä" sitten aina kaikkea, että joka tavara raivataan lapsen tieltä, hiukset ponnarille, korut pois...;-)) Kumman pienestä se lapsi ymmärtää kiellon ja milloin alkaisi ymmärtämään, jos ei ikinä kieltotilanteita tule vaan kaikki vaan siirretään tieltä pois... tämä on uusi trendi nyt, mutta itse ja moni kokeneempi äiti suosii ihan perinteistä kieltoakin, napakasti muttei huutaen.

 

[Samaa mieltä kuin edellinen]

Tärkeintä ettei kehitä riitoja lapsen kanssa... hmm.... tästähän ne pikku prinssit ja prinsessat sitten syntyy kun lapset ovat aika nokkelia ja tajuavat mistä narusta vetää;-) Ja vanhemmat vaan hyssyttelee ja lapsi tuhoaa kaiken ympäriltään eikä mitään saa tehdä. Kultainen keskitie tässäkin mielestäni, voi neuvoa jo pienestä pitäen mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ei siinä mitään "riitoja" tarvitse silti olla. Johdonmukaisuus vain. Modestyn kanssa myös samaa mieltä, ei se lapsi silti ole "hylätty" jos äiti ei suostu rääkättäväksi. Varmaan pyörtyisitte kun näkisitte ystäväni, jonka lapsi puri häntä monta kertaa ja äiti puri takaisin. Johan loppui pureminen;-) Tajusi miltä tuntuu, vaikka itse en ehkä noin rajua keinoa käyttäisi kuitenkaan, mutta jokainen tyylillään. Toki vaarallisimmat tavarat voi siirtää jne. mutta vähitellen on hyvä opettaa vähän mitä voi tehdä.

 

[samoilla "aalloilla"]

samaa mieltä olen viimeisten kommentoijien kanssa, eihän se lapsi voi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei jos vanhemmat ei sitä hänelle kerro ja opeta!

Musta ei ole ratkaisu se, että kaikki viedään pois. meillä ei ole mitään esim. tavaroita pois siirrelty. Ei ne ole riitoja vaan opettelutilanteita, niitä pitää vaan monta-monta kertaa harjotella...

Jos alusta saakka varjelee lasta vastoinkäymisiltä voi myöhemmin olla vaikeeta vetää raja, sitten tuleekin näitä äidin ja isin kullannuppuja joille ensimmäinen auktoriteetti on poliisi...

 

[oikein!]

Varmaan pyörtyisitte kun näkisitte ystäväni, jonka lapsi puri häntä monta kertaa ja äiti puri takaisin. Johan loppui pureminen;-)

Ei tässä mitään pyörtymistä, loistava keino, kunhan näykkää vain sen verran että lapsi huomaa ettei tunnu kovin kivalta. Siitä se empatia syntyy - kyky ymmärtää, miltä jokin asia toisesta ihmisestä tuntuu. Nykyään tuntuu kasvavan paljon ihmisiä, joilta se tärkeä kyky puuttuu.

 

[Ei puremista]

Empatiakyky ei kyllä minusta kasva siitä, että äiti puree lastaan. Eikä logiikka. Miten voi sanoa lapselle, että ei saa purra, jos itse puree sitten häntä, vaikka vain kerran? Kumpi jää lapselle enemmän mieleen, äidin sanat vai se, että äitikin puri?? Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa ja lapselle kyllä jää käsitys, että pureminen on keino, jota voi käyttää, kun ei muuta keksi.

Perhelehdissäkin on ollut juttua psykologien suulla, että lasta nimenomaan ei pidä purra/lyödä tms. näyttääkseen muka miltä se tuntuu, koska pieni lapsi ei ymmärrä empatiaa, viesti ei tosiaan mene perille siten, kuin vanhempi toivoo tai kuvittelee.

 

[Purijasta]

hehhe, purija on nyt jo teini-ikäinen ja ihan empaattinen ja fiksu likka! Eikä ole hunningolle joutunut.

 

[maija79]

Meidän perheessä ei lyömistä, raapimista, repimistä yms suvaita yhtään!!Ensin kiellän ja varoitan, että jos vielä noin teet, niin joudut pois sylistä. Äänensävy on aika tiukka ja ankara. Minä en siihen leikkiin lähde yhtään mukaan, että ensin kielletään 10 kertaa ja siltikään ei tule mitään seuraamuksia. Mm puremiseen on puututtava heti, muuten siitä voi tulla ongelma. Hoidossakaan ei olisi kiva jos oma lapsi koko ajan purisi ja repisi muita lapsia tukasta. Meillä on kotona hyvin tarkkaa mitä saa tehdä ja mitä ei, ja säännöistä pidetään kiinni. Ei siis niin, että ensin kielletään ja sitten kuitenkin saa syödä sohvalla tai painella television nappeja, kun vanhemmat ei jaksa pidemmän päälle kieltää tai keksiä muuta tekemistä. Johdonmukaisuus vaatii pitkää pinnaa, mutta pidemmällä tähtäimellä se taatusti kantaa hedelmää..

 

[fggshghg]

Empatiakyky ei kyllä minusta kasva siitä, että äiti puree lastaan. Eikä logiikka. Miten voi sanoa lapselle, että ei saa purra, jos itse puree sitten häntä, vaikka vain kerran? Kumpi jää lapselle enemmän mieleen, äidin sanat vai se, että äitikin puri?? Teot puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa ja lapselle kyllä jää käsitys, että pureminen on keino, jota voi käyttää, kun ei muuta keksi.

Perhelehdissäkin on ollut juttua psykologien suulla, että lasta nimenomaan ei pidä purra/lyödä tms. näyttääkseen muka miltä se tuntuu, koska pieni lapsi ei ymmärrä empatiaa, viesti ei tosiaan mene perille siten, kuin vanhempi toivoo tai kuvittelee.

Höpöhöpö. Juuri tällaiset lässyttäjät kasvattavat niitä pikkukeisareita, jotka sitten aikuisena vaativat vanhemmiltaan rahaa nyrkillä uhaten ja potkivat kadulla mummoja. Helpompiin lapsiin tuollainen lässytys saattaa tehotakin, mutta kovapäisimmät tarvitsevat kovemmat otteet, ennen kuin viesti menee perille.

Tätini oli perhepäivähoitaja. Hänen paikkakunnallaan oli yksi pilalle hemmoteltu ongelmalapsi, joka puri kaikkia. Lapsi oli kiertänyt jo kaikki perhepäivähoitajat, eikä kukaan enää suostunut ottamaan häntä hoitoon. Lopulta tädiltäni kysyttiin, jos hän vielä suostuisi kokeilemaan kyseisen lapsen hoitamista. Täti teki kaikkensa lapsen kanssa, jotta tämä oppisi tavoille, mutta lopulta muu ei auttanut kuin takaisin pureminen. Siihen loppui pureminen kertalaakista. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, eikä kenellekään tullut mieleenkään kritisoida tädin toimintatapaa.

 

[HuhHUHhuhHUH]

Kamalaa että on olemassa ihmisiä jotka purevat lapsiaan takaisin!!! Ruumiillinen kurittaminen on laissa kiellettyä! Ja miten vanhempi voi koskaan vaatia lastaan kunnioittamaan itseään jos alentuu lapsen tasolle... Vanhempi on auktoriteetti, kyllä keinoina tulee olla ihan muut kuin lapsen fyysinen satuttaminen.

 

[Ei puremista]

Höpöhöpö. Juuri tällaiset lässyttäjät kasvattavat niitä pikkukeisareita, jotka sitten aikuisena vaativat vanhemmiltaan rahaa nyrkillä uhaten ja potkivat kadulla mummoja. Helpompiin lapsiin tuollainen lässytys saattaa tehotakin, mutta kovapäisimmät tarvitsevat kovemmat otteet, ennen kuin viesti menee perille.
--
Tätini oli perhepäivähoitaja. Hänen paikkakunnallaan oli yksi pilalle hemmoteltu ongelmalapsi, joka puri kaikkia.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Yksi kummin kaiman serkun tutun ongelmalapsen tapaus tottakai onkin pätevä syy kumota asiantuntijoiden suositukset ja ohjeistaa kaikkia äitejä puremaan siekailematta lapsiaan heti, kun puhe ei tepsi. Sama sopii varmaan muihinkin perheriitoihin: jos miehesi lyö, iske takaisin, sillä se riita loppuu ja ongelma ratkeaa kertatäräytyksellä.

Omat kolme ex-purijaani ovat varsin haastavia lapsia, ensimmäinen kielto ei tehoa useimmissa tapauksissa, mutta kaikki ovat ihan noilla kuvailemillani keinoin puremisen lopetaneet. Toki, jos kielletty toiminta on jo päästetty juurtumaan, sen kitkeminen on joskus hankalaa.

 

[Jaiks]

Tuskin ketään nyt lastaan tosi kovin puree.Jos vähän näyttää miltä se tuntuu.Pieni lapsi ei sitä tiedä että se sattuu.Sittenpähän tietää.

 

[Samaa mieltä lässyttäjääideistä]

Hehe, noudatatko lastenkasvatuksessa muutenkin samoja ohjeita kuin parisuhteessa kun kirjoitit näin:
"Sama sopii varmaan muihinkin perheriitoihin: jos miehesi lyö, iske takaisin, sillä se riita loppuu ja ongelma ratkeaa kertatäräytyksellä. "
Lapsi on lapsi ja joskus ei auta kuin kovemmat keinot, että tolkku pysyy. Jos lapsen antaa purra ihmisiä ja tuhota omaisuutta ym. niin kusessa olet kun pentusi on teini! Mutta älä rutise sitten!

 

[Puree itseään]

Lyömiseen ei auta, mutta puruvimmasta käskevää uhmista olen käskenyt puremaan itseänsä. Saa itse valita puruvoiman eikä äiti tee pahaa. Ekan kerran neiti purasi oikein kunnolla omaa kättä, sen jälkeen on tajunnut että sehän hitto sattuu