Vauva ja parisuhteen hoito?

[.]

Miten olette hoitaneet parisuhdetta vauva-aikana? En tarkoita nyt mitään kotitöiden jakamista, ja toisen auttamista päivittäisissä asioissa, vaan läheisyyttä ja rakkautta puolisoiden välillä. Omalla kohdalla tuntuu että vauva syö kaiken rakkauden minun ja mieheni väliltä eikä meillä ole mitään muuta yhteistä kuin vauva. Välillä tuntuu että kaikki rakkaus siirtyi vaan vauvaan eikä mitään jäänyt minun ja miehen välille. Kuinka saada tunteet takaisin?

 

["mamm"]

ei millään kikkaskonsteilla olla hoidettu, mutta ei ole rakkaus mihinkään kadonnu. samalla tavalla rakastetaan, luulen että vaikuttaa sekin että usea vuosi oltu yhdessä, eikä eletty enää minkäänlaista huumavaihetta, ei tavallaan ollu kauhea muutos vauvan tulo, tuossahan tuo puksuttaa

 

[kjgtkjh]

Minkä ikäinen vauva? Minustakin tuntui ekan vuoden ajan että rakkautta ei riittänyt miehelle yhtään vaan rakastin vain vauvaa. Olin ja olen edelleen niin onnen huumassa 1,5v tytön johdosta, mutta nyt pystyn taas rakastamaan miestäni myös En tiedä miten se tapahtui, siis rakkauden palaaminen. Kai se luonto vain varmistaa että jälkeläisestä tulee huolehdittua tarpeeksi hyvin ja laittaa kaikki tunteet sinne vauvan suuntaan. Toivottavasti teilläkin rakkaus palaa ja iskee uudelleen!

 

[Lilya]

Meillä taisi olla vähän noin ja töitä piti tehdä että saatiin homma toimimaan. Alettiin vaan ihan kunnolla huomioimaan toista ja ottamaan yhteisiä hetkiä esim. rakasteluun, ihan siis huolehdittiin siitä että aikaa oli. Joskus vietiin vauva hoitoon päikkäreiden ajaksi että päästiin itse kahville, ajelulle tms. Mä koen että työn tekeminen parisuhteen eteen on tosi tärkeää, vauvavaiheessa sitä vieraantuu niin helposti.

 

[macy gray]

[QUOTE="mamm";23067195]ei millään kikkaskonsteilla olla hoidettu, mutta ei ole rakkaus mihinkään kadonnu. samalla tavalla rakastetaan, luulen että vaikuttaa sekin että usea vuosi oltu yhdessä, eikä eletty enää minkäänlaista huumavaihetta, ei tavallaan ollu kauhea muutos vauvan tulo, tuossahan tuo puksuttaa[/QUOTE]

Me saatiin lapsi (toivotusti ja tarkoituksella) suhteen alkuvaiheessa ja juuri sen takia suhde on pysynyt ennallaan tai paremminkin vahvistunut entisestään. Ei oltu vielä jämähdetty tiettyyn kahdenkeskiseen elämäntapaan, joten sopeuduttiin perhe-elämään helposti. Toki riitoja tuli, mutta niitten myötä löytyi tasapaino tilanteisiin ja opittiin toisistamme lisää.

Suhdetta hoidettiin olemalla lähekkäin vaikka telkkaria katsellessa. Itse katsoinkin paljon, koska imettäessä se oli helppoa ajankulua. Välillä nukuttiin yhdessä päiväunia tai vain köllöteltiin sylikkäin lapsen nukkuessa. Viikonloppuiltaisin pelailtiin tai vaikka vain keskusteltiin. Saunomisesta pidämme myös. Joskus päästiin käymään "treffeillä" eli leffassa tai syömässä ihan kaksin. Yleensä kuitenkin toteutettiin vastaavaa kotona lapsen nukkuessa. Ihan tavallisilla asioilla suhdetta hoidetaan myös vauva-arjessa.

 

[äitykkeliini]

[QUOTE="mamm";23067195]ei millään kikkaskonsteilla olla hoidettu, mutta ei ole rakkaus mihinkään kadonnu. samalla tavalla rakastetaan, luulen että vaikuttaa sekin että usea vuosi oltu yhdessä, eikä eletty enää minkäänlaista huumavaihetta, ei tavallaan ollu kauhea muutos vauvan tulo, tuossahan tuo puksuttaa[/QUOTE]

Samma här.

 

["niin"]

Sillä ettei anna sen vauvan viedä sitä kaikkea rakkautta. Sitä kahden keskistä aikaa on järkättävä ja se vaatii jonkin verran ponnisteluja.

 

["Unelma-anelma"]

Kyl se hei menee ohi, sellaista se on äitiyden alku, että sitä tuppaa olemaan pelkästään äiti eikä mitään muuta. Huono nukkuminenkin vaikuttaa, ja kestää aika kauan, että hormonit tasaantuu ja palautuu "omaksi itsekseen". Mun toinen lapsi on nyt 1 v 1 kk, ja oon vasta lähiaikoina taas löytänyt itseni, alkanut harrastaa, tuntea mielenkiintoa muihinkuin kuin lapsiasioihin. Seksikin on palannut mukaan kuvioihin, ja mikä parasta, se on ihan yhtä hyvää (parempaa) kuin nuorina opiskelijoina 11 vuotta sitten.

Sinun täytyy olla edelleen sinä, vaikka oletkin nyt äiti. Sitä ei vaan oikein voi pakottaa, mutta kyllä se tulee pikkuhiljaa.

 

[meillä...]

Ensimmäinen lapsi on 5v ja toinen 1,5kk ja tuntuu että mies voisi häipyä tästä kuviosta, lapset vievät kaiken energiani ja rakkauteni kohdistuu heihin. Tiedän, jotain pitäisi tehdä, enkä yhtään ihmettele kun niin monet eroaa vauvan ollessa pieni :/