Minulla on lähipiirissä kaksi tällaista "yllätysraskautta". Molemmat nykyään yksinhuoltajia, ja lapsi on kärisnyt alusta asti siitä, että miehen on ollut vaikea hyväksyä se, että hänet on tehty isäksi vasten omaa tahtoaan. Vaikka ap:n mies olisikin niin sinisilmäinen ja luottavainen, että uskoisi ap:n selityksiä, niin miehen äiti, ap:n äiti ja muut naispuoliset ihmiset siinä lähellä eivät ole. Omasta kokemuksesta tiedän, että on erittäin vaikea teeskennellä olevansa iloinen toisen raskaudesta, kun on päivänselvää, että se on tehty kylmän harkitusti ja itsekkäästi, ja satuttaa miestä ehkä enemmän kuin mikään muu voi satuttaa. Myöhemmin sitten paljastui se, minkä me kaikki naiset olimme jo tienneetkin; pillerit oli jätetty pois kertomatta siitä miehelle.
Miksi ap edes ajattelet tuollaisia? Miksi haluat pilata teiltä elämänne parhaimman yhteisen asian; odotetun ja toivotun raskauden yrittämisen, yhdessä haaveilemisen, odostusajan ja lopulta uuden elämän vastaanottamisen? Miksi ylipäänsä ottaa riskiä, että kaikki meneekin pieleen, ja saatat tähän maailman yksin lapsen, joka on ikuisesti sinulle katkera siitä, että pilasit omalla itsekkyydelläsi hänen oikeutensa ehjään perheesene ja hyvään isäsuhteeseen?
Nyt jäitä hattuun ja pois tuollaiset lapselliset ajatusleikit. Jos et luota itseesi sen verran, että hoitaisit ehkäisyn, hae ehkäisylaastari tai keskustele lääkärin kanssa sellaisesta ehkäisymuodosta, josta sinun ei tarvitse päivittäin huolehtia. Usko pois, kun mies sitten on valmis tekemään kanssasi lapsen, olet erittäin iloinen, ettet pettänyt hänen luottamustaan. Kaiken sen energian, minkä nyt pistät vahinkoraskaudesta haaveiluun, voit pistää parisuhteenne rakentamiseen. Se on parasta pääomaa, mitä tulevan lapsesi varalle voit kerätä.
