vauvaa kaipaava..

[Sinna]

Olen 21-vuotias nuori nainen ja opiskelen tällä hetkellä ja minulla olisi vielä 1½ vuotta opiskeluja jäljellä. Olen seurustellut yli kolmevuotta mieheni kanssa ja olemme aina olleet hyvin tiiviisti ja onnellisesti yhdessä. Jo parin vuoden ajan minulla on ollut kova vauvakuume ja olen kovasti koittanut saada miestänikin mukaan haaveeseeni (hän on minua usean vuoden vanhempi). Pidämme molemmat tosi paljon lapsista ja olemme ajatelleet yrittää sitten kun olen valmistunut koulusta ja mikäli hänellä yhä silloin on vakaa työtilanne. Haluaisin kysyä muilta mitä mieltä olette raskaaksi tulemisesta suht nuorella iällä.. Oma äitinikin sai isosiskoni ollessaan ikäiseni. Joskus pelkään kuitenkin kun olen kuullut että nuorena lapsensa saaneet ajautuvat helpommin puolisonsa kanssa eri teille..? Tiedän että jokaiseen suhteeseen lapset tuovat oman paineen ja se vaatii totuttelua ja järjestelyä. Olen ehdottomasti luvannut itselleni etten unohda yhteistä aikaamme ja että kävisimme yhdessä ulkona kuten nytkin.. silloin tällöin. Toivottavasti kuulisin myös muiden nuorten mielipiteistä äitiydestä ja lasten hankinnasta. Kiitos jo etukäteen..

 

[^_^]

Ehkä nuorena lapsen saaneet herkästi ajautuvat eriteille siitä syystä että lapsi on usein saanut vahingossa alkunsa. Nuori isä ei ehkä voi vastustaa kavereiden houkutuksia ja miettiä mitä kaikkea jäi kokeilematta kun taas nuori äiti ei voi muuta kuin kasvaa aikuiseksi ja huolehtia lapsesta.

Mutta jos vanhemmista molemmat ovat sitoutuneet toisiinsa ja todella haluavat lasta yhdessä, on mahdollisuudet pysyä yhdessä paljon paremmat. Vanhanaikainen tapa mennä ensin naimisiin ja perustaa sitten perhe yhdessä ei välttämättä ole yhtään hullumpi ajatus.

 

[anu]

Olen itsekin 21- vuotias, ja olen seurustellut mieheni kanssa viitisen vuotta. Olemme molemmat vakituisessa työssä. Lopetin e-pillereiden syönnin 1,5 kuukautta sitten, ja yritämme saada lasta. Itse en usko tuohon että nuorena lapsensa saaneet ajautuvat helpommin puolisonsa kanssa erilleen. Vaikka olen nuori, olemme mieheni kanssa varmoja että haluamme lapsen nyt. Jos molemmat osapuolet parisuhteessa ovat valmiita lapsen hankintaan, niin mikä estää?

 

[äidiksi 21 v]

Tosi asia on että vauva mullistaa enemmän kuin osaa etukäteen kuvitellakaan.

Vaikka lukisi mitä kirjoja etukäteen.

 

[Sinna]

Olemme olleet nyt 1½ vuotta kihloissa ja vielä mentyämme mieheni oli valmis menemään naimisiin vaikka heti.. Pidin sitä kuitenkin vielä vähän turhan aikaisena, tarkoittipa hän sitä tosissaan tai ei. Viime keväästä asti olen yrittänyt sitten puhua naimisiinmenosta ja vähän udella mieheltäni että koskas tämmöistä voisi ajatella sitten..mutta nyt hän onkin sitä mieltä että naimisiinmeno ei ole pakollinen ennen lapsia. Minä taas puolestani olen vanhanaikainen ja haluaisin häät ensin.. :/ Noh..Nyt olen kypsytellyt ajatusta että ehkä meidän ei tosiaan sitten tarvitsekaan mennä naimisiin vaan on hyvä elää kihloissa.. Ehkä hän pelkää että tulee olemaan enemmän ""pallo jalassa"" naimisissa ollessaan kuin että meillä olisi lapsi, koska lapsen hankinnasta hän on puhunut suopeasti muttei sanallakaan osallistunut keskusteluuni mahdollisista häistä. Mene ja tiedä sitten..heh. Meistä kumpikaan ei käy usein viihteellä ja viihdymme tosi hyvin keskenämme. Jännitän kuitenkin vähän sitä, että jos meille tulisi vauva niin miten mieheni jaksaisi sitä, koska hän on muutenkin tosi pessimisti luonteeltaan. Se on joskus minullekin raskasta, kun yritän ymmärtää häntä vaikka kaikki oikeasti on hyvin..Hän vain usein näkee kaiken niin negatiivisena..:/ Pointti on kuitenkin se, että tahtoisin lapset nuorena jos se vain on mahdollista ja minut on niitä suotu saamaan. Ehkä minun vain täytyy karaista miestäni ja puuttua napakammin hänen yleiseen elämänasenteeseensa. En halua tehdä mitään mihin mieheni ei ole valmis, mutta toivoisin että saisimme lapsen parin lähivuoden aikana. Ennemmin siis luovun hää kuin vauvahaaveesta, jos se sitä vaatii. -Kiitos kommentista-

 

[Sinna]

Ihan ensiksi tahtoisin onnitella, että teillä on jo lapsenhankintapuuhat täydessä käynnissä! Toivottavasti pian tärppäisi ja pääsisitte nauttimaan vauvan tuomista iloista ja elämästä. Tunnette varmasti toisenne hyvin, kun olette jo seurustelleetkin niin monta vuotta.. Olen itse sitä mieltä että kohtuullisen pitkä seurustelu ennen lasta on hyvä pohja tuleville koitoksille. Ystävissäni ja sukulaisissani on useita sellaisia pariskuntia jotka ovat menneet heti jopa vuoden sisällä naimisiin ja saattaneet jo lapsenkin alulle.. Se on kyllä aika huikeaa kun miettii että suhteessa edes alkuhuuma ei varmastikaan ole vielä ehtinyt kunnolla laskea eikä arjen vastoinkäymisiä vielä välttämättä kauheasti keretty puntaroida. Olen aina kuitenkin toivonut parasta ja onnistumista mutta monet heistä ovat päätyneet eroon lasten ollessa pieniä. Se on tosi ikävää..:/ Kiitos sinulle kommentista ja toivon kaikkea hyvää teidän elämäänne! Olen ehkä vähän kadekin..heh.

 

[Kukkis]

Aikalailla samanlaiset ajatukset sinulla kuin minullakin . Minulla on vaan tuo koulu vasta alkanut, vaikka olenkin saman ikäinen kuin sinä. Vauvakuumetta on kuitenkin vuoden verran ollut ... Pitäisi kuitenkin kestää sinne koulun loppuun asti ennen kuin ryhtyy tosi toimiin. Valitettavasti sitä koulua on se kolme vuotta vielä : /. En tiedä miten maltan odottaa sinne asti, kun muuten elämäntilanne olisi sellainen, että vauva voisi tulla. Olemme seurustellut reilu viisi vuotta ja mies on töissä ja minullakin osa-aikatyö opiskelujen lisäksi. Ollaan kovasti keskusteltu tulevaisuudesta ja lasten hankinnasta ja ihan kumpikin on samaa mieltä asioista. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo ) eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu...