vauvahaave

[haaveilija]

Onko täällä sellaisia ketkä haaveilevat vauvasta ja ovat jo yli 35vuotiaita?

Itse kuulun myös siihen ryhmään joka ei koskaan halunnut lapsia, nyt jo kypsällä iällä mieli sitten muuttui.Miehen mielenmuuttamiseen piti käyttää kaikki keinot ja konstit mutta sekin onnistui.Eroakin jo mietittiin mutta sitten sovittiin että kyllä me tätä yhdessä halutaan, vaikka mies taisi ensin myöntyä ihan siksi etten olisi lähtenyt hänen luotaan pois.Mies on vanhempi minua, sanookin suurimmaksi syyksi kielteiseen suhtautumiseensa ikänsä.Mutta onneksi hän päivä päivältä muuttuu myönteisempään suuntaan.

Nyt ei siis ollenkaan tiedetä saadaanko me lasta vai ei.Pillerit on jätetty kolme kuukautta sitten ja elämä tunnostaa suurelta lottoamiselta!Eletään normaalisti ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Jos joku haluaa vaihtaa mielipiteitä/omia kokemuksiaan yms niin olisi kiva kuulla niitä.Onko muita samassa tilanteessa olevia?Sana on vapaa!

 

[Pampula]

Onko täällä sellaisia ketkä haaveilevat vauvasta ja ovat jo yli 35vuotiaita?

Itse kuulun myös siihen ryhmään joka ei koskaan halunnut lapsia, nyt jo kypsällä iällä mieli sitten muuttui.Miehen mielenmuuttamiseen piti käyttää kaikki keinot ja konstit mutta sekin onnistui.Eroakin jo mietittiin mutta sitten sovittiin että kyllä me tätä yhdessä halutaan, vaikka mies taisi ensin myöntyä ihan siksi etten olisi lähtenyt hänen luotaan pois.Mies on vanhempi minua, sanookin suurimmaksi syyksi kielteiseen suhtautumiseensa ikänsä.Mutta onneksi hän päivä päivältä muuttuu myönteisempään suuntaan.

Nyt ei siis ollenkaan tiedetä saadaanko me lasta vai ei.Pillerit on jätetty kolme kuukautta sitten ja elämä tunnostaa suurelta lottoamiselta!Eletään normaalisti ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Jos joku haluaa vaihtaa mielipiteitä/omia kokemuksiaan yms niin olisi kiva kuulla niitä.Onko muita samassa tilanteessa olevia?Sana on vapaa!

Minä tapasin suunnilleen sinun ikäisenäsi ensimmäistä kertaa miehen, jonka kanssa saatoin kuvitella lapsia haluavani. Nyt olen 41-vuotias ja sylissä nukkuu kuukauden ikäinen toinen lapsi, tuossa vieresä päikkäreitä vetelee 2,5 vuoden ikäinen esikoinen. Olen onnellinen, että tämä vielä toteutui,vaikka ikäni puolesta olin varautunut sihen, että ei ollut itsestäänselvyys.

Kovasti onnea matkaan! Toivottavasti haaveesi toteutuu! Ihanaa tämä on!

 

[ap]

Kiitos pampula. =) Katsotaan mitä se elämä meille on varannut.

 

[birdie_]

Täällä myös yksi ns. late bloomer, jonka vauvahaaveet heräsivät vasta 34-vuotiaana. Vuoden yrityksen jälkeen lasta ei kuitenkaan kuulunut ja sittemmin on hakeuduttu hoitoihin. Emme ole kuitenkaan kertoneet asiasta kenellekään, emme haaveista tai hoidoista. Ei kiinnosta toisten päivittelyt siitä, miten "olisi kannattanut tehdä ne lapset nuorempana" jne.

Tiedostan hyvin iän tuomat riskit ja vaikutukset asiaan, mutta olen silti edelleen tyytyväinen tekemiini valintoihin. Meistä toiset vain kypsyvät näihin asioihin eri tahtia. Tietysti olen myös hyväksynyt realiteetit, ettei lapsia välttämättä tulekaan noin vain enää tässä iässä. Mutta mistä sitä tietää olisiko tullut nuorempanakaan.

Näillä eväillä mennään ja tosiaankin katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Jos ei omaa biologista lasta niin ehkä adoption, ehkä sijaislapsen. Kahdestaankin on hyvä olla.

Tsemppiä vaan kaikille vanhemmillekin haaveilijoille! Haikaraa odotellessa

 

[haaveilija]

Täällä myös yksi ns. late bloomer, jonka vauvahaaveet heräsivät vasta 34-vuotiaana. Vuoden yrityksen jälkeen lasta ei kuitenkaan kuulunut ja sittemmin on hakeuduttu hoitoihin. Emme ole kuitenkaan kertoneet asiasta kenellekään, emme haaveista tai hoidoista. Ei kiinnosta toisten päivittelyt siitä, miten "olisi kannattanut tehdä ne lapset nuorempana" jne.

Tiedostan hyvin iän tuomat riskit ja vaikutukset asiaan, mutta olen silti edelleen tyytyväinen tekemiini valintoihin. Meistä toiset vain kypsyvät näihin asioihin eri tahtia. Tietysti olen myös hyväksynyt realiteetit, ettei lapsia välttämättä tulekaan noin vain enää tässä iässä. Mutta mistä sitä tietää olisiko tullut nuorempanakaan.

Näillä eväillä mennään ja tosiaankin katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Jos ei omaa biologista lasta niin ehkä adoption, ehkä sijaislapsen. Kahdestaankin on hyvä olla.

Tsemppiä vaan kaikille vanhemmillekin haaveilijoille! Haikaraa odotellessa

Kuulostaa kovin tutulle.Ihmeellistä se on miten mieli muuttuu/kypsyy kun ikää tulee.
Minäkin pelkään ettemme me sitä lasta saa, ainakaan kovin helposti.Kovin harvalle olen minäkään mitään kertonut, ihan parille lähimmälle ystävälleni.
Odotan gynekologille menoa, tarkistuttaakseni voinko edes saada lasta.Epäilen että minulla voisi olla monirakkulaiset munasarjat.Oireita nimittäin on ollut teini iästä asti.Sairautta ei ole todettu mutta mielessä se huolena pyörii.Osahan tuotakin vaivaa kärsivistä saa lapsen, rukoilen että kuulun siihen ryhmään.
Kaikesta huolimatta ihanaa kesää sinullekin!

 

[birdie_]

Kun aloimme yrittää lasta, kävin gynellä perustutkimuksessa ja kaikki oli kunnossa. Siitä puoli vuotta eteenpäin lasta ei kuitenkaan kuulunut. Mies meni tutkimuksiin sen jälkeen ja hänellekin sanottiin, että kaikki on kunnossa ja luomuvauva tulee sieltä kyllä. Taas meni puoli vuotta eikä tapahtunut mitään. Hakeuduimme hoitoihin ja siellä jälleen ilmeni, ettei meillä perustutkimusten mukaan pitäisi olla ongelmaa lisääntyä. Ovulaatiokin tulee joka kuukausi säännöllisesti. Kaikesta huolimatta tässä sitä nyt ollaan hoitojen ihmeellisessä maailmassa... Aika näyttää.

Olen kokenut, että hyvä puoli näin "vanhana tahkoajana" on siinä, ettei oikeastaan odotukset ole niin korkealla kuin mitä ehkä olisi ollut 10 vuotta sitten. Suhtautuminen on rauhallisen realistista. Mieskin on sanonut, että olisi ihanaa jos lapsen saisimme, mutta hän on onnellinen myös kahdestaan.

Nykyään meitä vanhempia esikoisyrittäjiä on tuttavapiirissäkin useampia. Joillekin tämä on vaikeampi prosessi. Vaikken ole kertonut (toistaiseksi) meidän tilannetta niin olen ollut korvana ja olkapäänä muille. On ollut ihmeellistä myös huomata, miten paljon asia on lähentänyt myös parisuhdetta. Keskustelemme enemmän haaveistamme ja tulevaisuudesta kuin aikoihin. Kaikki haaveet eivät onneksi pyöri vauvanteon ympärillä, mikä sekin on ehkä helpottanut "paineita". Iän tuoma etu on mielestäni lisäksi se, että yhä harvempi kysyy meiltä enää "No milloinkas teille tulee vauva?"

Hyvää kesää sinullekin ja kerrohan kuulumisiasi jatkossakin! Kiinnostaisi myös kuulla muiden vastaavassa tilanteessa olevien (tai olleiden) tarinoita.

 

[haaveilija]

Gynekologi käynti on nyt takana ja kaiken pitäisi olla hyvin.Painoa pitää saada vain reilusti pois, olen ylipainoinen ja se on kova homma nyt edessä.Mutta ei tällaista kannustinta ole ennen minulla ollutkaan.Eli nyt vaan lenkkeilemään! Mieli parani kummasti kun sai yhden mörön pois päästä pyörimästä, jos joku siellä nyt miettii eikä tohdi mennä tutkimuksiin niin sanon että reippaasti vaan!Lääkäri sanoi, että vaikka minulla olisikin monirakkulaiset munasarjat niin ihan hyvin voisin silti saada vauvan.On hoitoja, ja voihan olla että joudumme niihin vielä mekin turvautumaan mutta painoa nyt pois, eivät hoitojakaan anna kovin ylipainoisille.Ymmärrettävistä syistä.
Nyt tuntuu sille, että voi elää ihan täysillä! =)

 

[Mira]

Onko täällä sellaisia ketkä haaveilevat vauvasta ja ovat jo yli 35vuotiaita?

Itse kuulun myös siihen ryhmään joka ei koskaan halunnut lapsia, nyt jo kypsällä iällä mieli sitten muuttui.Miehen mielenmuuttamiseen piti käyttää kaikki keinot ja konstit mutta sekin onnistui.Eroakin jo mietittiin mutta sitten sovittiin että kyllä me tätä yhdessä halutaan, vaikka mies taisi ensin myöntyä ihan siksi etten olisi lähtenyt hänen luotaan pois.Mies on vanhempi minua, sanookin suurimmaksi syyksi kielteiseen suhtautumiseensa ikänsä.Mutta onneksi hän päivä päivältä muuttuu myönteisempään suuntaan.

Nyt ei siis ollenkaan tiedetä saadaanko me lasta vai ei.Pillerit on jätetty kolme kuukautta sitten ja elämä tunnostaa suurelta lottoamiselta!Eletään normaalisti ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Jos joku haluaa vaihtaa mielipiteitä/omia kokemuksiaan yms niin olisi kiva kuulla niitä.Onko muita samassa tilanteessa olevia?Sana on vapaa!

Itse jo hiukan yli 40v,uudessa hyvässä parisuhteessa ja jo yksi lapsi aiemmasta liitosta, tytär kohta 20v.joVälillä itselläkin alkanut tulemaan vauvakuumetta mutta ikä ehkä sitä jarruttelee, hormonikierukka ollut pari vuotta ja sitä ennen kupari enkä edes usko että uusi raskaus kovin helposti tulisikaan mutta ainahan sitä voi haaveilla vai onko täällä joku muukin vastaavassa tilanteessa ja kuinka pian hormonikierukan poistattamisen jälkeen on raskaus onnistunut ja onko kaikki mennyt hyvin???