Kukkuu, täällä kp 1. Että älä Susa masennu vaan yritetään ennemmin piristyä yhdessä!! Kyllä itseänikin otti päähän ihan tajuttomasti kun aamulla tajusin ennen kuin edes sängystä nousin, että just joo, täti tuli. Mutta ei voi mitään, ei auta itku markkinoilla eikä mikään. Näin se vaan menee, toisille tää on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Olin tosin ihan tyytyväinen että alkoivat nyt, jotta kierto pysyy suht aisoissa ja parempi näin että on alkanut yön aikana kuin että vielä kärvistelisin tässä päivän aikana ja saisin hepulikohtauksen sitten keskellä työpäivää menkkojen johdosta. =)
Tokihan mieli on maassa kun toivonkipinä ehti nostaa päätään... mutta kai se tästä taas parin päivän sisään. Olihan se vähän kaukaa haettukin että yhdellä seksikerralla olisi mitään tärppiä tullutkaan - vaikkakin ajoitus meni paremmin nappiin kuin ikinä. Sama homma joka kerta kun menkat alkaa. Tuntuu että pari päivää elää masennuksessa kun ajattelee, ettei IKINÄ onnistu ja ettei ikinä saa lasta. Itse vielä enemmän tunnun stressaavan sitä, kun olisi ne tutkimuksetkin mahdollisia mutten halua mennä... eli kun näköjään luomusti en enää (tai ainakaan kovin helpolla) raskaudu, olisi "pakko" ottaa apua vastaan... jotenkin sitä kuitenkin toivoo että jos nyt kuitenkin ehtisi raskautua ja kaikki menisikin hyvin... eikä tarttis juosta lekurista toiseen. Mutta ei auta. =( Lienee tarpeen alkaa hyväksyä tämä lapsettomuus ja se ettei asia tästä ajan myötä muuksi muutu. =(
Taas kerran miettii myös parisuhdettaan, jaksaako tätäkään... koen itseni jotenkin niiiiiin syylliseksi ja vialliseksi, että joskus tekisi vaan mieli pakata kamat ja vaihtaa maisemaa ihan totaalisesti, aloittaa uusi elämä jossain ihan muualla. Mutta täytyy ajatella että mieshän se paras tuki on eikä tämä hänen vikansa ole. Joskus mies vaan voisi edes yrittää ymmärtää vähän paremmin...
Lemoni: olen ihan samaa mieltä että raskautuminen on enemmänkin tuurista kiinni. Meillä ollaan kokeiltu elää terveellisestikin useita kuukausia, mutta tulosta ei ole syntynyt siltikään. Viimeisin alkuunsaatu raskaus tapahtui yli vuosi sitten lomareissullamme, jossa olimme käytännössä 2 viikkoa putkeen alkoholin vaikutuksen alaisena. Sillä välin oli myös ovis ja kuinka kävikään, niin vaan tärppäsi kun sitä vähiten odotti. Tietysti en tiedä miten tuo rällästys vaikutti siihen että hedelmöitys meni pieleen koska oli kohdunulkoinen... tuskinpa hirveitä. Kun ajattelee että maailmaan syntyy oikeasti paljon lapsia joiden vanhemmat on alkoholisteja, narkkareita tms. ja silti lapset voivat olla täysin terveitä. Itseäni pidän kuitenkin perusterveenä suht nuorena tyttönä jolla tosin tupakointi on paha tapa, mutta kun sekin oli välissä 10kk poissa eikä mitään tapahtunut... jotenkaan en siis ole tupakasta enää niin stressannut koska stressin aihetta on ihan riittämiin ilman sitäkin. Tiedän, että tupakointi alentaa hedelmällisyyttä, mutta kun oikeesti EI JAKSA enää taistella! 10kk tosiaan meni hyvin ilman savun savua, mutta sitten repesi taas km:n yhteydessä. Ei ole oikein motivaatiota lopetella uudestaan... vaikka toki pitäisi. =(
Tulipa taas "itkettyä".
Ai niin, olenkohan jo kertonut että eka raskauteni sai alkunsa vaikka pillerit oli käytössä... eli silloin kun EI pitänyt raskautua. Keskenhän se meni sitten rv 12 mutta silti alkoi vaikka ehkäisyä käytettiin. Nyt sitten kun ehkäisyä ei ole sen jälkeen ollut (3,5v), ei ole saatu aikaiseksi tuon "vahinkolaukauksen" jälkeen kuin kolme tärppiä. Että näin reilua... sori valitus - tiedän että joillakin menee vielä vaikeamman kautta - mutta kyllä harmittaa välillä pahamman kerran täälläkin päässä. =(
Hyvää viikonloppua kaikille tädeistä huolimatta ja peukkuja pystyyn niille jotka vielä jännäävät!! =)