Vauvahaaveet 15 =)

Ketju vaikuttaa hiljentyneeltä, mutta raportoin nyt silti tännekin, että meidän toinen poika syntyi viime tiistaina lähellä keskiviikoksi vaihtumista. Synnytys oli aivan huikean ihana kokemus ja kaikki meni täydellisesti. Kotiin päästiin jo torstaina ja kotona on ollut ihanaa. Olen aivan seitsemännessä taivaassa, kuten huomaatte! Mitään kremppoja ei synnytyksestäkään tullut vaan olen pystynyt istumaan ja liikkumaan aivan täysillä koko ajan. Uskomatonta, enkä vieläkään oikein meinaa tajuta, että synnytin jo!

Plussatuulia kaikille!

Onnea paljon Pampula!

Sääli, että hyvä ketju tuntuu kuivuneen kasaan. Meillä kokkikolmonen edelleen kyydissä ja viime keskiviikon np-ultrassa varmistui laskettu aika 10.12.

Jos joku yrittäjä vielä edes taustailee, niin paljon voimia ja onnea yritykseen ja niitä plussatuulia täältäkin. Epäilen omalta kohdaltani haaveilun jäävän mikäli saadaan tämä kunnialla tälläkin kertaa loppuun. Kolme taitaa olla meidän perheen lapsiluku. Tai alunperin oli haaveena ja toiveena kolme lasta. Esikoista yrittäessä ja odottaessakin tultiin tulokseen, että yksikin on näillä yrityksillä loistava saavutus. Toinen oli jo todella yvää onnea enkä osaa edes kuvailla niitä ajatuksia joita olen läpikäynyt tämän kolmannen kohdalla. EHkä juuri siksi, ettei yritystä juuri edes ehtinyt olemaan ja plussa oli todellinen yllätys, niin tämä alku on henkisesti ollut kaikkein raskain. Järkyttävät mieltä nakertavat pelkotilat, että mukana kulkee kuollut alkio/sikiö keskenmenounet, hävinneet oireet jne... Ison itkun kanssa otettiin ilouutiset ultrassa vastaan.

 

Minmie: Hurjasti onnea sinne teillekin. Minä miltei haaveilen jo nyt kolmannesta vaikka toisaalta tiedän, että se voi olla tyhmä ja järjetön haave. Katsotaan nyt miten käy ja nautin nyt joka tapauksessa täysillä tästäkin. Kaksi on meillekin jo kaksi kertaa enemmän kuin alun perin uskalsin toivoa...

 

Hei Minmie & Pampula

Kiva kun kävitte päivittelemässä kuulumisia. Hurjasti onnea teille molemmille! Harmi tosiaan, että ketju on hiljentynyt... Käyn täällä silloin tällöin kurkkimassa kuulumisia, mutta ei taida kovin montaa kohtalotoveria tällä hetkellä näillä palstoilla olla.

Meillä alkaa ensi kierrosta hoidot. Tällä hetkellä diagnoosina on selittämätön, sillä kummastakaan ei viimeisten testien perusteella ole löytynyt vikaa. Inseminaatioon olemme siis matkalla ja sitä kokeillaan nyt ainakin neljä kertaa. Olen aika piikkikammoinen ja mies myös, joten vähän hirvittää mitä tulemaan pitää, vaikka tässä on kai aika "light" hoidoista vielä kyse.

Pitäkäähän peukkuja Ja jos täällä joku vanha tai uusi vielä seuraa mukana, niin laittakaahan viestiä. Tai perustetaan vaikka uusi ketju, jos siltä tuntuu

Haleja kaikille!

Tupu, kp 11/27 - 36 yrityskiertoa takana.

 

Pitkästä aikaa taas eksyin tänne palstalle, jossa kirjoittelin esikoisesta haaveillessa ja oli hauska nähdä, että täältähän löytyy jälleen tuttuja nimiä!

Meillä esikoinen on nyt 2,5v ja toiveet pikkusisaruksesta kariutuivat miehen syöpähoitoihin. Luomuyritys on kielletty vielä pitkään, joten pakastesolujen varassa nyt mennään. Keväällä tehtiin yksi inssi ja yksi ICSI, jotka molemmat epäonnistuivat. Pakkaseenkaan ei saatu mitään, joten syksyllä on taas vuorossa koko hoito alusta asti.

Jos täällä joku vielä kirjoittelee, niin liittyisin mielelläni mukaan!

 

Ketju vaikuttaa melko kuolleelta, mutta päivitetään silti meidän tilanne jos siitä olisi jollekin kannustukseksi. Toisen munasolukeräyksen ja ICSI:n jälkeen (ensimmäisessä ei saatu munasoluja) meillä on nyt ihana tyttönen

Raskaat hoidot siis toivat tulosta eli kannattaa jaksaa yrittää. Minulla muuten myös yritysaika toi kiloja ei raskausaika niinkään, koska raskauskilot hävisivät ihan pari viikkoa synnytyksestä.

 

Ihanaa Liplap ja onnea tytöstä!

Täällä viedään viimeisiä ennen synnytystä. Nää kaksviimesitä raskautta on pitänyt mulla raskausajan diabetestä, eka meni diettihoidolla, nyt jouduin insuliinille ja kuulemma niin ollen raskautta ei päästetä yli lasketun ajan. EI siis oikeestikaan enää kauaa, kun nyt mennään viikoilla 36+2. Muutama päivä sitten kokoarvio oli 2,8kg eli normikokoinen vauveli ainakin toistaiseksi
Tyttöä veikattiin tästäkin, vähän oleet veikkaukset vaan sellasia hievenen epämääräisiä, niin katsellaan siis vielä

Monesti olen miettinyt miten Hehon kävi siellä rapakon takana ja niiden jotka olivat melkein alusta asti mukana, Heituli ja Cheycel...

 

Jos joku vielä taustalla seurailee, niin meidän kolmonen, tyttö, syntyi 11.12.13

Iso tyttö 4170g ja 52cm. Alkuun seurattiin vauvan sokereita ja muutaman kerran myös bilirubiineja, kun meinasi olla vähän kellakka. Kotona ollaan jo kuitenkin ja kaikki hyvin.

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2014 kaikille yrittäville ja muillekin!

Meidän vauvahaaveet taitaa olla tätä myöten haaveiltu, mutta saatan silti joskus käydä kurkkaamassa, olisko joku käynyt laittamassa kuulumisia.

Kiitos teidän todella tärkeästä tuesta silloin kun mieli oli maassa ja kaikki näytti todella epätoivoiselta. Kyllä niitä hetkiä mahtui siihen liki neljään vuoteen meidän ykkösen ja kakkosen välissä, kun täällä enimmäkseen olin. Tuo kakkonen tuossa kävelyä harjoittelee vielä ja jatkuva touhotus on päällänsä. Ilman teitä en tiedä miten olis tän äitylin pää kestänyt kaikkia alkaneita menkkoja, turhia nega-testejä ja olemattomia oireita. Oviksen laskemista ja tikutusta ja piinapäivien paineita. Kiitos vielä.

 

Jos joku vielä taustalla seurailee, niin meidän kolmonen, tyttö, syntyi 11.12.13

Onnea! Onpa hieno syntymäpäivä! <3

Meillä kaikki hyvin. Esikoinen puhuu jostain mystisestä syystä vielä pikkusiskosta meidän perheeseen. Nähtäväksi jää, toteutuuko sellainen missään vaiheessa. Tuntuu kuitenkin ettei pakottavaa tarvetta ole, mutta en nyt välttämättä sanoisi ettei missään nimessä enää...

 

Pitkästä pitkästä aikaa tulin kuulumisia lukemaan

Näin jälkikäteen Minmielle suuret onnittelut tytöstä!!

Täällä yk17 toi onnen ja nyt ollaan onnellisesti raskaana, tosin viikkoja on vasta 6+1 ja laskettu aika olisi 15.10.
Kunhan tässä loppuun asti päästään ja vauva on sylissä, on meidän perhe vihdoin ja viimein tässä <3
Ihan uskomatonta, että tuo rakas esikoispoikakin täyttää jo ensikuussa 2 vuotta <3

 

Liplap: tiedän lapsettomuuteen perehtyneen v.terapeutin Oulun seudulla. Jos satut oleen sieltä päin. Tai jos joku muu on kiinnostunut Oulun seudulta, niin voin antaa nimen.

Minua kiinnostaisi

 

Nyt on jo tosi pitkään ollut koko ketju ihan hiljaa. Onko joku vielä mahdollisesti taustailemassa jossain? Kiva olisi kuulla kuulumisia...

Meillä esikoinen lopetti juuri eskarinsa ja menee syksyllä kouluun (apua, minne SE aika meni?), kakkonen on 2v8kk ja kuopuskin jo 1,5v . Kolmosen jälkeen koitin niitä minipillereitä ja alle kuukauden päästä lopetin, kun ei pää kestänyt. Kuparikierukkaan päädyin lopulta.

Nää kaks nuorimmaista on sellasia vilperttejä, et alta pois. Kaks vaahteramäen eemeliä muistuttavaa tyttöä, mä oon vielä pulassa niiden kanssa... Välillä on ollu aika raskastakin niiden kanssa. pieni ikäero, 1v2kk heille tuli ja oisin kyllä suonut sen olevan vähän enemmän... En silti valita. Muistan kyllä kaikki ne pettymykset kuukautisten alkaessa taas. Olin silloin niin tietoinen oman vartalon merkeistä, et jään monesti miettimään sitä. Joskus alkuvuodesta huomasin, että hormoonit on tasaantuneet synnytysten ja imetysten jälkeen ja kun on se kierukka, niin en ajattele asiaa samalla lailla ollenkaan ja hämmästyn uudelleen ja uudelleen, etten osannut arvioida kuukautisten alkua...
Ovulaation tunnen kyllä. Kolme loppuun asti mennyttä raskautta ja varmaan ikäkin jo tekee, mutta se on ihan järkyttävää. Joskus teininä kuukautiset kaatoi mut sänkyyn pariks päivää kipuiluillaan, nyt sen tekee ovulaatio...

Miestä kiusaan vielä yhdellä vauvalla, mutta vaan puolitosissani. En todellakaan jaksais enää sitä odotusta ja vähän pelottaakin, kun näissä kahdessa viimeisessä oli sitä radia ja toisessa insuliinin voimalla lopussa. Enkä kyllä jaksais alottaa sitä vauva-arkeakaan enää. Meillä toi kakkonen on ollut vähän sellainen ongelmanukkuja, eikä vieläkään aina nuku kaikkia öitään läpi, niin ei yhtään hotsita ajatus, että pitäis taas joka yö heräillä...
Synnyttää voisin (joo, tiedän, hullu mikä hullu!) vielä. Kaikista supistuksista ja muista kivuistaan huolimatta se on jotain niin voimaannuttavaa ja palkitsevaa hommaa, et haluisin vielä kokea sen. Mutta eiköhän meidän perhe silti oo tässä, kauhistuttaa ajatus ajasta, jolloin molemmat tyttäret on teini-iässä (yhtä aikaa!!!)...

Toivottavasti kaikilla on asiat hyvin siellä (Heituli, Tupu, cheycell, Heho, Pampula ym...)

 

Eksyinpä pitkästä aikaa tälle puolelle, en siis ole käynyt täällä viime kirjoitukseni jälkeen ollenkaan.
Oon vielä oman salasanani onnistunut hukkaamaan

Mutta olipas kiva kuulla Minmien kuulumisia

Täällä esikoinen on nyt sen reilu 3- vuotta, uhmakas ja välillä saa päätä raapia tuon pojan kanssa mutta silti rakas <3
Kuopus (poika) täyttää 14.10. jo 9kk, kovasti äidin perään, oikea sylivauva

Ja nyt sitten kolmatta lasta odotellaan, plussa tuli siis ihan täysin puskista, yritystä meillä ei edes ollut ja miehellä vielä lääkitys, joka aiheuttaa väliaikaista lapsettomuutta, niin olihan tämä pikkuisen shokki meille. Ja viikkoja on nyt kasassa vasta 9+4 tai 11+4, vielä on avoinna viikot ja sekin selviää vasta reilun viikon päästä kun on eka ultra tiedossa.

Kolmatta kyllä mietittiin, että korkeintaan parin vuoden päästä kun kuopuskin on vähän isompi, mutta elämä päättikin näin <3

Mutta tämän jälkeen ei meille enää lapsia tule! seuraavaksi sitten jossain vaiheessa mietitään koulunpenkille palaamista ja mikä sitä isona tulisi.