Vauvakuume, oma ikä (30 v.) ahdistaa. Loppuuko aika kesken?

["vauvakuume"]

Olen 30-vuotias nainen, parisuhteessa.

Koimme ylläriraskauden noin vuosi sitten, ennen yrityksen aloittamista, mutta se johti valitettavasti keskenmenoon rv. 5.

Sen jälkeen yritystä ollut vain kolme kiertoa, kun ei enempään ole ollut mahdollisuutta käytännön syistä.

Aika kuluu koko ajan, ja vauvakuume nousee.
Luen itseni jo jotenkin lapsettomien joukkoon kuuluvaksi, koska tuntuu että aikaa on kulunut jo niin kauan

Minulla on hirveät paineet iästäni, vaikka olenkin ihan terve ja hyväkuntoinen.
Ajattelen jo, että saan haudata haaveet lapsista.

Ulkopuolisten hoputukset lapsentekoon, kommentit iästäni ja siitä ettei meillä ole vielä lapsia eivät ainakaan paranna mielialaa...


Muita samanlaisten ajatusten kanssa painiskelevia linjoilla...?

 

["vieras"]

Hyvin ehtii. Onhan sinulla vielä 15 vuotta lapsentekoaikaa jäljellä.

 

[Voi sua!]

Ahdistuminen ei ainakaan auta asiaa yhtään. Rennolla mielellä ja stressaamatta raskaudut todennäköisemmin. 30-v:nä ei vielä todellakaan ikä tule vastaan, mutta hyvähän se asia on tiedostaa että vuodet vierivät. Minäkin havahduin asiaan samassa iässä, ja 31-vuotiaana sain kaksoset. Elämä voi heittää miten vain. Mutta älä stressaa! Siitä on todellakin vain haittaa, vaikuttaa ihan fyysisesti hormonitasoihinkin.

 

[ulkonainen]

Hyvin ehdit. Taallapain maailmaa ensisynnyttajien keski-ika on 35 v. siihen nahden tuo 30 v. kuullostaa kovin nuorelta .

 

["Joo"]

Mun pikkusiskon äiti oli 36-vuotias ja sisko oli hänen ensimmäisensä. Eli yrittäkää ihan rauhassa vaan.

 

[yyy]

Mun elämä - jonka piti olla kunnossa - helähti säpäleiksi juuri ennen kuin täytin 29. Avioero. Ajattelin että tässä tämä nyt on, minusta ei sitten tulekaan äitiä. Ihan siksikin että uuden puoliskon löytäminen ottaa aikaa, eroprosessin surutyökin ja ja ja. Olin jo ihan valmis että en tule koskaan saamaan perhettä.

No toisin kävi, nyt olen 34 vuotias ja minulla on ihanat lapset. 2v ja 3v. Nyt jälkikäteen kun ajattelen niin stressaaminen oli ihan turhaa. Ehkä 30-kriisi?

 

["alkup."]

Ehkä tätä mun ahdistusta ruokkii se, että täällä asuinseudullamme, maaseudulla, ekat lapset saadaan melko nuorena, usein jo 19-23-vuotiaana. Tunnen ehkä siitä syystä itseni kummajaiseksi.

Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa jo reilusti yli 10 vuotta, ja monet ovatkin luulleet, että kärsimme lapsettomuudesta...

Ap

 

["vieras"]

Täällä 29v. jolla ei mistään parisuhteesta, johon niitä lapsia tehdä, tietoakaan. Lähipiirissä kaikki on löytäneet elämänsä miehet, menee naimisiin ja saa lapsia ihan tosta vaan niinkuin se olisi joku maailman helpoin asia. Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi elämässäni.

Musta tuntuu, että sun aiheesi huoleen ei kuitenkaan ole suurensuuri. Sulla on mies, teillä on pitkä suhde, mies jopa haluaa lapsia kanssasi, oletta aloittaneet yrityksen. Itsellä tällä hetkellä tuohonkin tilanteeseen pääseminen tuntuu olevan jossain valovuosien päässä. En voi kieltää, etteikö epätoivo nostaisi rankasti päätään. Etenkin kun olen aivan voimaton tekemään tälle tilanteelle itse yhtään mitään, rakkaus tulee kun on tullakseen tai sitten ei tule. Ilman miestä taas en voi saavuttaa yhtä ainutta asiaa mitä haluaisin (ei läheisillänikään, jotka elävät sitä elämää mitä itse tahtoisin elää, olisi yhtään mitään mun mielestä jonkin arvoista ilman kumppaneitaan).

 

[..]

no ton ylläriraskauden pitis kertoa sulle sen verran että ovuloit ainakin joskus, miehellä on ainakin jonkin verran siittiöitä ja sulla on putket auki. TEILLÄ EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ. kolme kiertoa on tosi lyhyt aika. vuoden yrityksen aikana 80% pareista tulee raskaaksi, 2 vuoden aikana 90%.

 

[erghj]

10 vuotta hyvää aikaa vielä. Itse 35,36, ja 38v äidiksi tullut =) Onnea!

 

[BootyPeppi]

Olin 36 kun sain tuon kolmannen tenavan.

 

[BootyPeppi]

Olin 36 kun sain tuon kolmannen tenavan. Hyvin ehtii

 

["mipa"]

Moi! Täällä 34-v pienen (8kk) tyttären onnellinen äiti!! Oli kans 30-kymppisenä kauhee ikäkriisi...ei kannata stressata nuori sinä vielä olet! Kyllä kaikki järjestyy )

 

[neljän äiti]

Voi hyvin ehdit!

Itse tapasin aviomieheni vasta 27-vuotiaana ja muutaman vuoden halusimme olla ihan kahden, matkustaa jne. Vauvakuume tuli juuri tuossa 30v korvilla, mutta heti ei tärpännyt ja ehdin huolestua. Sain kuitenkin
esikoiseni 32-vuotiaana
toisen 35-vuotiaana
kolmannen 37-vuotiaana
ja neljännen 39-vuotiaana

Eli sinäkin ehdit hyvin vielä hankkia vaikka suurperheen

 

["Elämä kantaa"]

Ei sinulla ole syytä huoleen iän puolesta. Lapsettomuus voi toki osua kenen tahansa kohdalle, nuoremmankin.

Mä jätin pitkäaikaisen mieheni 30-vuotiaana. Sitten löysin sen todellisen elämäni miehen, kuherreltiin, opiskeltiin ja matkusteltiin jokunen vuosi. Sitten kertalaakista raskaaksi ja äidiksi 34-vuotiaana.

Täytän tammikuussa 35, olen onnellinen ja haaveilen toisesta lapsesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";24953869]Ehkä tätä mun ahdistusta ruokkii se, että täällä asuinseudullamme, maaseudulla, ekat lapset saadaan melko nuorena, usein jo 19-23-vuotiaana. Tunnen ehkä siitä syystä itseni kummajaiseksi.

Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa jo reilusti yli 10 vuotta, ja monet ovatkin luulleet, että kärsimme lapsettomuudesta...

Ap[/QUOTE]

No minä seurustelin 13 vuotta ennenkuin menimme mieheni kanssa naimisiin, lapsi on syntynyt siitä vuoden kuluttua (kuulemma siksi menimme naimisiinkin?) ja olin 33,5 kun esikoinen syntyi, kolmen vuoden päästä toinen ja nyt mietin kolmatta ( 40v) että jaksaako vielä. Ei sulla ole mitään hätää, ja lopeta se vauvan miettiminen niin tuletkin joskus raskaaksi. Ellei vuodessa onnistu, lähtekää tutkimuksiin.

 

["kkk"]

Eipä hätää. Itse ehdin olla naimisissa 6 vuotta ja sitten saimme mun 30-vuotislahjaksi lapsen. Nyt 40 häämöttää ja viides tulossa.