Hei!
Kirjoittelen tänne nyt ensimmäistä kertaa. Olen lueskellut kyllä juttuja täältä jonkin verran. Haluaisin kuulla jotain kommenttia meidän tilanteeseemme, muilla on varmaan vastaavaa tapahtunut.
Mulla on ollut enemmän tai vähemmän vauvakuume jo varmaan reilu vuoden. Ollaan seurusteltu avomieheni kanssa 2,5v. Olen itse 27v ja hän on 30v, joten ei enää mitään nuorimmasta päästä...
Olen yrittänyt jutella hänelle sillon tällön sivulauseissa vauvoista ja tulevaisuudesta, mutta mies ei ole juurikaan lämmennyt ajatukselle. Hän on sanonut aina, että sitten ku molemmilla on vakituinen työ, oma asunto ja raha-asiat muutenkin kunnossa niin voi EHKÄ harkita lapsentekoa. Eilen kun juttelimme asioista vakavammin, niin hän sanoi, ettei tulevaisuuden suunnitelmiin kuulu häät tai lapset. Lapsista hän kuitenkin sanoi, ettei ehkä ole aivan tuhoon tuomittu ajatus,että joskus olisi perhe.
Tuntuuko tämä nyt vain tänään ylitsepääsemättömältä asialta? Elän itse aika tunteella ja minun on vaikea saada perspektiiviä asioihin. Mieheni puheet satuttivat minua todella. Voiko miehillekin tulla joskus vauvakuume, vaikka he olisivat ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua lapsia? En tiedä olenko valmis elämään parisuhteessa, jossa ei koskaan yritetä saada lasta.
Kiitos, jos joku jakaisi kenties omakohtaisa kokemuksia asiasta!
Kirjoittelen tänne nyt ensimmäistä kertaa. Olen lueskellut kyllä juttuja täältä jonkin verran. Haluaisin kuulla jotain kommenttia meidän tilanteeseemme, muilla on varmaan vastaavaa tapahtunut.
Mulla on ollut enemmän tai vähemmän vauvakuume jo varmaan reilu vuoden. Ollaan seurusteltu avomieheni kanssa 2,5v. Olen itse 27v ja hän on 30v, joten ei enää mitään nuorimmasta päästä...
Olen yrittänyt jutella hänelle sillon tällön sivulauseissa vauvoista ja tulevaisuudesta, mutta mies ei ole juurikaan lämmennyt ajatukselle. Hän on sanonut aina, että sitten ku molemmilla on vakituinen työ, oma asunto ja raha-asiat muutenkin kunnossa niin voi EHKÄ harkita lapsentekoa. Eilen kun juttelimme asioista vakavammin, niin hän sanoi, ettei tulevaisuuden suunnitelmiin kuulu häät tai lapset. Lapsista hän kuitenkin sanoi, ettei ehkä ole aivan tuhoon tuomittu ajatus,että joskus olisi perhe.
Tuntuuko tämä nyt vain tänään ylitsepääsemättömältä asialta? Elän itse aika tunteella ja minun on vaikea saada perspektiiviä asioihin. Mieheni puheet satuttivat minua todella. Voiko miehillekin tulla joskus vauvakuume, vaikka he olisivat ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua lapsia? En tiedä olenko valmis elämään parisuhteessa, jossa ei koskaan yritetä saada lasta.
Kiitos, jos joku jakaisi kenties omakohtaisa kokemuksia asiasta!