Vauvakuumetta

Olen seurustellut nyt 9kk poikaystäväni kanssa ja 3kk siitä asuttu yhdessä. Ollaan vm.-86 ja -85. Tulin raskaaksi joulukuun alussa, joka oli mulle tietenkin ok juttu ja poikaystävälle alkuun shokki. Käytettiin "varmoja päiviä" ehkäisynä. Sain surullisesti keskenmenon rv 7 ja ehdittiin käydä normaalisti ultrassakin, jossa alkanut keskenmeno todettiinkin. Keskenmeno saattoi johtua mm. mun kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai siitä kun join alkoholia joka vkl rv 5 asti.
Nyt on ollut viimeset kuukaudet hirveän masentunut olo, etenkin just ennen menkkoja kun tuntuu että ne ovat tulossa enkä siis ole uusiks raskaana. Käytetään tällä kertaa keskeytettyä yhdyntää "ehkäisynä". Olen ollut kohta puoli vuotta tipattomalla, koska ei huvita juoda, jos alkoholi mahdollisesti aiheutti keskenmenonkin. Poikaystävä ei tunnu haluavan yrittää uusiks raskautta, puhuu vaan koiran hankkimisesta ja siitä kun hänellä on vielä velkoja maksettavana, ei ole rahaa, pitäs matkustella vielä ulkomaille yms yms. Kaiken lisäks kun asutaan nyt 66 neliön kaksiossa niin miehen mukaan asuntoon ei kolmatta mahtuisi.
Haluaisin ehdottomasti ensin vauvan ja sitten joskus koiran, koska en edes tiedä saanko vauvaa muutamien vuosien päästä.
En tiedä mitä pitäis ajatella, ottaako vaan rauhallisesti ja ajatella että kyllä se vauva sieltä joskus putkahtaa? Ja odottaa, että seurustellaan vielä pari vuotta, mennään kihloihin ja naimisiin yms. Välillä tekis mieli alkaa kiristääkin asialla, mutta en ole sitä nähnyt vielä kovin järkeväksi tavaksi...

 

Voi ole nyt järkevä ja odota vielä pari-kolme vuotta AINAKIN ! Ette todellakaan tunne vielä toisianne nimeksikään - jos nyt hosut tuon asian kanssa niin kohta olet sitten yksinhuoltajan sen vauvasi kanssa. Ketään ei voi pakottaa isäksi !!!!!

Miksi ette ihmiset ymmärrä että elämän onni ei tule jonkun muun kautta (lapsen) elämällä, eikä muutenkaan pidä odottaa että joku muu tekee sinut onnelliseksi.

 

Ehdottomasti odotat ja tutustutte toisiinne paremmin ja elätte elämäänne.Keskenmenot ovat aina surullisia mutta mielestäni lapsen pitää olla haluttu.Olen itse kokenut 3 keskenmenoa.Teillä on vielä aikaa tulla vanhemmiksi myöhemminkin.Itse sain ensimmäisen lapsen 29 v iässä.Tosin liikaakaan ei ole hyvä odottaa sillä vanhemmiten vauvan saaminen on aina vaan vaikeampaa.Suosittelisin myös hommaamaan ihan oikean luotettavamman ehkäisyn.
En oikein usko että alkoholi on keskenmenoa aihauttanut mutta terveelliset elämän tavat kyllä tulevaisuudessa ovat hyvät raskaudenkin kannalta.