Vauvakuumettako vai ikäkriisi?

[Pikka]

Olen kolmen, jo aikas ison lapsen äiti, nuorin on syksyllä koulunsa aloittava. Itse olen 31 vuotias. Tähän asti nuorimman syntymän jälkeen tunne on ollut vahva, lapset ovat tässä. Se on ollut hyvä ratkaisu. Mutta nyt, jostain syystä huomaan joskus ajattelevani vauvaa ja raskautta ihan erilailla, positiivisessa valossa. Ehkä se johtuu siitä, että olen ajatellut et lapset pitää tehdä nuorena ja tuota ikää alkaa karttua, pohdinko sitä etä vieläkö haluankin lapsia lisää?Myös parisuhde on menossa karille, kai jotenki ajattelen että sen uuden löytämiseen ja seurusteluun siihen asti etä lapsia voisi harkita, ei ole enää kamalasti aikaa. Toisaalta, tämä on nimenomaan VAUVAkuume, olen päiväkodissa töissä, joten en haluaisi enää uhmaikäistä puhumattakaan isompien lapsien tuomista huolista...

Auttakaa?

 

[No voih]

Ei sun ikäisellä pitäis ikäkriisiä olla. Itte erosin 31 vuotiaana ja mulle jäi neljä lasta. Uuden miehen tapasin 35 vuotiaana ja ekan yhteisen vauvan saimme, kun olin 37v. Nyt mietin vauvaa, jooko vaikö eikö ja pistän ikäkriisin piikkiin. Olen jo 42v. Mutta silti ne kääröt on niin ihania että. Meillä on toinen yhteinen 2v

 

[Ostasellainen"elävä"vauvanukke]

Niin ja kun siitä vauvasta sit kumminkin tulee se uhmaikäinen ja iso lapsi.. Ehkä se on sitten ajankohtaista jos ja kun löydät sen uuden miehen.. Itse sain ensimmäisen lapsen vasta 32 vuotiaana et eiköhän sulla ole aikaa kattella mitä elämä tuo..