Vauvan erossaolo äidistä

  • Viestiketjun aloittaja huihöiojpo
  • Ensimmäinen viesti
huihöiojpo
Hei! Luin jostain täältä netistä, että vauva ei saisi olla erossa äidistä kuin 1kk ikäisenä 1tunnin, 2kk ikäisenä 2 tuntia jne... Oletteko noudattaneet tätä ja voiko vauvan perusturvallisuuteen tms tulla jotakin häiriötä jos on enemmän/useamman tunnin erossa äidistä? Itse olen menossa parin vkon päästä naimisiin ja lapsemme toki on mukana mutta tarkoitus olisi, että lähtee mumminsa kanssa iltasyötön jälkeen kodin rauhaan nukkumaan ja me mieheni kanssa tulemme sitten vasta myöhemmin perässä.. Ikää pojallamme on tuolloin 10vkoa eli saisin siis olla vain kaksi tuntia pois?

Kokemuksia/tietoa?

T:Esikoisensa saanut, kaikki uutta...
 
Juhli vaan
Toi nyrkkisääntö on vähän outo. Ei sille VOI olla mitään tieteellistä pohjaa.

Juhli tyttökulta häät ihan rauhassa, vauvan on hyvä olla mummolassa. Eri juttu jos olisitte menossa esim viikon häämatkalle ilman vauvaa. Mutta yksi yö, yöllähän nukutaan!
 
tilulii
Vietä häät aivan huoletta, mummi varmaan pitää extrahyvää huolta pienokaisestanne. Nuo ohjeet on vain jonkun keksimiä "normeja", ei se aina tosielämässä mene niin että olisi mahdollisuutta palata jonkun tietyn tuntimäärän sisällä. Varmasti lapsenne ei saa mitään traumoja eikä varmaan edes huomaa että olet ollut poissa. Joskus kun lapsella on ns kiintymysvaihe äitiinsä, n 10kk iässä tai niillä main, hän voi kokea ns eroahdistusta äidin tai muun lähivanhemman poissaolon jälkeen, kun huomaa että tämä on ollut poissa. Suree siis silloinkin vasta, kun äiti palaa.
Olen itse ollut lasteni luota poissa päivän verran kun ovat olleet tuon sinun lapsesi ikäisiä. Eivät ole edes tajunneet että olen ollut poissa. Tosin silloin lapsen isä on ollut paikalla. Mutta teillä on mummi siinä lähellä, joten älä huoli.
Itseäni kyllä suretti ihan hirveästi..! Itkin kun näin lapseni takaisintullessani. Äidinvaisto kun sanoo että lapsen luona olisi tuossa vaiheessa vielä oltava. Siitä tuo sinunkin huolestuneisuutesi varmasti johtuu. Sehän kertoo vain, että pidät hyvää huolta hänestä ja että teillä on erityisen läheinen suhde. Mutta jokatapauksessa, vietä unelmiesi häät äläkä murehdi, hellit sitten pienokaistasi häitten jälkeen oikein urakalla!
 
sinulle...
tuossa iässä lapselle on tärkeintä, että on joku turvallinen aikuinen joka hoivaa.. ei se äiti NIIN tärkeä ole..

Nauti ehdottomasti häistä täysin rinnoin =)
 
greygf
Jos teillä on niin onnellinen tilanne, että vauva nukkuu yöt jo 10 viikon ikäisenä, niin älä murehdi, ei varmasti aiheudu haittaa poissaolostasi. Meillä ei olisi kovin hyvin onnistunut poissaolo, kun vauva nukkui käytännöllisesti katsoen tissi suussa, mutta vauvat ovat niin erilaisia... Nukkuva vauva ei ehdi sinua kaivata, ja jos herääkin niin mummo on lähellä. Tosiaan, nauti häistä ja onnea näin etukäteen!
 
puolitoistavuotiaan esikoisen äiti
Olet hyvä ja huolehtiva äiti, kun mietit tuota asiaa, mutta nyt sinulla ei ole kyllä tarvetta huolia. Vauva pärjää varmasti mainiosti, jos vain maitoa on runsaasti varalla. Musta tuntuu, että noi normit on vähän erilaisempia äitejä varten laitettu, sellaisia, joilla ei tekisi edes tiukkaa jättää noin pientä pitkäksi aikaa tai edes jonkun läheisen huostaan. Johonkin se raja on asetettava ja kenties parempi, että varmuuden vuoksi vielä aika tiukalle. Nauti häistäsi, olet sen ansainnut, ja sitten häiden jälkeen saatte nauttia miehen ja vauvan kanssa toisistanne! Onnea kovasti!:)
 
ap. fuedhöiofj
Ajattelinkin että aika outo ohje, mutta kun kaikki on tosiaan uutta ja ihmeellistä niin kysäisin siis vielä teiltä kokeneemmilta. Muutamista tunneista siis on kyse, emme aio aamuun asti juhlia mutta kuitenkin istua iltaa juhklapaikalla ja siellä ei poika saa uni rauhaa. Ja aivan varmasti tulee ikävä joten seuraava päivä todennäköisesti kuluu ihan vaan sylitellen, sen ikävän tuntee jo nyt vaikka tietää pojan olevan hyvissä käsissä.

Hyvää alkusyksyä kaikille!
 
hyvää hoitoa
Höpsis. Esikoisen kanssa hössötetään ihan liikaa. Muka perusturva järkkyisi. Kyllä olisi koko ihmiskunta täynnä ihmisiä, joiden perusturva on järkkynyt pahemman kerran :) Valitettavasti on niitä perheitä, joissa se perusturva järkkyy, mutta se on ihan eri syistä kuin siitä, että äitikin joskus käy jossain tuulettumassa. Kyllä se lapsi voi välillä olla hyvässä hoidossa jonkun muunkin lasta rakastavan luona.
 
Sivustaseurannut
mietin, että miksi näitä kaiken maailman sääntöjä laaditaan, että kuinka kauan äiti voi olla poissa lapsen luota jne. Synnytyksessähän voi käydä niin ikävästi, että äiti kuolee. Tälläisissäkin tapauksissa lapsi varmasti selviää elämässään hyvin. Muutama vuosi sitten töistäni yksi nainen kuoli synnytyksestä seuranneeseen komplikaatioon.

Oikein ihania häitä sinulle ja nauti ihan rauhassa -ei vauvasi varmasti saa mitään traumoja.
 
toisenlainen ohje
Vähän asian vierestä, mutta itse olen kuullut sellaisenkin ohjeen, että 0 -vuotias voi olla 0 yötä erossa vanhemmista, 1-vuotias yhden jne. Mielestäni siinä on kyllä ideaa. Toki jokainen lapsi on oma persoonansa ja tilanteet vaihtelevat jne, mutta esimerkiksi itse en oikein ymmärrä vanhempia, jotka pitävät vuoden ikäistä hoidossa esimerkiksi viikon ajan.

Itse meinasin tukehtua ruokaan kun anoppi sanoi, että sitten kun en enää imetä, hän voi ottaa lapsen (siis n vuoden ikäisen) heille maalle aina pariksi viikoksi niin saamme olla kahdestaankin välillä. Ajatuksena ihan kaunis, mutta en kai mä nyt anna tuon ikäistä lasta 2 vk reissuun! :D
 
tiida
Ai. Minä olin juuri 4 päivää parhaan ystäväni kanssa ulkomailla ja 11kk vanha tyttöni oli isänsä kanssa kotona. Eipä ollut minkäänlaisia ongelmia. Oli niin rentouttavaa saada hetki olla ihan vaan itsekseen, shoppailla, ottaa aurinkoa, hieman bilettää.. Erittäin mukavaa oli tulla kotiinkin ja totta kai ikäväkin oli, yhtään pidenpään en olisi halunnut olla. Täytyy sanoa, että minulle teki kyllä todella terää hetki tuulettua, nyt nimittäin osaan taas nauttia arjesta, lapsesta, kodista, perheestä täysin rinnoin. ei kiristä pinnaa ei muutakaan. Töihin olen menossa vasta vuoden päästä, joten koen että irroittautuminen arjesta hetkittäin on ihan tervettä..
 
Sivustaseuranneelle
Äidillä tarkoitetaan toki näissä ohjeissa ensisijaista hoitajaa, joka siinä tapauksessa että äiti kuolee synnytyksessä on tietysti joku muu, useimmiten isä. Siis sitä henkilöä jos vastasyntyneelle tiiviin hoidon kautta tärkeimmäksi aluksi muodostuu ja jonka kautta vauva on olemassa.
 
Mimosa*
Alkuperäinen kirjoittaja toisenlainen ohje:
Vähän asian vierestä, mutta itse olen kuullut sellaisenkin ohjeen, että 0 -vuotias voi olla 0 yötä erossa vanhemmista, 1-vuotias yhden jne. Mielestäni siinä on kyllä ideaa. Toki jokainen lapsi on oma persoonansa ja tilanteet vaihtelevat jne, mutta esimerkiksi itse en oikein ymmärrä vanhempia, jotka pitävät vuoden ikäistä hoidossa esimerkiksi viikon ajan.

Itse meinasin tukehtua ruokaan kun anoppi sanoi, että sitten kun en enää imetä, hän voi ottaa lapsen (siis n vuoden ikäisen) heille maalle aina pariksi viikoksi niin saamme olla kahdestaankin välillä. Ajatuksena ihan kaunis, mutta en kai mä nyt anna tuon ikäistä lasta 2 vk reissuun! :D
Nojoo, mun appivanhemmat viettää eläkeläisinä aina talviajan ulkomailla... Olivat sitten kysyneet mieheltäni voisivatko ottaa 1 vuotiaamme mukaan, muutamaksi kuukaudeksi...
Menin sanattomaksi, kun mieheni tuon kertoi.

Meidän pienokainen oli 11 kuukautisena 2 yötä mun äidillä, kaikki oli mennyt todella hyvin. Tuon pidemmäksi ajaksi en vielä antaisi hoitoon, se yö per ikävuosi ainakin tuonne 5 vuotiaaksi tuntuu ihan järkevältä. Jokainen tietysti tuntee lapsensa parhaiten.
 
minä vaan..
Alkuperäinen kirjoittaja toisenlainen ohje:
Vähän asian vierestä, mutta itse olen kuullut sellaisenkin ohjeen, että 0 -vuotias voi olla 0 yötä erossa vanhemmista, 1-vuotias yhden jne.
haluaisnpa nähdä sen "tutkimuksen" missä tuo on esitetty faktana.
 
Äiti
Eikö sen nyt pitäisi ihan maalaisjärjenkin sanoa, että se ei ole vauvalle hyväksi. Ei siihen mielestäni mitään tutkimusta tarvita. Miettikääpä, vauva on sen 9 kk todella lähellä äitiään, äidinääni on turvallinen. Sitten vauva syntyy
Vauvan eroa on verrattu aikuisen paniikkikohtaukseen. Alle vuoden ikäistä ei pitäisi jättää eroon äidistään. Mun äiti on kans hoitanut paljon yhtä lastenlastaan ja ensimmäisen kerran oli yötä 2 kk iässä ja olin itsekin todistamassa miten tämä pikkuinen kaipasi selvästi vanhempiaan. Mikään ei auttanut ja pullo ei kelvannut. Äitini soitti vauvan vanhemmille
he sanoivat vaan, että yritä vaan ei me nyt tulla.
itse äitinä en haluaisi ihan pientä vauvaa jättää varsinkaan yöksi, vaikka hoitaja olisi hyvä, se ei silti ole äiti tai isä jotka ovat vauvalle tutumpia. Jos aivan pakko on niin vauvaa pitäisi tutustuttaa tulevaan hoitajaan äidin ja isän ollessa paikalla

siis että tämä hoitaja tulisi tutuksi. moni saattaa ajatella, että
onhan kyseessä tuttu henkilö. ehkä teille mutta ei vauvalle.
itse en edes malttaisi jättää vauvaa kenellekään, tulisi kipeä ikävä itsellekin!
Minusta vanhemmaksi tultua pitäisi sen verran kasvaa aikuiseksi ettei enää tarvi bilettää.
Luulisi ettei enää edes halua, kun on saanut kokea jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, kun oman vauvan, oman lapsen.
Itselläni tulisi sellainen olo etten kuulu enää tänne, minä olen nyt äiti. on olemassa pieni ihminen
joka tarvitsee minua. minä olen nyt äiti ennen kaikkea muuta ja minulla on nyt
pieni ihminen joka tarvii minua. tulisii ihan typerä olo kännätä jossain ja lapsi hoidossa. Epäkypsää käytöstä. Elämä muuttuu vanhemmaksi tultua ja niin sen mielestäni kuuluukin. Paremmaksi. en malttaisi jättää
omaani minnekään, tulisi niin ikävä ja miettisin että pienen on ikävä myös. niin kiinni toisissamme 5 kk ikäisen poikani kanssa ollaan vielä. Yli vuoden ikäinen on jo sitten vähän isompi vaikka en itse malttaisi sittenkään. <3 Hyvät
ihmiset odottakaa edes että lapsi on sen vuoden. ei ainakaan vastasyntynyttä tai muutaman kk ikäistä. Äiti on vauvalle paljon tärkeämpi kun moni luulee. "Syli äidin tunnet sen, se hellä on ja lämpöinen.." jne. se yksi lastenlaulu
 
äiti ja.
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti;11293719:
Eikö sen nyt pitäisi ihan maalaisjärjenkin sanoa, että se ei ole vauvalle hyväksi. Ei siihen mielestäni mitään tutkimusta tarvita. Miettikääpä, vauva on sen 9 kk todella lähellä äitiään, äidinääni on turvallinen. Sitten vauva syntyy
Vauvan eroa on verrattu aikuisen paniikkikohtaukseen. Alle vuoden ikäistä ei pitäisi jättää eroon äidistään. Mun äiti on kans hoitanut paljon yhtä lastenlastaan ja ensimmäisen kerran oli yötä 2 kk iässä ja olin itsekin todistamassa miten tämä pikkuinen kaipasi selvästi vanhempiaan. Mikään ei auttanut ja pullo ei kelvannut. Äitini soitti vauvan vanhemmille
he sanoivat vaan, että yritä vaan ei me nyt tulla.
itse äitinä en haluaisi ihan pientä vauvaa jättää varsinkaan yöksi, vaikka hoitaja olisi hyvä, se ei silti ole äiti tai isä jotka ovat vauvalle tutumpia. Jos aivan pakko on niin vauvaa pitäisi tutustuttaa tulevaan hoitajaan äidin ja isän ollessa paikalla

siis että tämä hoitaja tulisi tutuksi. moni saattaa ajatella, että
onhan kyseessä tuttu henkilö. ehkä teille mutta ei vauvalle.
itse en edes malttaisi jättää vauvaa kenellekään, tulisi kipeä ikävä itsellekin!
Minusta vanhemmaksi tultua pitäisi sen verran kasvaa aikuiseksi ettei enää tarvi bilettää.
Luulisi ettei enää edes halua, kun on saanut kokea jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, kun oman vauvan, oman lapsen.
Itselläni tulisi sellainen olo etten kuulu enää tänne, minä olen nyt äiti. on olemassa pieni ihminen
joka tarvitsee minua. minä olen nyt äiti ennen kaikkea muuta ja minulla on nyt
pieni ihminen joka tarvii minua. tulisii ihan typerä olo kännätä jossain ja lapsi hoidossa. Epäkypsää käytöstä. Elämä muuttuu vanhemmaksi tultua ja niin sen mielestäni kuuluukin. Paremmaksi. en malttaisi jättää
omaani minnekään, tulisi niin ikävä ja miettisin että pienen on ikävä myös. niin kiinni toisissamme 5 kk ikäisen poikani kanssa ollaan vielä. Yli vuoden ikäinen on jo sitten vähän isompi vaikka en itse malttaisi sittenkään. <3 Hyvät
ihmiset odottakaa edes että lapsi on sen vuoden. ei ainakaan vastasyntynyttä tai muutaman kk ikäistä. Äiti on vauvalle paljon tärkeämpi kun moni luulee. "Syli äidin tunnet sen, se hellä on ja lämpöinen.." jne. se yksi lastenlaulu
No voi Luoja. Tukehdu täydellisyytees.
 
mko
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti;11293719:
Eikö sen nyt pitäisi ihan maalaisjärjenkin sanoa, että se ei ole vauvalle hyväksi. Ei siihen mielestäni mitään tutkimusta tarvita. Miettikääpä, vauva on sen 9 kk todella lähellä äitiään, äidinääni on turvallinen. Sitten vauva syntyy
Vauvan eroa on verrattu aikuisen paniikkikohtaukseen. Alle vuoden ikäistä ei pitäisi jättää eroon äidistään. Mun äiti on kans hoitanut paljon yhtä lastenlastaan ja ensimmäisen kerran oli yötä 2 kk iässä ja olin itsekin todistamassa miten tämä pikkuinen kaipasi selvästi vanhempiaan. Mikään ei auttanut ja pullo ei kelvannut. Äitini soitti vauvan vanhemmille
he sanoivat vaan, että yritä vaan ei me nyt tulla.
itse äitinä en haluaisi ihan pientä vauvaa jättää varsinkaan yöksi, vaikka hoitaja olisi hyvä, se ei silti ole äiti tai isä jotka ovat vauvalle tutumpia. Jos aivan pakko on niin vauvaa pitäisi tutustuttaa tulevaan hoitajaan äidin ja isän ollessa paikalla

siis että tämä hoitaja tulisi tutuksi. moni saattaa ajatella, että
onhan kyseessä tuttu henkilö. ehkä teille mutta ei vauvalle.
itse en edes malttaisi jättää vauvaa kenellekään, tulisi kipeä ikävä itsellekin!
Minusta vanhemmaksi tultua pitäisi sen verran kasvaa aikuiseksi ettei enää tarvi bilettää.
Luulisi ettei enää edes halua, kun on saanut kokea jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, kun oman vauvan, oman lapsen.
Itselläni tulisi sellainen olo etten kuulu enää tänne, minä olen nyt äiti. on olemassa pieni ihminen
joka tarvitsee minua. minä olen nyt äiti ennen kaikkea muuta ja minulla on nyt
pieni ihminen joka tarvii minua. tulisii ihan typerä olo kännätä jossain ja lapsi hoidossa. Epäkypsää käytöstä. Elämä muuttuu vanhemmaksi tultua ja niin sen mielestäni kuuluukin. Paremmaksi. en malttaisi jättää
omaani minnekään, tulisi niin ikävä ja miettisin että pienen on ikävä myös. niin kiinni toisissamme 5 kk ikäisen poikani kanssa ollaan vielä. Yli vuoden ikäinen on jo sitten vähän isompi vaikka en itse malttaisi sittenkään. <3 Hyvät
ihmiset odottakaa edes että lapsi on sen vuoden. ei ainakaan vastasyntynyttä tai muutaman kk ikäistä. Äiti on vauvalle paljon tärkeämpi kun moni luulee. "Syli äidin tunnet sen, se hellä on ja lämpöinen.." jne. se yksi lastenlaulu
Oon ihan samaa mieltä. Tuo ohjeistus 1h/1kk ikäinen jne annetaan neuvolan oppaissa kaikille vauvan saaneille. Ei tuollaisia ohjeita ihan tuulesta temmata ja anneta kaikille neuvoloissa! Miettikää vähän!

Tai no, riippuu neuvolasta, että muistetaanko siellä aina antaa kaikki paperit ;)

Joka tapauksessa, olen itsekin nähnyt kuinka pieni vauva on "hätää kärsimässä" ISÄNSÄ kanssa, kun äiti on poissa muutaman tunnin. Se on ihan hirveää katseltavaa :( Isä kyllä yritti hyvin rakastavasti hoitaa pientä, mutta pieni vauva ei kaipaa/tarvitse muuta kuin äidin. Kun vauvaa saa viettää aikaa äitinsä kanssa syntyy perusturvallisuus ja myöhemmin lapsi uskaltaa paremmin olla muiden seurassa, kun ei yritä pienenä "karaista".

Joillakin on ihan luonnonvastaisia ajatustapoja, ja eipä ole ihmekään, että Suomessa on SATOJA TUHANSIA masennuslääkkeitä käyttäviä ihmisiä! Eli kun jotkut vetoaa aina siihen, että "tää maailma pitäis olla täynnä mielenvikaisia, jos pienen vauvan luota ei voi muka olla poissa päivää, viikkoa jne." NIIN JUURI NIINHÄN SE ON! Aika täynnä mielenvikaisia ;D

Ihmisten pitäisi tajuta jarruttaa ja hidastaa elämäänsä vauva-ajaksi, jotta kunnollinen kiintymyssuhde pääsisi kehittymään. Silloin vanhempi tajuaa/huomaa/tuntee itsekin, että pienen lapsen luota ei voi olla kovin kauan poissa.
 
K Westerlund
Kiitos kaikille, jotka pitävät niiden puolta, jotka eivät itse siihen pysty kuin itkullaan pahaa oloaan viestittämään. Valitettavasti niin moni on kuitenkin tunnoton aistimaan, mitä lapsen itku merkitsee, ja vain ahdistuu ja siksi ärsyyntyy sitä kuullessaan: "taas tuo on vaatimassa ,mitä se nyt taas luulee haluavansa, olisi jo hiljaa!" Johtuneeko siitä, että omaa itkua aikoinaan ei myöskään ollut ketään oikealla tavalla tulkitsemassa, lasta hoitamassa ja lohduttamassa?

Heh, melkeinpä hauskaa tuo että "kyllä olisi koko ihmiskunta täynnä ihmisiä, joiden perusturva on järkkynyt pahemman kerran"! Olisiko jo aika katsoa rehellisesti ympärilleen ja todeta, että näinhän se todella on? Mitä tarkemmin katsoo, sitä vaikeampaa on löytää ihmistä, jolla todistettavasti olisi ehjä perusturvallisuuden tunne henkisenä perustanaan. Koko ihmiskunta tuntuu elävän totaalisessa ahdistuksessa ja turvattomuuden luomassa pelossa, melkeinpä niin ankarasti, että tuntuu olevan minä hetkenä hyvänsä valmis riistämään itseltään hengen, jotta ahdistus vihdoin loppuisi.

Mutta jos katsotaankin vain lähiympäristömme ihmisiä, näemme sielläkin ahdistuneita, läheisriippuvaisia, neuroottisia, turhautuneita, tuskastuneita, katkeroituneita ja mitä moninaisimmin tavoin häiriintyneitä ihmisyksilöitä, kaikki etsien tyydytystä ja lohtua mitä epätoivoisimmin keinoin, turvaa ja huomiota samoin. Olemme kuin pieniä, turvattomia lapsia aikuisesta ulkomuodostamme huolimatta.

Väitän, että tähän on kaksi pääsyytä: toinen on varttuvien lasten yleinen turvattomuus (siellä missä sitä esiintyy), toinen on kiinnittymisen estyminen. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että lapsi ei saa tilaisuutta rauhassa kiinnittyä turvaan eli hoitavaan ihmiseen ja heitä ympäröivään kiinteään kotiin. Kuten voi päätellä, ensimmäinen pääsyy johtaa myös samaan. Sitä paitsi valitettavan moni lapsi kasvaa myös meillä turvallisessa Suomessa oloissa, joka vastaa lähinnä sotatilaa, eli riitaisassa tai muuten turvattomassa kodin kaltaisessa tilassa.

Vakava ongelma on myös vanhempien henkinen ja jopa fyysinen poissaolo. Minusta on paitsi surullista myös huolestuttavaa, että lapsia viedään niin mielellään säännölliseen hoitoon niin varhain, jopa alle yksivuotiaana. Nykymaailmassa se ei ehkä aina ole vältettävissä, mutta yhteiskunta viisaasti tehdessään varmistaisi ilman muuta sen, että vanhemmat (ainakin äiti alkuun, myöhemmin vaihtoehtoisesti isä, mieluiten molemmat) voisivat olla mahdollisimman pitkään lastensa kanssa kotona. Ensimmäisenä elinvuotena ilman poikkeusta, mutta mieluiten ainakin vähintään kaksi-kolme, jopa neljäkin vuotta.

Jos lapsia päätetään tehdä, niistä pidetään myös huolta. Uuden ihmisen alkuunpaneminen ei ole mikään trendijuttu tai päähänpisto, se on ihan aikuisten oikeasti UUDEN IHMISYKSILÖN ELÄMÄN ALKUUN SAATTAMISTA. Lapsesta kasvaa uusi "minä", ja vanhemmat ovat tämän uuden minuuden ensimmäiset ja tärkeimmät suojelijat ja muovaajat. Heidän harteillaan on tämän uuden ihmisyksilön perusturvallisuuden tunteen muodostuminen. Heidän tulee siis voida luoda ympärilleen turvan ja vakauden ilmapiirin - eikä se onnistu, jos he itse ovat turvattomia ja epävakaita, lapsellisia tai muuten kypsymättömiä.

Tarkoitus ei tietenkään ole syyllistää äitejä, jotka ovat tauon tarpeessa. On tärkeätä myös, että äiti voi huolehtia itsestään, sillä ihminen ei voi jatkuvasti olla antavana osapuolena saamatta välillä "tankata" itsekin. On kuitenkin huomioitava, että mitä pienempi lapsi, sitä riippuvaisempi hän on äidistään, ja sitä helpommin eroahdistus herää. Siksi olisi aina edettävä LAPSEN tarpeiden ja kykyjen mukaan, sillä parhaatkin ohjeet ovat vain yleisiä ohjeita, ja jokainen lapsi oma ihmisyksilönsä.

Tarvitaan siis hyppysellinen maalaisjärkeä, paljon kärsivällisyyttä ja roimasti aitoa välittämistä. Ellei näitä löydy, ei pidä hankkia lapsiakaan. Lapsi ei ole lelu, jonka voi laittaa hyllylle, kun rupeaa tympimään.
 
JEllou
No mitenkä sitten minä ja muut keskoset, jotka joutuvat kuukausikaupalla ensihetkistään lähtien olemaan erossa äidistään, koska ei keskoskaapin ulkopuolella voi kuin hetkisen pyörähtää.

Itse en ole ensimmäisten kuukausien aikana äitini tai juuri kenenkään muun sylissä ollut ja ihan normaali minusta on tullut. Kiintymyssuhteessani äitiini ja perusturvallisuudessa ei ole mitään vikaa.
 
K Westerlund
Traumoja vauvaikäiselle ei niinkään aiheuta vanhemman poissaolo itsessään vaan sen kokemus. Tämä kokemus syntyy silloin, kun lapsen tarpeisiin ei vastata. Lapsi ei periaatteessa tarvitse jatkuvasti äidin tai kenenkään muunkaan naamaa vierelleen, mutta hän tarvitsee säännöllisen ja suhteellisen nopean vastauksen jokaiseen puutostilaan, josta hän ympäristölleen ilmoittaa. Väliaikainen tyydytyksen hetkellinen viivästyminen ei ole mikään iso juttu, jos lapsi vain saa kokea tarpeeksi selvästi, että häntä ei ole unohdettu. Useasti toistuvat tai liioitellun pitkät viivästykset hoidon saamisessa - eväämisestä puhumattakaan - sen sijaan aiheuttavat lapsessa nopeasti ahdistusta.

Tarpeiden tyydyttämisen lisäksi lapsella pitää kuitenkin olla jatkuva turvan ja hyvän olon tunne, eli mm. sopivan lämmintä ja sopivan rauhaisaa, ja valveillaolon aikana myös aktiivista läsnäoloa.

Keskoskaapissa oleminen on oikeastaan jatkettua kohtuelämää. Siellä olosuhteet vastaavat melko hyvin kohdun tasaisia olosuhteita, todennäköisesti myös lapsen itsensä mielestä. Tätä aikaa ei siis varsinaisesti voi lukea poissaolona äidin luota psykologisessa merkityksessä. Voin kuvitella, että moni keskosen synnyttänyt äiti (ja miksei isäkin) on erityisen onnellinen siitä, että lapsi on saatu pysymään hengissä, ja siksi saattaa kiintyä erityisen voimakkaasti ja tunteikkaasti tähän onnenkantamoiseen. Keskoslapsesta saattaa siis helposti tulla äidille erityisen rakkauden kohde, mikä keskoskaappiajan jälkeen runsaasti korvaa mahdollisen etäisyyden aiheuttamat kokemukset.
 
just
Eikö sen nyt pitäisi ihan maalaisjärjenkin sanoa, että se ei ole vauvalle hyväksi. Ei siihen mielestäni mitään tutkimusta tarvita. Miettikääpä, vauva on sen 9 kk todella lähellä äitiään, äidinääni on turvallinen. Sitten vauva syntyy
Vauvan eroa on verrattu aikuisen paniikkikohtaukseen. Alle vuoden ikäistä ei pitäisi jättää eroon äidistään. Mun äiti on kans hoitanut paljon yhtä lastenlastaan ja ensimmäisen kerran oli yötä 2 kk iässä ja olin itsekin todistamassa miten tämä pikkuinen kaipasi selvästi vanhempiaan. Mikään ei auttanut ja pullo ei kelvannut. Äitini soitti vauvan vanhemmille
he sanoivat vaan, että yritä vaan ei me nyt tulla.
itse äitinä en haluaisi ihan pientä vauvaa jättää varsinkaan yöksi, vaikka hoitaja olisi hyvä, se ei silti ole äiti tai isä jotka ovat vauvalle tutumpia. Jos aivan pakko on niin vauvaa pitäisi tutustuttaa tulevaan hoitajaan äidin ja isän ollessa paikalla

siis että tämä hoitaja tulisi tutuksi. moni saattaa ajatella, että
onhan kyseessä tuttu henkilö. ehkä teille mutta ei vauvalle.
itse en edes malttaisi jättää vauvaa kenellekään, tulisi kipeä ikävä itsellekin!
Minusta vanhemmaksi tultua pitäisi sen verran kasvaa aikuiseksi ettei enää tarvi bilettää.
Luulisi ettei enää edes halua, kun on saanut kokea jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, kun oman vauvan, oman lapsen.
Itselläni tulisi sellainen olo etten kuulu enää tänne, minä olen nyt äiti. on olemassa pieni ihminen
joka tarvitsee minua. minä olen nyt äiti ennen kaikkea muuta ja minulla on nyt
pieni ihminen joka tarvii minua. tulisii ihan typerä olo kännätä jossain ja lapsi hoidossa. Epäkypsää käytöstä. Elämä muuttuu vanhemmaksi tultua ja niin sen mielestäni kuuluukin. Paremmaksi. en malttaisi jättää
omaani minnekään, tulisi niin ikävä ja miettisin että pienen on ikävä myös. niin kiinni toisissamme 5 kk ikäisen poikani kanssa ollaan vielä. Yli vuoden ikäinen on jo sitten vähän isompi vaikka en itse malttaisi sittenkään. <3 Hyvät
ihmiset odottakaa edes että lapsi on sen vuoden. ei ainakaan vastasyntynyttä tai muutaman kk ikäistä. Äiti on vauvalle paljon tärkeämpi kun moni luulee. "Syli äidin tunnet sen, se hellä on ja lämpöinen.." jne. se yksi lastenlaulu
Hyi helevetti
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä