Vauvan kääntö/perätilasynnytys?

[hippu76 harmaana]

Olen raskaana viikolla 34+0 ja tänään neuvolassa todettiin vauvan olevan kääntynyt perätilaan ( ollut raivotarjonnassa vkosta 28 asti ).

Kahden viikon päästä yritetään kääntää, jos ei sitä ennen ole kääntynyt...kysyisinkin nyt kokeneilta, että kuinka helposti vauva vielä itsestään kääntyy tässä vaiheessa? tai kuinka kääntöyritykset yleensä onnistuu? - ja jos ei, mitä "riskejä" perätilasynnytyksessä on?

Tulipas monta kysymystä tietämättömältä ensikertalaiselta :ashamed:
Kiitos jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.

 

[Dreamgirl77]

\

Olen raskaana viikolla 34+0 ja tänään neuvolassa todettiin vauvan olevan kääntynyt perätilaan ( ollut raivotarjonnassa vkosta 28 asti ).

Kahden viikon päästä yritetään kääntää, jos ei sitä ennen ole kääntynyt...kysyisinkin nyt kokeneilta, että kuinka helposti vauva vielä itsestään kääntyy tässä vaiheessa? tai kuinka kääntöyritykset yleensä onnistuu? - ja jos ei, mitä "riskejä" perätilasynnytyksessä on?

Tulipas monta kysymystä tietämättömältä ensikertalaiselta :ashamed:
Kiitos jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.

Mulla yritettiin kääntää perätilavauvaa rv:lla 37+5 (yleensä ei muistaakseni enää näillä raskausviikoilla), perätila todettiin pari viikkoa aiemmin. Vauva oli pienikokoinen, joten kääntämisessä ei pidetty kiirettä vaan annettiin vauvan kasvaa vielä hetken. Käännös ei onnistunut. Vauvan yritys kääntyä tyssäsi aina oikean kyljen puolella. Aivan samalla tavalla vauva oli "muljunnut" kotonakin, kun oli oikein villillä päällä muttei koskaan päässyt tuosta oikeasta kyljestä eteenpäin.

Vaikea sanoa kuinka helposti vauva kääntyy. Se riippuu lähinnä lapsen koosta sekä lapsiveden määrästä. Nämä vaikuttavat myös siihen yritetäänkö kääntää vai ei.

Vauva jäi siis perätilaan ja keskusteltiin sektio vai alatiesynnytys. Samalla lantioni kuvattiin ja todettiin, että vauva mahtuu tulemaan alakautta. No viikon päästä tästä rv:lla 38+6 oli uusia aika polille ja yllätys oli melkoinen. Vauva olikin kääntynyt pää alaspäin ja synnytin sittemmin vauvan alakautta. Joten ihmeitäkin voi vielä noin pitkällä tapahtua.

Lääkärit kauheasti yrittivät rohkaista synnyttämään alakautta. Eivät kauheasti riskeistä halunneet kertoa, mutta kuulemma tupa olisi ollut täynnä lääkäriä, kätilöä ym. ja synnytys olisi ollut vielä valvotumpi mitä "normaalisti". Leikkaussali olisi ollut valmiudessa, joten jos jotain olisi mennyt pieleen, niin minut olisi kiidätetty leikkaukseen.

Kaikki puudutteet ovat saatavilla kuten normaalissa pää edellä -synnytyksessä. Synnytyksen toivotaan alkavan itsestään ilman käynnistelyjä. Vauvan jalkojen on oltava tietyssä asennossa eli ei ainakaan siten, että vauva istuu jalkojensa päällä. Edellytykset perätilavauvan synnytykseen alakautta tutkitaan hyvin tarkkaan eikä riskejä oteta, joten ole huoleti jos vauvasi ei käänny itsestään tai kääntämisyrityksestä huolimatta. Olet kuitenkin hyvissä käsissä.

Ponnistusvaiheessa joutuu pärjäämään omillaan siihen saakka, kunnes hartiat ovat ulkona. Sitten vasta lääkäri auttaa vauvan pään ulos. Tämä siksi, että jos vauvaan koskee tätä ennen, niin vauva saattaa säikähtää ja nostaa kädet pystyyn. Tämä jäi päälimmäisenä mieleen riskeistä. Ehkä joku muu muistaa asioita enemmän.

 

[äippä]

Esikoiseni oli perätilassa, ja tämä huomattiin vasta kun olin jo puoli päivää ollut sairaalassa synnyttämässä, joten shokki oli melkoinen! Saimme itse päättää haluammeko sektion vai normaalin synnytyksen. Ultrassa katsottiin, että vauva olisi n. 3,3 - 3,6 kg. Päätös meni aivan vaiston varassa, synnytystuskat olivat kovimmillaan, kun en ollut mitään kivunlievitystä vielä saanut. Sen myös muistan minulle kerrotun, että alatiesynnytyksessä on sitten kaksi lääkäriä ym. porukkaa koko ajan paikalla ja leikkaussali valmiudessa. Suosittelivat kuitenkin alatiesynnytystä.

Itse menin paniikkiin, ja kun muutenkin oli sellainen olo, että synnytyssaliin en enää koskaan tämän jälkeen tule, niin siinä vaiheessa todella hankala ja riskialtis alatiesynnytys ei kyllä kiehtonut, joten päädyimme sektioon. Sektio meni oikein hyvin, ja lääkäri tuli jälkeenpäin sanomaan, että se olikin aivan oikea päätös, alatiesynnytys olisi luultavasti päätynyt hätäsektioon. Vauva olikin nelikiloinen, joten ultra oli näyttänyt painon pahasti pieleen (ymmärtääkseni nelikiloisia ei suositella perätilassa synnytettävän alakautta). Vauvalla oli myös napanuora kaulan ympärillä, joten sekin olisi voinut aihettaa kriisitilanteen. Toipuminen sektiosta on inhottavaa ja ottaa aikansa, mutta sekin meni paljon nopeammin kuin osasin odottaa.

Sektiossakin on tietty riskinsä, mutta meillä onneksi meni kaikki hyvin. Ja itse silloin päätin, että jos vielä olen samassa tilanteessa, niin ehdottomasti perätilassa olevan synnytän sektiolla. No, kakkosvauvamme kohdalla oli normaali ja mukava alatiesynnytys, nyt jännätään mitenpäin kolmosemme loppuvaiheessa sitten masussa makoilee...

 

[Alyx]

Meillä lähti syntymään rv 37, kun oli pari päivää aikaisemmin yritetty kääntää. Kääntäminen ei onnistunut liian vähäisen lapsiveden takia.. silloin päätimme että menee sektioon, vaikka tutkinut lääkäri meinasi että olisi kaikki edellytykset synnyttää alateitse. Sanoi vielä lapsesta, että "ei tästä saa millään kaks ja puolikiloista" -ja todellakin sitten parin päivän päästä syntyi 2744 g kokoinen lapsi.
(Kaikki tutut ihmetteli, että lääkäri suosittelee ensimmäistä lasta synnytettäväksi jalat edellä, vaikka muuten "kaikki edellytykset" onkin.)

Jos ei oliskaan mahtunu syntymään kun painoarviokin voi mennä noin pahasti pieleen, niin ei siitä kukaan vastuuta olis ottanu. Lisäksi kun synnytykseni käynnistyi, kesti n.12 tuntia, ennen kuin pääsin leikkaukseen (leikkaussali varattu), eli voi vaan jälkeenpäin miettiä, olisko siellä kesäviikonloppuna päässyt yhtään sen nopeammin hätäsektioon, jos olis yrittänyt ensin synnyttää alateitse.

Kun sitten olin ollut ravinnotta n. 20 tuntia, ei ollut mikään ihme, että vauvalla oli verensokerit alhaalla ja joutui pariksi päiväksi lastenosastolle. Sitten kävi semmonen harvinainen juttu leikkauksen aikana, että puudutuksen teho lakkasi. Se tapahtui ihan parin minuutin sisälllä ja juuri kun vauva saatiin ulos. Se oli aika paniikinomainen tunne, olis tehny mieli vaan lähteä juoksemaan karkuun ja äkkiä... järki vaan pisti vastaan senverran, että sain pysyttyä paikallani. Tuntui siltä, kun olis puukotettu ja vatsa levällään pöydällä. Sain pian nukutuslääkettä ja se tehosi.

Olipa siinä muutakin seikkailua siinä reissussa, mutta itse en ainakaan voi suositella kenellekään perätilasynnytystä, ainakaan ensimmäisen lapsen. Jos on useamman lapsen jo synyttänyt, kokoluokkakin on jo paremmin tiedossa, eikä paikatkaan ole enää niin tiukat(?).

Mutta raaka totuus on, että jos vauva vammautuu perätilasynnytyksessä esim sen vuoksi, että koko arvioidaan ihan pieleen, niin se on aika korvaamaton vahinko, eikä siitä kukaan vastuuta ota.

Jos nyt tämän kakkosemme pystyn normaalisti synnyttämään, siihen sairaalaan en ole enää menossa. Jos taas jostain syystä päädytään jo ennakkoon sektioon,vaihtoehtoja ei ole, mutta se siitä..

onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?

 

[mie82]

Mulle tehtiin ulkokäännös rv37. Toisella yrityksellä onnistui, eikä lääkäri kolmatta kertaa olisi yrittänytkään. Kerran "kumpaanki suuntaan" yritti ja toiseen suuntaan käännettäessä vauva suostui jäämään pää alaspäin.Ja mulla vauva pysyi raivotarjonnassa loppuun asti =)

Mama +tyty tänään 1 kk

 

[hippu76]

Kiitos kaikille jo tähän mennessä vastanneille - lisää vastauksia odotellaan =)

Tulee kyllä vähän sellainen olo, että todella toivoo vaavin kääntyvän itse/käännön onnistuvan!! Vaikka olin ajatellut luottaa lääkärien arvioon siitä, mahtuuko syntymään perätilassa (mikäli tilanne edessä olisi) on näköjään myös sellaisia kokemuksia ( alyx ), ettei sitten oikein tiedäkkään mitä tehdä

Aloin myös miettiä tuota, että voi alkaa syntymään kääntöyrityksestä - olen nimittäin ollut saikulla jo jonkin viikon kovien supistelujen takia...no, vauva on toisaalta sitten jo sen 37 vkoa, mikäli käännösyritys on tarpeen.

Kyllä on kinkkinen tilanne!

Onnea kaikille odottajille ja vaavin jo syliin saaneille :heart:

 

[heips]

Hei!

Itse odottelen toista lastani, nyt rv 38+1. Minulla ollut sellainen tilanne, että vauveli oli perätilassa koko ajan aina viikolle 35 asti. Silloin sitten kääntyi itekseen poikittain. Itselläni oli aika äitipolille viime viikon tiistaina kääntöyritykseen, johon meninkin. Iloiseksi yllätykseksi vauveli oli kääntynyt pää alaspäin (eli raivotarjontaan) ma ja ti välisenä yönä.

Lääkäri kuitenkin ultrasi ja ottivat sydänkäyrän. Sanoi, että pää on jo hyvin asettunut syvälle, että epätodennäköistä, että kääntyisi enää perätilaan. Toivottavasti pysyy näin loppuun saakka.

Tuttavallani kääntyi itekseen esikoinen vielä viikolla 38 ja oli syntyessään 4100kg. Eli kyllä se on ihan mahdollista. Toivotaan, että sinullekin käy loppu viimeksi hyvin. =)

 

[taustalla]

Esikoinen kääntyi viikolla 38 varsin helposti kerta yrittämällä ja syntyi rv 42 3,1 kiloisena.
Juniori sen sijaan ei suostunut kääntymään ja syntyi perätilassa rv 41 3,2 kiloisena.
Perätilasynnytys oli ainakin mulle paljon helpompi kuin esikoisen pää edellä. Jos paikat antaa myöten eli on tilaa kanavassa ja napanuora ultran mukaan kunnolla pois tieltä niin lämpimästi suosittelen perätilasynnytys sektion sijaan.
Synnytysasento oli mm täältä saamistani pelotteluista huolimatta poikkipöydällä varsin mukava ja ponnistaa sai koko ajan siitä asti kun lupa tuli. Oma ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia ja paikalla oli koko ajan kätilö&2 lääkäriä.
Jos vielä tulee synnytys perätilassa eteen niin edelleen päätyisin alatiesynnytykseen.

Onnea matkaan

 

[hippu76]

Kiitos tsemppauksesta!!

Kovasti haluaisin synnyttää alakautta, mikäli se vaan on mahdollista ("hassu ekakertalainenko?")...ja onhan se niinkin, ettei sitä missään synnytystilanteessa voi todellisuudessa tietää etukäteen, miten kaikkia menee. Toivon silti edelleen, ettei tarvitse tehdä itse päätöstä suuntaan tai toiseen, vaan vauva päättää itse kääntyä ennen sitä =)

 

[kiinnostunut]

nostoa, jos vielä löytyisi kokemuksia :wave:

 

[taustalla]

Heips!

Meillä iloinen ja hyväntuulinen 1v4kk pojanvesseli selvisi hyvin perätilasynnytyksestä. Olen itsekin miettinyt jälkeenpäin, että luotinko liikaa lääkäreihin ja "hyvään" tuuriini sekä vahvaan uskooni siitä, että saan synnytettyä vauvelin alakautta tässäkin tapauksessa...

Mutta minulla synnytys käynnistyi rv 38 ja kesti 14h. Kivulian vaihe oli tietenkin ponnistusvaihe, sekin kesti 50min... Ennen synnytystä tutkittiin tarkkaan lantion mitat ja vauvan koko ja päädyttiin alatiesynnytykseen. Onneksi siis minun kohdallani kaikki osui nappiin, vauvan painoarvio oli oikea (3040g) ja minulla tosiaankin oli sen mallinen lantio, että vauva mahtui sieltä tulemaan.

Synnytyksessä oli mukana PALJON henkilökuntaa. Kätilöitä parhaimmillaan 4 ( halusivatko kaikki nähdä tämän ihmeen...), lääkäreitä 2 ja tietenkin suurena henkisenä tukena oma mies. Mies kyllä sanoi jälkeenpäin, että oli sen verran "karseen" näköistä touhua, että olisi jäänyt häenltä tekemättä

Tein kaiken henkilökunnan ohjeiden mukaan ja vieläkin ajattelen heitä lämmöllä, kun mietin kaikkia niitä neuvoja ja ohjeita mitä synnytyksessä sain. En missään vaiheessa tuntenut oloani "toivottomaksi", minulla kaikki vaan meni olosuhteisiin nähden hyvin. Alapäästä ei kyllä voinut puhua pariin kuukauteen synnytyksen jälkeen, oli se sen verran räjähtänyt... Kätilökin sanoi tikkejä ommellessa, että "älä nyt ihan heti kurki tänne!" Mutta palautunut hyvin ennalleen Ihmeellistä, että kaikki kivut unohtuvat, kun saa ihanan oman vauvelin syliin. Eli sen rumban jälkeen poika sai 7 pistettä ja toipui koettelemuksesta saman tien. Eli minä kyllä susittelen sinulle sitä, kyllä henkilökunta on nykyään niin osaavaa.

Mihin muuten menet synnyttämään? Itse synnytin Hämeenlinnassa.

 

[hippu76]

Kiitos vieras kirjoituksestasi, on todella mukava saada kaikenlaisia kokemuksia asiasta, koska pahoin pelkään, ettei vauva ainakaan itsekseen käänny - alkaa nimittäin tila käydä pieneksi ( vatsa todella pinkeä ja supistusherkkä, lisäksi sf-mitta ollut lähes koko raskauden "yläkäyrillä" ). Toisaalta olen kyllä itsekkin pitkäselkäinen...


SatKs:aan olen menossa synnyttämään. Onko kenelläkään muuten kokemusta juuri ko. sairaalasta?

aurinkoista päivää kaikille =)

 

[Riinalii]

Mulla ei kääntöyritys onnistunut ja sitten tutkittiin lantion koko ja vauvan koko. Kokoarvio oli 3600 grammaa, kun se viimeisen kerran tutkittiin. Sitten vaan jännitettiin, syntyykö muksu, kun vielä mahtuu syntymään. Syntyi se. Alakautta tuli, ja kaikki meni hyvin, kokoarvio oli hyvin oikea, vauva oli 3580 g.

 

[Sanmar]

Onneksi olkoon Riinalii.

 

[taustalla]

\

Kiitos vieras kirjoituksestasi, on todella mukava saada kaikenlaisia kokemuksia asiasta, koska pahoin pelkään, ettei vauva ainakaan itsekseen käänny - alkaa nimittäin tila käydä pieneksi ( vatsa todella pinkeä ja supistusherkkä, lisäksi sf-mitta ollut lähes koko raskauden "yläkäyrillä" ). Toisaalta olen kyllä itsekkin pitkäselkäinen...


SatKs:aan olen menossa synnyttämään. Onko kenelläkään muuten kokemusta juuri ko. sairaalasta?

aurinkoista päivää kaikille =)

Salissa on ihana henkilökunta, mutta osastolla Aika lailla omillaan saa osastolla olla. Luepas täältä vanhempia otsikkoja, koska jokin aika sitten oli gallup Satks:n synnytysvuodeosastolta. Viimeisimmät kokemukset olivat olleet aika negatiivisia. Oma kokemukseni on viimevuoden lopulta. Osastolla on kiire ja henkilökuntaa ihan liian vähän. Huoneet ovat tupaten täynnä (3 hengen huoneessa 4 ihmistä) Eräskin äiti joutui nukkumaan vauvansa kanssa hoitopöydän ja vaipparoskiksen viereen. Henkilökunta ei juurikaan ehdi auttaa kipeitäkään äitejä. Onneksi siellä viivytään vain hetki.