Vauvan kanssa on ihanaa

[pupusöpö]

No niin, listimisenkin uhalla aloitan keskustelun, että onko täällä ketään muita, jonka mielestä vauvan kanssa olisi ihanaa ilman mussutusta kun on sitä, tätä ja tuotakin vielä. Liikaa on näitä ketjuja, mitä teen kun vauvani heräilee (mitäpä luulet?), mitä kun vauva itkee (??), kitisee, ei nuku, ei syö jne.

Mulla on kaksi mukeloa, toinen eskarissa ja toinen 4 kk:tta. Olen kokenut vauva-ajan todella ihanana (molempien kanssa).. Vauva on nukkunut ilman nukutuksia tai muuta show:ta alusta asti, omassa vuoteessa ja 3 kk:n iästä nukkunut 20-8.00. Päivisin lisäksi vielä 3 h, sekä muutamia vartin torkkuja. On muutenkin hereillä ollessaan tosi iloinen vesseli, ei kitise, hymyilee, jokeltelee ja touhuilee. En usko että taapero-vaiheesta tulee sen kummempaa kuin esikoisen kanssa, eli kaikinpuolin, en keksi mitään negatiivista sanottavaa. Miehen kanssa ylläpidetään parisuhdetta yleensä klo. 20.00 jälkeen, harvoin käydään missään, mutta kotona vietetään muksujen nukkumisen jälkeen leffailtoja, joskus maistellaan viiniä ja gourmet-kokkausta (viikonloppuisin)

Muita, jolla elämä olisi oikeasti mukavaa, ilman muttia?

 

[Sädekehän kiillotustako?]

Meillä lapset olleet suht helppoja.Yöt esikoisella olivat vielä helpompia kuin kakkosella joka nyt taas aloittanut yösyömiset.MUTTA ymmärrän kyllä äitejä joilla ei ole niin helppoa kuin esim ap:llä tai meillä.Ymmärrän toellakin että nytkin kun meillä taas heräillään öisin ei kiinnosta pätkääkään parisuhteenhoito kun lapset menevät nukkumaa.En edes ymmärrä miksi tällainen ketju pitää aloittaa.Olisit vaan kertonut oman kokemuksesi ja jättänyt tällaiset "Liikaa on näitä ketjuja, mitä teen kun vauvani heräilee (mitäpä luulet?), mitä kun vauva itkee (??), kitisee, ei nuku, ei syö jne."-lausahdukset pois.
Ymmärrän että sinulla menee hyvin ja tottakai sinä jaksat jos olet jo 4kk saanut nukkua ainakin 10h yössä.Kyllä sellaisilla unilla jaksaakin juosta vaikka maratoonin päivässä.Se että lapsesi ovat rauhallisia ja nukkuvat hyvin ei välttämättä ole juuri sinusta kiinni.Ei se tee sinusta yhtään fiksumpaa tai parempaa äitiä..Tämä taisikin provo olla vai mitä???

 

[Hassua]

Voiko olla tosiaan niin, että toiset lapset ovat sisäsyntyisesti helpompia? Ihanaa, että viestiketjun aloittajala on käynyt näin hyvä tuuri! Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hienosti.

Meidän vauvalla oli koliikki ja nyt taaperovaiheessa myös hurjia kiukkupuuskia, joita itse oikein pelkään...Nukutetaan lasta tuntikaupalla, jonka päälle lapsi heräilee vieläkin öisin. (1,8 vuotta) Elämä pyörii pitkälti kiukkupuuskia ehkäistessä, nukuttamisessa ja muutenkin on hankalaa. Toista lasta ei uskalla edes ajatella.

Hienoa kuulla kuitenkin positiivisia tarinoita! Sinulla on käynyt tosi hyvä tuuri, tai sitten olet vaan tosi hyvä äiti.

 

[hfguy]

Mä luulen, että ap on täydellinen, on niin hyvin hoitanut lapsensakin että nukkuvat 3kk:n vanhasta asti täydet yöt. Ihme vaan, ettei hänellä taida olla juuri kavereita, kun pitää tänne tulla kehuskelemaan ja kiillottamaan omaa sädekehää. Todellisessa elämässä nuo täydellisyydet ovat usein vähän rasittavia. Mutta hyvä että edes miehen ja lasten kanssa menee hyvin, keskity heihin ja jätä nämä nettikeskustelut vähemmälle, tuskin näillä on sinulle kovin paljon annettavaa kun tiedät kaikkeen vastaukset etukäteen! "Esim. mitä teen kun vauvani heräilee (mitäpä luulet?)" Kiva että sinulla on vastaukset kaikkeen, tosin ihmettelen että mistä tiedät ne kaikki vastaukset jos teillä ei mitään ongelmiakaan ole koskaan ollut. Mutta kivat sulle, jatka toki samaan malliin!

 

[hellpoa kans]

No, minä en rupea ap:tä mollaamaan. Ei se ole toisilta pois, jos jollain on helppoa eikä keksi valittamisen aiheita. Kyllä se on pitkälti omasta pääkopasta kiinni toi valittaminen ja negatiivisten asioiden löytäminen. Esim. meillä. Minä olen sitä mieltä että meillä on molemmat lapset todella helppoja enkä valita juuri mistään. Myös meillä on kumpikin ruvennut nukkumaan 3kk iästä 12h:n yöunia ilman valvomisia. Toki olen joskus vauvan siltikin syöttänyt nukkuvana, että saisin nukkua aamulla pidempään, mutta siis yövaatimukset ovat loppuneet 3kk:n iässä. Mieheni taas on aivan hermoraunio pienimmästäkin kitinästä tai jos joutuu yhtenä yönä kuuntelemaan vauvan itkua (esim. vauvan sairastellessa) Ei tulisi kuuloonkaan että mieheni tekisi yhtään mitään öisin auttaakseen minua (luojan kiitos ei ole tarvinnutkaan) ihan vain sen vuoksi koska hänestä ei siihen olisi. Hän on ihan selvä pessimisti kaiken suhteen kun minä taas olen optimisti. Eli jos mieheltäni kysyttäisiin, hän sanoisi että rankkaa on ollut (vaikkei hän ole juurikaan lapsia hoitanut, paitsi nyt kun on kaksi niin enemmän vaihtaa vaippoja ja leikkii/viihdyttää myös. Mutta nämä rankemmat hommat on kyllä jäänyt minulle. Eli syötöt, alun valvomiset, päivärytmistä huolehtiminen, ja päävastuu kasvatuksen linjoista. Ja jos minulta kysyttäisiin, vastaisin, että ihan unelmahelppoa on ollut, tekisin kolmannenkin ihan putkeen (näillä kahdella ikäeroa on 1,5v.) Eli kyllä se aikalailla on kiinni omista ajatuksista, luonteesta ja persoonallisuudesta, miten tämän vauva-ajan kokee. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja omiin tuntemuksiin. Miksei niitä saisi muille jakaa. Miksi kaiken pitää aina olla niin synkkää???
Itse en ole missään levitellyt sitä, kuinka helpot lapset minulla on. Ja neuvolastakin ovat kyllä kehoittaneet pitämään omana tietona, ihan ton kateuden vuoksi. Se on niin yleistä nykyään.
Kaikkea iloa sinun elämääsi ap jatkossakin! Nautitaan me lapsistamme ilman muttia!

 

[jeeeeee]

tosi ihkaa!!!!!

 

[hfguy]

Joo, sitä just tarkoitin, että ihan omasta negatiivisuudesta se on kyllä kiinni jos lapsi vielä lähes 1-vuotiaanakin herättää öisin parin tunnin välein. Jos vaan postiivista asennetta riittäisi äidin pääköpassa niin varmasti olisi meilläkin nukuttu jo kauan täysiä yöunia, mutta kun on tällainen kateellinen valittajaluonne niin minkäs sille voi, se saa vauvankin heräilemään yöllä

 

[liuku.]

Se on kiva, että sinulla ap on helppo lapsi . Joillakin kavereilla on ollut myös lapsia, jotka on alusta asti nukkunut yöt läpeensä ja muutenkin vaikuttanut helpoilta. Minä en ainakaan ole kateellinen tai ajatellut että he ois leveillyt kun ovat kertoneet omasta arjestaan. Lapset ovat erilaisia. Omaa lastani rakastan ehdoitta ja on muuten aika temperamenttinen tapaus .

 

[öhöh]

no niin nauttikaa tosiaan vauvoistanne, teillä joilla niitä helppoja lapsia riittää tehkää tusina. Minä rakastan yli kaiken vauvaani ja esikoistani mutta en voi sanoa nauttivani täysillä vauva-ajasta. Joten te joilla on nniiiiiiiin helppoja vauvoja niin älkää sitten vain aliarvioiko niitä äitejä joilla ei ole helppoja vauvoja. itselläni kun esikoinen huusi kolmatta kuukautta illat klo 19-02 (johon tk:n lääkäri todennut vain että se on sitä maailmaantulotuskaa) niin ystäväni sanoi että voi voi kun heillä ei oo vauvat koskaan saanu itkeä että heillä on niiden tarpeet tyydytetty aina ensin. Siinä vaiheessa oli ystävyys koetuksella. Kyllä minä oon ihan piruuttani toivonut joskus pahimpina hetkinäni että joku onnellinen helppojen lasten äiti saisi sitten sen koliikkivauvan niin tietäisi mitä se vauvaelämä on.
Mutta edelleenkin nauti ap vauvastasi ja tee niitä monta, itselleni riittää kaksi. Ja kaikkein eniten nautin lapsistani nyt kun alkavat touhata, ymmärtää ja tulla itse ymmärretyksi.

 

[pupusöpö]

No niin..kiitos nimimerkeille liuku ja helppoo kans asiallisista kommenteista. Etenkin helppoo kans nimim. kanssa ajatukset tosiaan synkkaa. Piti tänne tietysti heti tulla kirjottamaan just tätä "mutta meillä on koliikki plaaplaa" ja juuri toivoin, että kirjottakaa omaan itkuketjuunne, voisiko joskus olla jotain positiivista.

Helppoo kans: Joo, tiedän ton pessimismin, mitä kuvailit omasta miehestäsi. Mun ystävä on juuri sitä tyyliä, että tiesin jo hänen odottaessa esikoistaan, että varmasti juuri hänen kohdalle osuu koliikki, synnytyksen jälkeinen masennus, vaativa vauva, parisuhde rakoilee koska mies on paska, unikoulu, erittäin vaikeahoitoinen taapero, ääliö terveydenhoitaja jne. (olihan hänellä ollut jo ERITTÄIN vaikea raskaus pahoinvointeineen, painonnousuineen, turvotuksineen, selkäkipuineen jne..tottakai)
Miten kävi? Kun lapsi oli kahden viikon oli hänellä POIKKEUKSELLISEN paha koliikki, ei nukkunut, sitten tulikin äidin masennus, mies ei ymmärtänyt, terkkari neuvolassa ei ymmärtänyt vaan oli täysi kusipää, lapsen kanssa ei ole ollut yhtään onnistunutta päivää nyt melkein 2 vuoteen.
Miten arvasinkin. No, siitä että pessimistiset ihmiset ajattelevat noin. Marttyyrina on helpompaa, kun "mul on niiiiiiin rankkaa"

No, minulla ei onneksi ole. Nautin raskaudesta, tietyt jutut vain nyt kuuluvat siihen, kuten pahoinvoinnit väsymyksineen, vauvan kuuluu itkeä, itkut ei tarkoita koliikkia, välillä vauvat vaativat syliä, sekin on normaalia. Lapset myös kitisevät, ei siinä mitään, minua ei rassaa.

 

[koliikki]

"vauvan kuuluu itkeä, itkut ei tarkoita koliikkia, välillä vauvat vaativat syliä, sekin on normaalia. Lapset myös kitisevät, ei siinä mitään, minua ei rassaa." heheh.Ei varmaan rassaakkaan jos nukut täydet yöunet.Ei muakaan häiritse jos lapset kitisee kiukuttelee jne JOS olen yön nukkunut hyvin.Huomaa ettet tiedä kyllä vaativista vauvoista yhtään mitn.Kyllä sitä melkein mitä vaan kestää jos kunnolla nukkua saa..

 

[My baby]

Mukava kuulla, että löytyy sellaisiakin äitejä, joilla on vain ja ainoastaan myönteisiä kokemuksia vauvastaan. Tapa, jolla tuot asian esiin on kuitenkin muita äitejä tuomitseva. Se oli surullista luettavaa, kun olet kuitenkin äiti itsekin. On varmasti kaikille itsestäänselvyys, ei ainoastaan sinulle, että oma vauva on Maailman Ihanin ja Parasta mitä elämä voi tarjota. Vauvat ovat kuitenkin jo syntyessään yksilöitä ja erilaisia, ja haastavat eri lailla vanhempansa huolenpidossaan. Sinun vauvasi on erilainen kuin minun vauvani, joten et voi myöskään omaa vauva-aikaasi verrata muiden kokemiin. Sinulla on kokemus vain omasta vauvastasi. Meidän 3-viikkoinen vauva vaatii päivä päivältä enenevässä määrin huomiota ja läheisyyttä meiltä vanhemmiltaan, paljolti potiessaan vatsavaivojaan. Vuorokauden ajalla ei ole merkitystä. Nyt, kun mieheni palasi isyyslomalta töihin, tuntuu aika ajoin varsin uuvuttavalta valvoa yöllä viisikin tuntia putkeen ja taas parin tunnin kuluttua herätä vauvan nälkäiseen kutsuun ja huomata, että on jo aamu... Pidempään jatkuessaan univaje on varmasti kuluttavinta mitä tiedän. Jokainen, joka sen henkilökohtaisesti kokee tietää mistä on kyse. Muiden on turha kommentoida. Vauvaani rakastan silti aivan yhtä paljon, vaikka uupunut aika ajoin olenkin. Hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi tästä tärkeästä ajasta pois oman pienokaiseni kanssa, sillä näin tärkeäksi en tule varmasti ikinä itseäni tuntemaan kuin nyt, kun oma pienokaiseni vaatii saada huomiotani ja läheisyyttäni 24 tuntia vuorokaudessa, . Tsemppiä kaikille äideille!!!

 

[Juulis]

Tämä on keskustelufoorumi vauvan hoidosta. On luonnollista, että täällä halutaan vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia ja ratkoa arjen ongelmia. Sitä vartenhan tänne kirjoitetaan ap hyvä, että saadaan vertaistukea ja kuullaan miten mahdollisesti muut ovat saman ongelman ratkaisseet.

 

[pitsis]

Yhdessä asiassa olen samaa mieltä ap:een kanssa että joidenkin tarveis muuttaa asennettaan.MUTTA eipä se koliikkia poista jos vaikka sellainen olisi.Lisään vielä että minuakin todellakin ärsyttää sellaiset ystävät joilla ei muuta tekemistä kuin valittaa jos siis ei edes mitään syytä.Ymmärrän jos valittaisivat kun eivät saa nukuttua tai muuta mutta nyt vaan kyse siitä ikuisesta MINÄ-MINÄ..

 

[liuku.]

Yhden asian haluaisin vielä lisätä, kun luin nyt uudestaan ajatuksen kanssa ap:n aloituksen. Sain tekstistäsi sen käsityksen, että mielestäsi ihmiset palstalla valittavat, kun lapset eivät syö, nuku, juo tai itkevät. Omasta mielestäni kyse ei ole valittamisesta, vaan huolesta. Äidit ovat huolissaan lapsistaan ja tulevat kysymään neuvoja.

 

[jepjep!!!]

minä taas ymmärsin asian näin, että ap aloittaa ketjun, jossa saa iloita ihanasta ajasta ja vauvasta! Ja että niitä huonoja kokemuksia puretaan sitten niissä ketjuissa missä niistä kuuluukin puhua. Kamalaa, että joissakin kirjoituksissa ap melkein lynkataan, kun hän tuo onnellisen olonsa esille! Tuttavapiirissäni on kaksi äitiä joilla saman ikäiset vauvelit. Toisella mies mukana vauvan hoidossa toisella reissuhommissa, vauvat ns. normaaleja (syövät, nukkuuvat, itkeevät...) ja äiti jonka mies mukana lapsen hoidossa valittaa kaikesta ja valitti myös odotus ajan, toinen äideistä joka hoitaa lähes yksin lapsensa on valtavan onnellinen ja iloitsee siitä. Sikäli siis voi olla perää, että on asenteestakin kiinni miten asiat ottaa...??!! Ja eräs ystäväni totesi eilen, että hänen vauvansa kolme kk kestänyt koliikki tuntuu nyt unelta, että silloin se tuntui ettei loppua näy, mutta jälkeenpäin aika tuntui vierähtävän.

Omaa odotellessa, tiedä häntä olenko onnellinen vai en?

 

[liuku.]

Aletaanko nyt valittaa siitä, että toiset valittaa?

 

[mielipide...]

On totta, että on negatiivisia ja positiivisia ihmisiä ja tottakai se vaikuttaa omaan ajattelutapaan. Mutta uskoisin, että univaje on suurin tekijä. Se pistää masentamaan, kiukuttamaan, valittamaan... Huonosti nukutut yöt vielä tupalaavat negatiiviset tunteet.

Itse olen reilun 7kk aikana nukkunut pisimpään 6 tuntia yhteensoittoon. Pahimmillaan heräsin tunnin välein. Ja täytyy myöntää, että silloin en jaksanut olla kovinkaan positiivinen.
Nyt tilanne on ihan eri, kun saan nukkua jopa sen 6 tuntia pötköön. Edelleen odotan innolla sitä aikaa, että saan nukkua ihan koko yön heräämättä ; )

Varmasti jokainen "helpon" lapsen äitikin on joskus (ei välttämättä vauvan takia) joutunut valvomaan, jos ei koko yötä, niin ainankin lähes koko yön. Ja näin ollen tietää miten väsynyt ja huonotuulinen on ollut seuraavan päivän. Sitten kun miettii, että näitä öitä on vaikka se 3kk. Veikkaan, että ketään ei enää naurata...

 

[Juulis]

Onko se valittamista, jos pukee oman väsymyksensä ja huolensa sanoiksi? Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että vauvan kanssa on ihanaa, mutta kaikki vastoinkäymiset eivät ole pelkällä asenteella vältettävissä. Vastoinkäymiset kuuluvat arkeen ja niistä täytyy voida puhua, ilman, että leimataan heti valittajaksi. Toki on yksinomaan negatiivisiakin ihmisiä, joille koko elämä tuntuu olevan yhtä tuskaa. Sellaisen äidin kanssa vauvakin ahdistuu.

 

[mami5]

Hmm... omani ovat olleet ns. helppoja vauvoja, vaikka norm. yösyöttöjä onkin ollut ja vatsanpuruja joiden vuoksi on itketty.
Mutta, ymmärrän täysin koliikkivauvojen äitejä, miten rankkaa voi vauva-aika olla lapsen kanssa jota joutuu kantelemaan 3kk. Itse olin lastenhoitajana perheessä johon syntyi koliikkivauva, minä kannoin itkevää vauvaa päivät ja vanhemmat sitten vuorottelivat yöt, hän ei nukkunut kuin max. 30min pätkiä.
Vaikka paljon on vanhempien asenteesta kiinni, miten kokevat vauva-ajan, koliikin kanssa asia on aivan eri.

 

[S@nttu]

Onpas mukava että täältä löytyy keskusteluketjuja kaikille! Ikävä vaan että niin monia ihmisiä tuomitaan kirjoituksistaan. Sen vuoksi kirjoitankin tänne tosi harvoin, suosin vain niitä keskustelupalstoja joihin kirjoitetaan omalla nimellä ja yhteen lisäksi omalla kuvalla. Nimettömänähän voi kirjoittaa vaikka kuinka ilkeästi toisille

Meillä meni lapsen saamiseen 4 vuotta, hoidot onneksi lopulta auttoivat, jaksoimme pysyä positiivisina koko ajan kun emme keskittyneet asiaan vain ongelmana vaan jonkinlaisena viivytyksenä. Raskaus oli mielestäni helppo, synnytys taas ei, mutta siitä on jo 5½kk niin kukapa vanhoja muistelee...

Saimme lopputuloksena aivan ihanan vauvan joka on kuin ap kirjoittajan, tosin (heh, kilpailua? ) meidän vauva on nukkunut pitkät yöunet jo 2kk lähtien. Vaikka imetys ei onnistunut niinkuin oppikirjoissa (on kuitenkin saanut äidinmaitoa tähän asti, onneksi pumppu on keksitty) niin sanoisin että vauvan kanssa on tosi ihanaa. Mulla ei ollut vauvakuumetta ennen mutta nyt sit tuhatkertaisesti rakkautena omaa lasta kohtaan. Ystävä- ja tuttavapiirissäni on ns. vaikeita lapsia (lähinnä nukkuminen on heillä se vaikeus) eli osaan arvostaa sitä että meillä saa koko perhe nukkua. Univaje vie voimat ja tekee monesta negatiivisen. Yksi lapseton ystäväni vitsailee aina kanssani että kyllä te ootte hienosti osannu lapsen kasvattaa kun se nukkuu niin paljon kasvatushan siihen joo tässä vaiheessa vaikuttaa...

Mieheni oli koliikkivauva eli anopin kanssa tuli puhuttua koliikista jonkun verran raskausaikanani. Sitä univajetta ei voi edes kuvitella, tsemppiä vaan kaikille sen asian kanssa eläville. Mulle on sanottu että joka toinen lapsi on se vaikea eli eiköhän se mahdollinen toinen vauva sitten ole koliikkitapaus. Hassua ajatella noin, vaikka parilla noin sanoneella on tosiaan itsellä toinen vauva sit ollut koliikkivauva.

Nautitaan kaikki kuitenkin vauvoistamme, kaikkihan eivät itse lapsia voi saadakaan ja adoptiojonot on pitkiä... Ongelmansa ja vaikeutensa kullakin, koitetaan iloita niistä hyvistä asioista mitä olemme saaneet.

 

[ninnu2]

Mukavaa oli vauva-aika, mutta mielestäni elämään kuuluu aina myös muttia. Juuri ne tekevät elämästä elämää. Vauva-aikaan kuuluu iloja ja suruja, minusta ap jäät paljosta paitsi, jos myös suruja ja murheita ei välillä olisi. Aika kapean suikaleen saat silloin elämästä maistaa. Ja jos realisteja ollaan, niin tuskin kenenkään elo ihan ruusuilla tanssimista kokoajan on, minusta kyseessä on silloin silmien sulkeminen tosiasioilta. Mutta pääsääntöisesti minustakin vauva-aika oli aivan ihanaa, joskus turha huolehtiminen oli kuvioissa. Sinä et ilmeisesti edes huolehdi mistään.

 

[pupusöpö]

..jännä, että peräänkuulutin tähän ketjuun juuri äitejä, joiden mielestä vauvan (ja lapsen) kanssa elämä on pääosin mukavaa ilman valitusta. Ja ketkä täällä kirjoittaa? Eikö tänne sovi YKSI ketju, jossa äidit (joita on ilmeisesti kovin vähän), voisi kirjoitella, sellaisessakin tilanteessa, kun ei ole hermo kireällä kitinään, valvomiseen, koliikkiin, masennukseen, omaan mieheen.

En minäkään tule "kun kitinä vie järjen"- tyylisiin keskusteluihin kertomaan, että kuule tiedätkö, minulla ei ole hermo kireällä, kitinät kuuluu meillä normi elämään, ei hermostuta yhtään, saan nukkua 10h yössä ja seksi ja parisuhde toimii..

Sen sijaan minä saan (katkeria)vastauksia " että kuule kaikki eivät saa nukkua ja et sinäkään jos nukkuisit 2 h pätkiä.." Siis mitä ihmettä?

Eikö otsikkokin jo kerro, ettei teillä joilla on rankkaa, kannata etsiä vertaistukea täältä

 

[Hihii mikä dorka..]

Siis minkä ikäinen ap on?Voiko noin typerää ihmistä edes olla?

 

[ap:n kanssa samaa mieltä!]

No mikä tuo "Hihii mikä dorka"n vastaus nyt oli??? Jätetään hänet omaan arvottomuuteensa.
Mutta minulla menee kanssa hyvin, en valita pikkuasioista, ja saan nukkua yöni. Lapseni on vähän yli vuoden ja olen yksinhuoltaja! Eikös meidän pitäisi olla niitä valittajia?? No, en ole alkuaikojen väsymysten jälkeen valittanut vauvastani vaan ollut YLPEÄ ja rakastanut häntä yli kaiken! Eli en myöskään jaksa valittamista ja valittajia. Ja kyllä, tänne mahtuu myös tämmöinen ketju, valittajat menkää muihin ketjuihin