Vauvan kanssa viikko kotona ja mies jo nyt väsynyt

[laur_a]

Olemme seurustelleet avomieheni kanssa useita vuosia, hän on yli kolmekymppinen. Meille syntyi pieni muru reilu viikko sitten, lapsen teko lähti minun aloitteestani ja houkuttelusta (en myönnä painostaneeni, kiristäneeni tms. kamalaa). Olemme nyt olleet vasta viikon kotona koko perhe vauvan ja koirien kanssa. Pikkuinen on masuvaivainen ja kova roikkuman tississä, itkee ja kitisee illat ja yöt.

Yritän torkkua öisin patjalla lastenhuonen lattialla jotta mies saisi vähän nukkua. Päivät on muualla oman harrastuksen parissa eli omaa tilaa ainakin on. Minä huolehdin kaikista kotitöistä. Mies vaikuttaa nyt jo väsyneeltä ja ressaantuneelta. Suhtautui vauvaan aluksi hyvin mutta esim. eilen kiroili ja puhui tosi ikävästi vauvasta ja kun jätin hänen hyssyteltäväkseen siksi aikaa että kävin WC:ssä ja hamaspesulla niin mies vaan jätti vauvan viereensä lattialle yksin huutamaan todeten että huuda sitten saatana. Onhan se tosi turhauttavaa kun toinen huutaa eikä mikään auta (jep, kaikkea on kokeiltu) muta silti ahdistaa miehen käytös. Tuntuu etten uskalla jättää vauvaa hänen kanssaan ollenkaan jos alkaakin taas itkeä ja riehua niin en halua että jää yksin huutamaan. Nytkin jätin omat iltatoimet sittentekemättä

Samalla myös mies harmittelee että olemme kuin kämppikset, mut tuntuu vaikealta kun samassa huoneessakaan emme pysty nukkumaan eikä seksikään oo ekana mielessä kun eppari tehty, jälkivuotoa on ja ollaan ihan kuoleman väsyneitä. Pelottaa ettei mieheni jaksa vaan jään vauvan kanssa kahden kun viikon jälkeen jo on ihan kyllästynyt. En selviäisi edes taloudellisesti yksin enkä haluaisi luopua ihanasta kodista jota olen rakkaudella laittanut. Noh ekä on aikaista peltät eroa.

Miten teidän muiden miehet on kestäny vauvan tuoman muutoksen ja yöitkut?

 

[kumisaapas]

Vauva tuo muutoksia, joihin kummankin vanhemman pitää olla valmiita. Toki saa olla väsynyt, eikä muutokset ole aina positiivisia. Mutta mielestäni se, että miehesi kiroilee "itke sitten saatana" menee kyllä nyt yli. Ei sinun pidä tuntea huonoa omaatuntoa vauvanhankinnasta. Voihan se olla, että vauvallanne on koliikki tms. mutta siihen pitää hakea apua. Ota yhteyttä neuvolaan ja olisiko mahdollista saada vauvanhoitoapua esim. isovanhemmilta silloin tällöin? Saisitte nukkua kunnolla vaikka päiväunet tai käydä syömässä ulkona.

Sinun pitää puhua miehesi kanssa. Pienikin vauva aistii, jos vanhemmat ovat vihamielisiä tai levottomia. Ja tämä jo itsessään ruokkii vauvan levontonta käytöstä. Usein mieheltä vie pidempää "rakastua" vauvaan, koska vauva on aluksi niin kiinni äidissään, varsinkin jos imettää. Yrittäkää tehdä positiivisia asioita vauvan kanssa ja muista antaa miehesikin ottaa vastuuta vauvasta. Se on hänen tehtävänsä. Hänen pitää myös osallistua kodinhoitoon, et voi ottaa kaikkea omille harteillesi unohtamalla itsesi kokonaan.

Oma mieheni oli tukena heti alusta asti. Auttoi henkisesti tukemalla myös imetyksen opettelussa ja tuki kaikessa muussakin. Varsinkin ensi viikoilla hoiti kotityöt ja vieläkin tekee todella paljon, jotta kaikki onnistuu. Lapsemme nyt 14kk. Olin yllättynyt, koska olin kuullut, että monilla ensi viikot menevät sumussa, meillä ne menivätkin tosi hyvin.

Yöitkut me ollaan hoidettu niin, että mies nukkuu vieläkin arkena olohuoneen lattialla. Mutta viikonloppuisin ollaan sovittu, että nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. Annamme toisemme nukkua viikonloppuisin myöhään niin, että minä nukun lauantaiaamuna ja hän sunnuntaiaamuna. Näin jaksetaan taas tuleva viikko. Ja ei tämän ikäisellä enää paljoa niitä yöitkuja ole, mutta kyllä pari kertaa viime yönäkin se herätti, mutta sitten nukahti heti uudestaan.

 

[laur_a]

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Nukkuminne voisi tehdä kyllä hyvää. Mies tuli äsken ihan itse omasta aloitteestaan pyytämään anteeksi käytöstään oli siis jäänyt vaivaamaan häntä itseäänkin, mikä oli kyllä hyvä sillä säikähdin jotenkin tuollaista täysin yllättävän karkeaa käytöstä ja loukkaannuin kyllä pahasti vauvankin puolesta. Täytyy antaa vauva taas hänelle syliteltäväksi ja siliteltäväksi tässä päivällä kun muksu on rauhallisempi eikä itke niin paljon.

Meillä on aina ollut kotona perinteinen naiset huolehtii kodista jako, mies kyllä tekee ruokaa toisinaan viikonloppuisin. Kotini on mulle sellanen mun valtakunta jonka hengetär haluan olla niin että on vaikeaa edes pyytää ketään muuta tekemään täällä mitään.

 

[kumisaapas]

Mies rakastuu vauvaan ajallaan. Muistatte puhua asioista ja haette apua, jos tuntuu, että itkeminen jatkuu ja muutenkin väsyttää. Ja jos koet, että jaksat ja haluat hoitaa kodin, niin ei siinä ole mitää epäselvää. Kaikki tekee niinkuin haluaa.
Tosiaan monille tutuilleni ensimmäisen vauvan ensiviikot on ollut aika "shokkihoitoa". Yleensä 3kk:n ikäisellä vauvalla on jo jonkinlainen rytmi ja silloin elämä vähän helpottuu.

Hieno juttu, että miehesi tuli pyytämään anteeksi.
Onnea, tsemppiä ja voimia!

 

[Mariska*]

Aika hurjalta tuntuu, jos mies on jo nyt noin kärttyinen.. Ei ilmeisesti ollut ollenkaan varautunut vauva-arkeen?

Meillä ekat 3kk vauva itki 4-5 iltaa viikossa n. 3h putkeen. Kyllä molemmat kannettiin vauvaa ympäri taloa vuorotellen, minä kyllä enemmän kuin mies, ja sitten kun oltiin jo väsytty ja todettu ettei se hyssyttely auta niin nukutettiin vauvaa meidän välissä. Kyllähän se itku raastaa hermoja, meillä mies oli välillä aika hädissään kun vauva itkee ja vaimo itkee...

Nyt vauva herättää edelleen yöllä minut monta kertaa, mutta mies ei pieniin kitinöihin enää herää vaan nukkuu vaan sikeästi. Jos alkaa kunnon yöitkukohtaus, niin mies painuu vierashuoneeseen nukkumaan - mikä on ihan ok koska hänen pitää jaksaa töissä. Unenpuutteen kyllä huomaa itse, koska muisti alkaa vähän pätkiä enkä aina käy ihan täysillä Mut kai se tästä.

Parisuhde kärsii useimmilla varmaan vauva-ajasta, synnytyksestä toipuminen vie aikaa ja seksi ei ainakaan itsellä tuntunut yhtään hyvältä edes sen jälkitarkastuksen jälkeen, mutta muutamassa kuukaudessa sit paranee jo kunnolla. Toisaalta - hirveän vaikea keskittyä vaikka vauva oliskin nukkumassa, kun tietää että se voi herätä koska vaan. Ja toisaalta itse on iltaisin ihan puoliunessa jo... Mutta kyllä niitä sopivia hetkiä siihenkin puuhaan löytyy - ainakin joskus, mutta pikkuvauva-aikana todennäköisesti kyllä seksi vähenee aika paljon suhteessa. Imetys sen ehkä tekee, mutta itsellä ainakin on ollut halut aika minimissä.

Kyllä meilläkin mies turhautuu välillä vauvan itkuun ja olen tosi tiukasti puhunut siitä, et vauva ei itke kiusatakseen eikä tosiaankaan auta jos vauvalle tiuskii tai huutaa tai on vihainen. Vauva vaan hätääntyy enemmän! Useimmiten mies on jo tosi rauhallinen ja hellä vauvan kanssa vaikka se itkisi kuinka (kyllähän itselläkin joskus nousee jo savu korvista kun ei vaan jaksais, mutta sitten mennään vaikka toiseen huoneeseen vetämään henkeä välillä). Meillä vauva reilut 4kk.

Toivottavasti teilläkin on arki lähtenyt rullaamaan Kyllähän se vauvan hoito on aluksi aika stressaavaa, kun tuntuu ettei tiedä mikä sillä pienellä ihmisellä on eikä mikään auta...

 

[chibitora]

Tässä nyt vähän negatiivisempi vastaus. Valitettavasti voi olla niinkin että mies ei kykene lasta hoitamaan, vaikka lapsen olisi halunnut.Itse olen tullut siihen lopputulokseen etten voi antaa lasta miehelle hoidettavaksi ainakaan kovin pitkäksi aikaa.Ehkä onnistuu paremmin kun lapsi on paljon isompi. "Itke sitten saatana"-kommentti kuulostaa todelta tutulta meidän perheessä.Mieheni on pari kertaa kokeillut nukuttaa/yösyöttää lastamme mutta siinä kävi aina niin että molemmat huusi kurkkusuorana, isä että lapsi, eikä kukaan nukkunut sinä yönä. Hermot ei vaan hänellä kestä. Sama homma jos mies yrittää syöttää lasta tms.Joten joudun huolehtimaan lapsen että kotityöt pääasiassa yksin. Mies joskus pitää lasta sylissä ja joskus onnistuu vaihtamaan vaipan. Onko teillä sukulaisia miltä pyytää apua tarvittaessa jos menee oikein väsyneeksi?käytätte korvikkeita?nekin voivat olla myös itkuisuuden takana,ei aina välttämättä koliikki.