Kannattaa kuunella itseään ja omaa huoltaan. Itse luotin liikaa lääkäriin, joka teki synnytystapa-arvion ja viimeisen kokoultran yliopistollisessa sairaalassa, ihan yksityisellä klinikalla on töissä, mutta nuo ultrat on koneita ja pienikin millin heitto mittoja merkatessa saattaa koko heittää arviossa härän pyllyä.
Mulla esikoinen syntyi sektiolla, perätilan ja magneettikuvauksen mukaan muutaman lantion raja-arvon vuoksi. Kaikki meni hyvin ja poika oli 3500g, kuten oli arvioitukin ja ellei olisi ollut perätila olisi mahtunut syntymään alateitse.
Pikkukakkoselta sain automaattsiesti lähetteen ylimääräisille kokoarvioultriin yliopistolliseen sairaalaan, terveyskeskuksessa ei arvioita edes tehty enää lopuvaiheessa. Eka arvio rv 36 piti paikkansa, mutta rv 39 painoarvioksi sanottiin n. 3500g, mutta passitus kuitenkin kolme päivää ennen laskettua aikaa käynnistykseen, näin jälkikäteen ajateltuna,tämä olis täytynyt tapahtua jo sillä eka arviokerralla jolloin painoarvio oli 3100g tai vähän sen jälkeen. Muistan, kun menin pukeutumaan ultran jälkeen ja lääkäri hoitajan kanssa syötti tuloksen tietokoneelle, se laitettiin johonkin toiseenkin ohjelmaan ja hoitaja sanoi, että tuo näyttää suurempaa arvioita, johon lääkäri ei kommentoinut mitään. Meinasin kääntyä takaisin ja kysyä, että kuulinko oikein, mutta luotin vain siihen arvioon, olisi pitänyt luottaa omaan tunteeseeni, että lapsi on isompi. Sillä, jos olisin tiennyt, että poika painaa liki täysaikaisena 4200g, en olisi alateitse häntä synnyttänyt ja jos vähänkin olisi ollut pelkoa, että lapsi on liki neljä kiloa, olisin mennyt ykstyiselle vielä painoarvioon.
Vatsani oli iso esikoiseen verrattuna ja aika moni sanoi, että tulee iso vauva, minä sanoi, että arvion mukaan normaalikokoinen. Missään vaiheessa vatsan päältä minulla ei kokeiltu, eikä ultrattu enää käynnistyksen aikana. Kun mainitsin lantioni raja-arvoista sanottiin mulle, ettei se tarkoita ahdasta lantioita, no, ei tarkoitakaan, mutta jotain ahtautta mulla on häpyluun seudulla ja yli nelikiloisia en saisi alateitse saisi synnyttää, sen tiedän nyt.
Kun minua alettiin käynnistää olin kiinni 2cm, ekan kapselin jälkeen aukeni 1½cm, toisen kapselin jälkeen alkoi tapahtua ja aukesin nopeasti, aamulla annettiin kapseli n. klo 9 ja puoli neljä alkoi säännölliset supistukset, saliin menin vähän jälkeen kymmenen ja poika oli maailmassa tunnin päästä, kaikki tapahtui nopeasti ja its synnytys oli mulle helppo, sillä sain spinaalin, enkä onneksi tuntenut ponnistusvaiheessa mitään, ponnistusvaihe kesti 9min ja siinä ajassa irotettiin vielä hartioista kiinni jäänyt poikani
Onneksi pahemmin ei käynyt, mutta pojalle tuli käteen erbin pareesi, hermopunosvaurio, joka on melko hyvin kuntoutunut verratuna siihen millainen käsi oli alussa. Tämä olisi voitu sektiolla välttää. Muuten synnytys oli ihan positiivinen kokemus, mutta pojan vaurio harmitti.Pojan pää oli normaalikokoinen ja syntyi hyvin, mutta hartiat jäivät kiinni
Suuren lapsen synnyttäminen voi olla helppoa, mutta vaara, että lapselle käy pahasti on suuri.
Toivotaan, että pääset kokoarvioon ja se on tulos on totuuden mukainen.
