Vauvan vieressä nukkumisesta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikävä vauvan lähelle
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ikävä vauvan lähelle

Vieras
Haluaisin aivan valtavasti nukkua vauvan vieressä. Mutta pelkään että entä jos käännyn vauvan päälle tms. Kun on noita kauhujuttuja kuullut. Osaako joku kertoa kokemuksia. Kannattaako nukkua?

Sain heti sairaalassa ristiriitaista ohjetta, kun ensimmäinen yöhoitaja kehotti ottamaan vauvan yöksi viereen ja seuraavana yönä hoitaja sanoi, ettei niin kannattaisi tehdä.

Kaipaan kuitenkin vauvan läheisyyttä ja toivoisin, että voisin nukkua vieressä. Miten te muut olette toimineen ja uskaltaneet? Onko kenelläkään kokemusta vauvan vieressä nukkumisesta.
 
Olen nukkunut satoja öitä vauvan vieressä. Se on vauvalle luonnollinen paikka. Jos et ole ottanut alkoholia tai jotain voimakkaita kolmiolääkkeitä, niin en usko että tarvii pelätä vauvan päälle kierähtämistä. "Luonto" pitää huolen, että niin ei käy.
 
Kyllä pienen vauvan paikka on äidin vieressä, tai siis ainakin mun vauvojen on ollut :) Paremmin siinä saa nukuttua. Sitä vauvaa väistää vaistomaisesti unissaan, ei oo koskaan ollut ees lähellä että pieni ois jääny alle.
 
Meillä ovat molemmat vauvat nukkuneet vieressä, ei mitään ongelmia ole ollut=) Mä olen aina luottanut äidinvaistoihini, etten käänny unissaan vauvan päälle, ja hyvin ovat vaistot toimineet...:)
 
Esikoista en uskaltanut ottaa viereen nukkumaan ja hän nukkuikin todella hyvin omassa sängyssään heti alusta alkaen. Sänky tosin oli kiinni meidän sängyssä. Kuopus ei suostunut laitokseta alkaen nukkumaan muualla kuin vieressä, heräsi huutamaan heti kun laski sänkyyn. Tätä kesti n.1,5 kk. Sitten tottui omaan sänkyyn.
 
Esikoinen nukkui ekat kuukaudet vieressä.

Aluksi olin tosi varovainen, pidin vauvaa korkealla niin että pää oli samalla tasolla kanssani. Siirtely oli hankalaa, pidin vauvan alla patjansuojusta joka helpotti siirtelyä.

Vähitellen opin nukkumaan ihan vierekkäin niin että vauva oli oikeastaan koko ajan rinnalla.

En usko mihinkään äidinvaistoon, kyllä mä muksauttelin vauvaani monta kertaa ja pari kertaa käännyin päälle ja sen sellaista. Tosin aina heräsin, eikä vauva koskaan niistä itkenyt.

Seuraava ei nuku vieressä vaan omassa sängyssään. Meillä meni ne yöt perhepedissä niin hirveän rikkinäisiksi lopulta, ja minä sain lihas- ja päänsärkyjä huonosta asennosta. Mutta kyllä se joillain toimii!
 
Äidillä on normaali olosuhteissa vaisto, joka havahduttaa hereille vauvan pienestäkin pihahduksesta, kun vauva on vierellä, äiti myös vaistomaisesti varoo vauvaa, myös unissaan.
Joten kun et ole nauttinut alkoholia tai mitään lääkkeitä, joissa on kolmio (yskänlääke tms. ) niin tämä vaisto kyllä toimii :)
 
Meillä nukkui vauva ihan pienestä pitäen vieressä, eikä mitään kauheuksia koskaan sattunut. Suosittelen, varsinkin jos imetät! Ihan pieni vauva kannattaa pitää aika ylhäällä sängyssä, ettei jää liiaksi peittojen alle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kista:
Äidillä on normaali olosuhteissa vaisto, joka havahduttaa hereille vauvan pienestäkin pihahduksesta, kun vauva on vierellä, äiti myös vaistomaisesti varoo vauvaa, myös unissaan.
Joten kun et ole nauttinut alkoholia tai mitään lääkkeitä, joissa on kolmio (yskänlääke tms. ) niin tämä vaisto kyllä toimii :)

Ja ei kyllä toiminut. :|

Siis ei nukkunut meillä ihan pienenä meidän välissä enää sen jälkeen, kun kerran olin heittänyt käsivarren unissani vauvan kasvoille. Heräsin sit siihen, kun vauva alkoi pitää ääntä ja katsoin ekana vauvan sänkyyn. Sit vasta muistin, että ei hitto, vauvahan jäi mun viereen!

Jos sen koommin oli pakko ottaa viereen, pistin tyynyjä yms. siihen väliin, jotten pääsisi ihan helposti kääntymään vauvan päälle. Me, siis sekä ukko että minä, nukutaan niin sikeästi, et meiltä ois ihan normaalioloissakin onnistunut lapsen päälle kääntyminen.

Mut nyt kun tuo on isompi, se osaa jo pitää puolensa ja potkii äitin ja iskän pois. Koko sängystä. :D
 
Meillä vauva nukkui vieressä ekan vuoden. Kaiken kaikkiaan niin tuntui olevan helpointa imetyksen ja yöheräilyjen kannalta,ja aluksi henkinen napanuora ei olisi antanut edes myöden nukkua muuten. Pelkäsin myös aluksi hiukan etten kierähdä vauvan päälle yms.,mutta ainakin omalla kohdallani puheet äidinvaistosta pitivät paikkansa.
 
Kyllä mun mielestä teidän kaikkien äitien äidinvaistot ovat toimineet, vaikka osa onkin vauvoihinsa "osunut" nukkuessaan, koska olette heränneet ennen kuin vahinkoa on sattunut??!! Silloin vois sanoa, ettei vaistot ole toimineet, jos oikeasti olisi kääntynyt vauvan päälle, eikä olisi herännyt vaikka vauvalla ahdinko, eikö?

Kyllä minäkin muutaman kerran esikoista muksautin unissani kädellä selkään tms, mutta heräsin siihen aina, vaikkei vauva välttämättä herännyt... Ja hengissä on, nukkui vieressä reilu vuotiaaksi asti =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmmm:
Kyllä mun mielestä teidän kaikkien äitien äidinvaistot ovat toimineet, vaikka osa onkin vauvoihinsa "osunut" nukkuessaan, koska olette heränneet ennen kuin vahinkoa on sattunut??!!
Se on kyllä varmaan totta. Itse usein luulin muksauttaneeni lasta ihan kunnolla, mutta vauva vain nukkui sikeästi eikä ollut moksiskaan, joten todennäköisesti reagoin herkästi ihan pieneenkin tönäisyyn jo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikävä vauvan lähelle:
Haluaisin aivan valtavasti nukkua vauvan vieressä. Mutta pelkään että entä jos käännyn vauvan päälle tms. Kun on noita kauhujuttuja kuullut. Osaako joku kertoa kokemuksia. Kannattaako nukkua?

Sain heti sairaalassa ristiriitaista ohjetta, kun ensimmäinen yöhoitaja kehotti ottamaan vauvan yöksi viereen ja seuraavana yönä hoitaja sanoi, ettei niin kannattaisi tehdä.

Kaipaan kuitenkin vauvan läheisyyttä ja toivoisin, että voisin nukkua vieressä. Miten te muut olette toimineen ja uskaltaneet? Onko kenelläkään kokemusta vauvan vieressä nukkumisesta.

Olen nukkunut vauvan vieressä sairaalasta lähtien. Sektio haavani esti tehokkaasti alussa kääntyilemisen joten ei ollut vaaraakaan, että olisin huomaamatta vauvan päälle kääntynyt.
Olen myös herkkäuninen joten ei ole ollut varaa.
Noista tapauksista...uskon, että useimmiten syynä on alkoholi ja tuossa mökkijutussa ahtaus muutenkin.
Jos tietää, että on sellainen, että nukkuu missä vain heräämättä kannattaa varoa, mutta uskoisin, että suurimmalle osalle äidinvaistot toimii niin, että herää.
Kuuntele vaistojasi, uskosin, että vauvalla on hyvä olla vieressäsi. Ihana muutenkin kuulla, että joku ikävöi vauvaa lähelleen eikä ainan ole niin pinnasänkyyn lykkäämässä.
 
Juu ja tuo vinkki on hyväjonka joku kirjoittikin tänne, että sijoitta aivan pienen vauvan sängyssä yläpäätyyn oman pään viereen eikä alemmas jotta ei jää peittojen alle ja riski myös jäädä muuten alle pienenee. Ja se lienee itsestään selvyys, että muuten on laitettettu niin, että ei putoa.
 
Vieressä ovat kaikki kolme nukkuneet ja nukkuvat enemmän tai vähemmän vieläkin. Kun vauva nukkuu siirsin hänet ylös tyynyt korkeudelle ja imettäessä olin sillälailla puoliksi selälleen ja puoliksi kyljelleen että vauva ei olisi jäänyt tissinkään alle jos olisin siihen torkahtanut. Uni on muutenkin mun mielestä kaikilla pienten lasten äideillä niin herkkää että herään tosi helposti.
 
Meidän poika oli tirisiä pienestä pitäen ja huono nukkumaan, nukkui max 2 tunnin pätkiä. Jotta sain öisin edes vähän unta, otin pojan meidän sankyyn nukkumaan. Pikku-ukkon nukkui meidän vanhempien välissä, mutta pää lähes kiinni päädyssä. Siis tosi ylhäällä. Meistä vanhemmista se oli hyvä jutta, rauhoitti kaikkien unta ja oli niin ylhäällä, ettei voinut jäädä kummankaan alle.
 

Yhteistyössä