Kun kuopukseni saavutti 1kk kunnioitettavan iän, puri häntä tutti-ährääjä. Muutos rauhallisesta, kiltisti omaan sänkyyn nukahtavasta kullannupusta tuli muristen tutin kimppuun hyökkäävä pikku peikko, tutti-ährääjä. Tutti-ährääjä sekä rakastaa tuttiaan, mutta toisaalta ei voi sitä sietääkään. Kun tutti ilmestyy näköpiiriin, alkaa murina kuulua, kuola valuu kuplien suupielistä ja pikkuinen pää tekee äkki hyökkäyksen tuttia kohti. Hetken verran sitä sitten lupsutellaan autuaana, kunnes ähräys alkaa... tutti lopsautetaan ulos ja samantien takaisin kimppuun murinan kera. Tätä rallia jatketaan, kunnes tutti on sylkäisty niin pitkälle, että sitä ei itse saada, vaikka kuinka ährätään. Silloin kutsutaan äiti paikalle mahtavasti karjuen ja hyökätään taas tutin kimppuun, jos äiti kerkeää vetäistä sormet pois edestä. Eräänä iltana äiti päätti kokeilla unirättiä. Se viritettiin ovelasti tutin ja käsien väliin, tarkoituksena estää tutin sinkoaminen männikköön ähräyksen ohessa... nyt esikoinen on onnesta soikeana, meillä alkoi tupla ähräys.. ensi riehutaan rätti pois ja ihana tutti-ähräys voi alkaa =)