Kyllähän tuo kateus astuu täälläkin ajoittain esiin.
Poika 9 kk on pienen ikänsä ollut huono nukkumaan. Varsinkin tuossa 3-6 kuukauden iässä veroitti vanhempiensa voimavaroja melko hyvin. Heräili silloin tunnin ja kahden välein. Olin suunnitellut pitäväni lempeän unikoulun heti pojan täyttäessä puoli vuotta, mutta toisin kävi. Eräänä yönä, muutama päivä ennen puoltavuotta, poika nukkui yhdeksästä puoli seitsemään. Tämä tapahtui vain yhtenä yönä ja sen jälkeen heräili keskimäärin kolme kertaa yössä. Kolme kertaa yössä herääminen tuntui taivaalliselta kahdeksaan kertaan verrattuna. Noihin aikoihin aloitin iltapuuron lisäksi aamupuuron , vaihdoin puolenpäivän kasvissoseen lihasoseeksi ja iltapäivän hedelmäsoseen kasvissoseeksi. Jatkossa unia haittasi liikkeelle lähtö ja hampaiden tulo, mutta kaikkein pahimmasta vaiheesta pääsimme eroon.
Minä aloin vähentämään yötissutteluja puolenvuoden jälkeen ja tällä on ollut suuri merkitys nukkumiseen. Aluksi poika protestoi kovasti ilman tissiä nukahtamista, mutta ajan kuluessa nukahti aina helpommin ja jätti pikkuhiljaa pois puolenyön heräämisen ja sitten kello kahden ja kolmen heräämisen. Kesän kuluessa päätin ettei poika saa maitoa ennen viittä ja siinä on nyt pysytty tähän asti. Poika heräsi muutaman viikon vain yhden kerran yössä ja sitten alkoikin taas hampaiden tulo ja poika oppi konttaamaan.
Yöt vaihtelevat edelleen, mutta pääsääntöisesti poika herää kaksi kertaa yössä. Viime yönä kylläkin heräsi aika monesti itkemään. Taitaa taas olla hampia tulossa.
Minua ainakin helpotti puolenvuoden iässä se, kun uskalsi nostaa reilusti kiinteiden määrää. Näin pystyin vakuuttamaan itselleni, ettei pojan tarvitse juoda maitoa pitkin yötä vaan pärjää päivän ruokamäärillä. Minä ainakin kehoitan muitakin pikkuhiljaa opettamaan vauvaa nukahtamaan ilman maitoa. Mitä aiemmin aloittaa, sitä helpompaa se on. En kannata huudatusunikoulua ja nykyään sitä ei sallitakaan. Uusimmassa vauvalehdessäkin tästä puhuttiin jossain yhteydessä.
Meidän poika on niin sitkeä ettei heräilyjä saa pois muutaman yön unikoululla. Joillakin se onnistuu, muttei meillä. Poika on joskus niin vihastuttavan rakastuttava ja koetellut äitinä olemisen ihanuutta. Ymmärrän teidän kaikkien turhautumista siitä, miksei vauva nuku kunnolla. Olen aika monena yönä poistunut huoneesta käytävälle itkemään, kun en ole enään jaksanut. Mies on niissä tilanteissa ottanut ohjat käsiin.
Kyllä teilläkin ajan myötä helpottuu. Joillakin vauva oppii itsestään nukkumaan ja joidenkin pitää auttaa lasta nukkumaan. Itse olen päättänyt tällä hetkellä olla murehtimatta öitä ja menen päivä kerrallaan eteenpäin. Kyllä tuo kaveri viimeistään kouluikäisenä nukkuu ja silloin häntä ei saa kylmällä vesisangollakaan ylös aamuisin.
Hitsi, kun tuli pitkä teksti...
