Vedinkö herneen nenään liian helposti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksi miniä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse olisin aika hämmästynyt, jos poikani tulevina vuosina kertoisivat perheriidoistaan ensimmäisenä minulle, ja kovin voisin kehoittaa ratkaisemaan ongelmat kotona yhdessä sen sijaan että odottavat ulkopuolisen puuttumista, sillä ulkopuolinenhan minä siinä suhteessa olisin. Mutta en kyllä myöskään miniäni äidille soittaisi...

Ja viimeinen, jolle itse mitään mistään kertoisin olisi äitini, eli eri perheissä ja suvuissa on niin erilaiset kuviot ja toimintatavat...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Itse olisin aika hämmästynyt, jos poikani tulevina vuosina kertoisivat perheriidoistaan ensimmäisenä minulle, ja kovin voisin kehoittaa ratkaisemaan ongelmat kotona yhdessä sen sijaan että odottavat ulkopuolisen puuttumista, sillä ulkopuolinenhan minä siinä suhteessa olisin. Mutta en kyllä myöskään miniäni äidille soittaisi...

Ja viimeinen, jolle itse mitään mistään kertoisin olisi äitini, eli eri perheissä ja suvuissa on niin erilaiset kuviot ja toimintatavat...

mä ajattelen, että sillä jos kertoo huolistaan, riidoistaan, ongelmistaan ulkopuoliselle, ei haeta läheskään aina sitä et odottettas sen toisen puuttuvan asiaan. vaan ihan vaan puretaan omaa sydäntä ja käydään läpi asiaa .
harmi kyllä ap:n miehen äiti ei osannu olla lojaali pojalleen vaan puuttui asiaan tosi typerästi kuitenki :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä ajattelen, että sillä jos kertoo huolistaan, riidoistaan, ongelmistaan ulkopuoliselle, ei haeta läheskään aina sitä et odottettas sen toisen puuttuvan asiaan. vaan ihan vaan puretaan omaa sydäntä ja käydään läpi asiaa .
harmi kyllä ap:n miehen äiti ei osannu olla lojaali pojalleen vaan puuttui asiaan tosi typerästi kuitenki :/
Mä ajattelen samalla tavalla kuin sinä. Monet kerrat olen ystävieni huolia kuunnellut ja koittanut just auttaa heitä miettimään tilannetta sen puolisonkin näkökulmasta. Ikinä en ole mennyt puuttumaan ystävieni parisuhdeasioihin, mutta olen koittanut olla tukena ja lohduttajana ystävilleni.

 
Mä ymmärrän kyllä että mies on halunnut puhua äitinsä kanssa asiasta. Jos hän olisi jollekkin miespuoliselle ystävälleen selittänyt, olisi vastaukset olleet melko varmasti, jätä se kana yms yms. Mutta kyllä mulle menee yli ymmärryksen se, että anoppi on soittanut naisen äidille, siis wtf? Kyllä mä kerron äidille jos mulla on riitaa miehen kanssa, koska tiedän että äiti on puolueeton ja yrittää saada minut näkemään asian toisetkin puolet, eli miehen kannan..

Mutta ymmärrän ap:ta oikein hyvin, että hän suuttui anopilleen. Etkö voisi soittaa/ mennä käymään anopilla ja kertoa miltä sinusta tuntuu kun hän soittelee ympäri kyliä teidän asioistaan, että pahoitit mielesi jne. ja kerro myös miehellesi sinun näkemyksesi asiasta, ketään haukkumatta!
 
Anopille soitin heti samana päivänä ja kerroin, että en halua mun asioita soiteltavan. Kerroin osaavani itse katsoa sen koska jonkun muun tulee tietää. Anoppi vain naljaili, että tais kalikka osua nyt. Sanoin vielä uudestaan, että ei ole hänen tehtävä soitella minun äidilleni minun asioistani. Hänen mielestään hänellä on oikeus tehdä näin. Miehelleni olen sanonut myös, että minä en tykkää, että minun asioita levitellään. Mieheni vain on niin totaalisesti äitinsä puolella. Olen kertonut ihan fiksusti ja olen myös käyttänyt väärääkin tapaa miehelleni kertoessani.

Jotenkin tuntuu itsestä, ettei jaksais olla tässä koko hommassa mukana. Mua ei huvittais edes mieheni kanssa keskustella asiasta enää, mutta miehen on vedettävä se esiin joka helvetin päivä. Ja mieheni mukaan siis mun pitäis pyytää anteeksi hänen äidiltään.

Enkä mä sano, että mä en anoppiani haluais nähdä koskaan. En vaan tällä hetkellä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja en todellakaan aio pyytää häneltä ensimmäisenä anteeksi.
 

Yhteistyössä