Veikö kissa kielen ystäviltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija mitäsmäteen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija mitäsmäteen

Vieras
Nyt olen ymmällä ja kaikki tunneskaalat läpi käynyt kolmen ystävän vuoksi.
Minulle on suotu viisi hyvää ystävää, jotka eivät ole keskenään olleet tekemisissä. Kaikki on mennyt kohtalaisen hyvin, mutta yllättäen kaksi on lopettanut yhteydenpidon kuin seinään. Ei mitään viestiä, soittoa tai muuta elämisen merkkiä kuulunut huhtikuun jälkeen. Kolmas on pari kertaa laittanut naamakirjaan jotain "jee kesäloma" kuvia. Kaksi muuta on ollut normaalisti yhteyksissä ja elämä on jatkunut heidän osaltaan samaa leppoista tahtia :)

Olen ollut yleensä se joka soittaa tai muuten pitää yhteyttä ja he ovat toki noin kerran kuussa soitellut ja kahville kutsunut. Emme siis asu samassa kaupungissa. Lapset ovat keskenään kaveria, vaikka ikäeroa on 3-6 vuotta. Lapsetkaan eivät ole saaneet mitään viestiä tai kutsua.

Itse otin hieman herneitä kevään mittaan nenääni, koska oma elämäntilanne ole suuren mullistuksen kourissa. Työttömyys ja erinäiset ongelmat irtisanomisesta vei voimiani. Ystävät eivät halunneetkaan kuulla hätääni, vaan puhuivat aina omista töistä ja kiiruistaan lasten kanssa. Joko he eivät osaa olla empaattisia tai luulevat työttömyyden olevan tarttuvaa. Soitot hiipuivat ja tunsin aiheuttavani heille hankalan olon. En puhunut omista ongelmista, vaan kyselin heidän kuulumisia ja juteltiin arkipäiväisistä tapahtumista. Aina oli kiire tai huono hetki. Pyysin heitä soittelemaan, kun ehtivät. Joten en sitten itse enää ottanut yhteyttä, vaan ajattelin heidän soittelevan tai viestittelevän silloin, kun heidän aikatauluunsa sopii. No emme taida sopia kalenteriin :( Hankalaksi tekee myös, kun lapset aluksi kyseli, koska menemme taas. Nyt he eivät enää kysy ja en osaa selittää heille miksi jotkut tekevät näin. Mies on todennut, että en tarvitse sellaisia ihmisiä lähelleni. Olen hänen mielestään hieman alamaissa heidän vuokseen. No totta himputis olen :mad:

Nyt mietin MITÄS NYT? Annanko ajan kulua vai otanko itse yhteyttä anteeksi pyydellen vai mitä minä teen?

Jos joku tunnistaa itsestänsä tämän piirteen olla pitämättä yhteyttä yllättäen tai on tapana jopa katkaista yhteys kokonaan, voitko kertoa mikä sellaisen voi aiheuttaa?
 
Samoja kokemuksia osin itsellänikin.Näin ykskantaan teen analyysin:aikaamme vaivaa sairaus nimeltään 'empatiakyvyttömyys' jolla valitettavasti on kauaskantoiset seuraukset ihmissuhteissa kaikilla elämänalueilla.Voi kuulostaa kyyniseltä toteamukselta,mutta tuskinpa esim.yksinäisyydestäkään on koskaan puhuttu ennen ääneen tiedotusvälineissä niin paljon kuin viimeisten kolmen vuoden sisällä.
Edistystä sekin -viimeinkin.Kunpa joku vielä keksisi viisastenkiven näiden ongelmien selättämiseen myös päättäjätasolla.
 
Odotteles joulua. Viimeistään silloin ottavat yhteyttä, kun omat muksut tarvitsevat joululahjoja :sneaky:
Samois tunnelmis kiikustuolis soutelen jo kolmatta vuotta ja voin vain tsempata (y) älä anna periksi. vaatii tahdon lujuutta ja
säälimättömyyttä;)
 

Similar threads

Yhteistyössä