Veisittekö lastanne mummolle hoitoon tälläisessa tilanteessa

[vieraana]

Eli minä olen äidin kanssa eri mieltä lähes joka ikisestä kasvatusasiasta. Äiti suhtautuu lapsiin (myös minuun aikanani) todella ivallisesti. Pilkkaa suorastaan. Siitä on jäänyt itselle jonkin sortin traumat, enkä siksi välittäisi viedä poikaakaan mummolleen hoitoon. Toisaalta, minä olen kuitenkin pojan äiti, eikä mummo varmaan pääse niin vaikuttamaan häneen, mitä on minuun vaikuttanut... tarkoitan, ettei ehkä pysty lyttäämään pojan itsetuntoa, kun koti on kuitenkin kannustava.
Äiti ei pysty kestämään pojan itkua tai kitinää vaan antaa hälle aina heti periksi. Äiti myös ns. kävelee ylitseni niin, että jos minä olen kieltänyt pojalta jotain, hän salliikin sen heti perään. Äitillä ei ole aina ihan käsitystä turvallisuudesta: jos sanon vaikka, että pitäisikö tuo saha viedä johonkin tuosta nurmikolta, ettei poika loukkaa siihen, niin äiti saattaa sanoa, että eihän se poika nyt siihen koske. Ei myöskään kovin paljoa vahdi poikaa jos ovat keskenään ulkona. Poika on nyt siis 2v.
Lisään vielä, että on täysin turhaa sanoa tähän nyt, että entäpä jos juttelisit äitisi kanssa: äidin kanssa EI VOI jutella näistä asioista. Olen yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt... Mutta veisittekö te lapsenne päivähoitoon tuollaiselle mummolle? Vaikka nämä nyt oli vaan pari esimerkkiä monista asioista...

 

[simpu]

No en taitaisi viedä.

 

[vieras]

No en tod veisi.

 

[endie]

paha paikka.
ehkä joskus veisin, en usein kuitenkaan.

 

[vieras]

En.

 

[äiskä]

En veisi. En pystyisi luottamaan.

 

[No tuota]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

 

[?]

Riippuu pitkälti siitä miten pitkästä ajasta olisi kysymys. Luultavasti en veisi kun pakon edestä vain pieniksi ajoiksi kerrallaan!

Meillä oli ongelmaa mummon hoidoissa kun poika oli pienempi, nyt kun poika vähän kasvanut (4,5v) niin näyttää sujuvan huomattavasti paremmin. Tosin nuo mainitsemasi esimerkit ovat ehken "astetta vakavampia" kun meillä oli. Ja tosiaan vain viimeisenä vaihtoehtona käytettiin mummoa ja pieniä aikoja.

 

[Wursti Makkaravarvas]

Mulla on äitini kanssa aikalailla eroavat kasvatusperiaatteet. lapset silti saa olla hänen kanssa koska vietetty aika on kuitenkin vähäistä eikä "horjuta" kasvatusta mitenkään pahasti. Mutta jos teillä lapsen turvallisuus on vaarassa niin en veisi.

 

[meetu]

itse tunnet parhaiten äitisi, olethan sinäkin selvinnyt hengissä aikuiseksi, joten tuskin turvallisuuden kannalta aivan huoleton on. Itsetunnon kannalta on ihan sama oletko siinä vieressä vai et, kyllä se lyttäys onnistuu kummiskin Voisin varmaan jättää lyhyeksi ajaksi tuollaiselle henkilölle hoitoon lapseni, jos tuntisin kummiskin että lapsesta huolehditaan (eikä muita vaihtoehtoja olisi)

 

[ap]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

 

[Cassyput]

En ikimaailmassa.

 

[No tuota]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

Meilläkin äitini luuli esikoisen kohdalla olevansa viisaampi monesta asiasta kolmen lapsen äitinä - kuten siinä että vauva röyhtäisee kuin oikein osaa käsitellä tai lapsi asettuu tyytyväisenä nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt. Annoin kerran kokeilla molempia, jonka jälkeen totesi, että ei taida oikein mitään lastenhoidosta tietää, kun me oltiin niin helppoja lapsia. Eli oppi kantapään kautta, että minä tiedän paremmin oman lapseni.

Entä jos hakisit lapsellesi perhepäivähoitopaikaa? Tuossa kuulostaa, että jos äitisi ei sitä tiedosta, voisi olla entistä enemmän se, joka kuvittelee tietävänsä parhaiten - ei välttämättä paras ratkaisu.

 

[Petomamma]

Perhepäivähoitaja kuulostaisi parhaalta ratkaisulta ehkä. Sielläkään ei tarviis täysiä päiviä olla jos muuten sovittelu onnistuisi miehen työvuorojen kans.

 

[ap]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

Meilläkin äitini luuli esikoisen kohdalla olevansa viisaampi monesta asiasta kolmen lapsen äitinä - kuten siinä että vauva röyhtäisee kuin oikein osaa käsitellä tai lapsi asettuu tyytyväisenä nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt. Annoin kerran kokeilla molempia, jonka jälkeen totesi, että ei taida oikein mitään lastenhoidosta tietää, kun me oltiin niin helppoja lapsia. Eli oppi kantapään kautta, että minä tiedän paremmin oman lapseni.

Entä jos hakisit lapsellesi perhepäivähoitopaikaa? Tuossa kuulostaa, että jos äitisi ei sitä tiedosta, voisi olla entistä enemmän se, joka kuvittelee tietävänsä parhaiten - ei välttämättä paras ratkaisu.

Olin ajatellut, että kun selviää pääsenkö opiskelemaan ja miten hyvin miehen kanssa saadaan setvittyä hoitojärjestelyt, voisimme hakea päivähoitopaikkaa ja mummo voisi siihen asti hoitaa poikaa, mutta jotenkin nyt alkaa epäilyttään, että viitsinkö jättää ollenkaan. Tiedän kyllä, että mummon hoitamisesta seuraisi paljon riitaa meidän välille, mutta toisaalta minusta tuntuisi kuitenkin helpommalta jättää poika tutulle ihmiselle kuin vaikkapa perhepäivähoitajalle.

 

[Tuikku-77]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

En mä kyllä veisi hoitoon sun äidille poikaa!! Mutta miks oot niin kielteinen tarhaa kohtaan? Mä "jouduin" viemään lapseni 9kk:n iässä enkä oo päivääkään katunut kun siis itse lähdin takaisin opinahjoon!! Poika itse viihtyy tarhassa ja hänellä on paljon kavereita! Poikani on nyt 2,5 vuotias

Siellä saapi pitää myös silloin kun sinulla on kouluun liittyvää kokeisiin lukemista ja mies on poissa kotoa!!

 

[ap]

En mä kyllä veisi hoitoon sun äidille poikaa!! Mutta miks oot niin kielteinen tarhaa kohtaan? Mä "jouduin" viemään lapseni 9kk:n iässä enkä oo päivääkään katunut kun siis itse lähdin takaisin opinahjoon!! Poika itse viihtyy tarhassa ja hänellä on paljon kavereita! Poikani on nyt 2,5 vuotias

Siellä saapi pitää myös silloin kun sinulla on kouluun liittyvää kokeisiin lukemista ja mies on poissa kotoa!!

Varmaan siksikin oon niin epäluuloinen päiväkotia kohtaan, kun itse olen aina ollut perhepäivähoitajalla... Ja jotenkin tuntuu, että semmoinen kodinomainen ympäristö ei hermostuttaisi poikaa niin. Siis jos verrataan perhepäivähoitoon.

 

[Aurora]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

Meilläkin äitini luuli esikoisen kohdalla olevansa viisaampi monesta asiasta kolmen lapsen äitinä - kuten siinä että vauva röyhtäisee kuin oikein osaa käsitellä tai lapsi asettuu tyytyväisenä nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt. Annoin kerran kokeilla molempia, jonka jälkeen totesi, että ei taida oikein mitään lastenhoidosta tietää, kun me oltiin niin helppoja lapsia. Eli oppi kantapään kautta, että minä tiedän paremmin oman lapseni.

Entä jos hakisit lapsellesi perhepäivähoitopaikaa? Tuossa kuulostaa, että jos äitisi ei sitä tiedosta, voisi olla entistä enemmän se, joka kuvittelee tietävänsä parhaiten - ei välttämättä paras ratkaisu.

Olin ajatellut, että kun selviää pääsenkö opiskelemaan ja miten hyvin miehen kanssa saadaan setvittyä hoitojärjestelyt, voisimme hakea päivähoitopaikkaa ja mummo voisi siihen asti hoitaa poikaa, mutta jotenkin nyt alkaa epäilyttään, että viitsinkö jättää ollenkaan. Tiedän kyllä, että mummon hoitamisesta seuraisi paljon riitaa meidän välille, mutta toisaalta minusta tuntuisi kuitenkin helpommalta jättää poika tutulle ihmiselle kuin vaikkapa perhepäivähoitajalle.

Entäs jos teillä menevät sukset entistä pahemmin ristiin hoidon aikana/vuoksi? Voihan käydä jopa niin, että et halua enää lasta sinne viedäkään, ja sitten saatatte olla vähän pulassa, kun hoitopaikkaa ei ole. Itse en veisi lasta mummolle hoitoon, monien mainitsemiesi syiden vuoksi, mutta en siksikään, etten haluaisi joutua kiitollisuudenvelkaan, ja antaa mummolle tilaisuutta kääntää asiaa minua/meitä vastaan. Kaikenkaikkiaan kuullostaa sille, että hoitosuhde voi aiheuttaa teille entistä enemmän ongelmia.

 

[ap]

Mietin miksi olet viemässä? Eli en minä veisi jos ei olisi suhtkoht pakko, ja silloinkin vain tilapäisesti - en siis vakitusesti hoitajaksi. Ei kuulosta terveelle suhtautumiselle, meillä ainakin omat vanhemmat ovat meidän lasten kanssa huomattavasti varovaisempia kuin meidän kanssa aikoinaan. Niin mielestäni pitääkin olla, koska kukaan ei tiedä lapsia niin hyvin kuin omat vanhemmat.

No, spekuloin tässä sitä, jos pääsen opiskelemaan syksyllä ja poika on melko arka eikä päiväkotikaan siksi innostaisi. Pystyisin varmaan kuitenkin miehen kanssa setvimään hommat niin, että pojan ei paljoa tarvitsisikaan olla hoidossa. Se minuakin hermostuttaa, että äitini on aina jotenkin väittänyt tuntevansa pojan paremmin kuin minä. Hän muka aina tietää mitä poika tekee tai ei tee, paremmin kuin minä, joka olen pojan kanssa melkein 24h vuorokaudessa... Toisaalta luulen, että äiti saattaa olla varovaisempi silloin kun minä en ole paikalla...

Meilläkin äitini luuli esikoisen kohdalla olevansa viisaampi monesta asiasta kolmen lapsen äitinä - kuten siinä että vauva röyhtäisee kuin oikein osaa käsitellä tai lapsi asettuu tyytyväisenä nukkumaan, kun on tarpeeksi väsynyt. Annoin kerran kokeilla molempia, jonka jälkeen totesi, että ei taida oikein mitään lastenhoidosta tietää, kun me oltiin niin helppoja lapsia. Eli oppi kantapään kautta, että minä tiedän paremmin oman lapseni.

Entä jos hakisit lapsellesi perhepäivähoitopaikaa? Tuossa kuulostaa, että jos äitisi ei sitä tiedosta, voisi olla entistä enemmän se, joka kuvittelee tietävänsä parhaiten - ei välttämättä paras ratkaisu.

Olin ajatellut, että kun selviää pääsenkö opiskelemaan ja miten hyvin miehen kanssa saadaan setvittyä hoitojärjestelyt, voisimme hakea päivähoitopaikkaa ja mummo voisi siihen asti hoitaa poikaa, mutta jotenkin nyt alkaa epäilyttään, että viitsinkö jättää ollenkaan. Tiedän kyllä, että mummon hoitamisesta seuraisi paljon riitaa meidän välille, mutta toisaalta minusta tuntuisi kuitenkin helpommalta jättää poika tutulle ihmiselle kuin vaikkapa perhepäivähoitajalle.

Entäs jos teillä menevät sukset entistä pahemmin ristiin hoidon aikana/vuoksi? Voihan käydä jopa niin, että et halua enää lasta sinne viedäkään, ja sitten saatatte olla vähän pulassa, kun hoitopaikkaa ei ole. Itse en veisi lasta mummolle hoitoon, monien mainitsemiesi syiden vuoksi, mutta en siksikään, etten haluaisi joutua kiitollisuudenvelkaan, ja antaa mummolle tilaisuutta kääntää asiaa minua/meitä vastaan. Kaikenkaikkiaan kuullostaa sille, että hoitosuhde voi aiheuttaa teille entistä enemmän ongelmia.

Niin, tämä on kyllä ihan totta... Kai sitä päivähoitopaikkaa on sitten pakko hakea, vaikka olenkin kyllä tosi tosi onnekas, jos pääsen hakemaani paikkaan, enkä oikeastaan edes usko sitä :/

 

[Tuikku-77]

En mä kyllä veisi hoitoon sun äidille poikaa!! Mutta miks oot niin kielteinen tarhaa kohtaan? Mä "jouduin" viemään lapseni 9kk:n iässä enkä oo päivääkään katunut kun siis itse lähdin takaisin opinahjoon!! Poika itse viihtyy tarhassa ja hänellä on paljon kavereita! Poikani on nyt 2,5 vuotias

Siellä saapi pitää myös silloin kun sinulla on kouluun liittyvää kokeisiin lukemista ja mies on poissa kotoa!!

Varmaan siksikin oon niin epäluuloinen päiväkotia kohtaan, kun itse olen aina ollut perhepäivähoitajalla... Ja jotenkin tuntuu, että semmoinen kodinomainen ympäristö ei hermostuttaisi poikaa niin. Siis jos verrataan perhepäivähoitoon.

Juu... mäkin oon ollut perhepäivähoitajalla ja sit eskarissa tarhassa mutta en kyl miettiny hetkeäkään laitanko tarhaan vai perhepäiväkotiin...mutta mulla kyllä paino se et en tunne yhtäkään p.hoitajaa koko kaupungista ja mä tarviin hoitoa pojalle 6-22 Maanantaista- lauantain välillä! Mutta oikeesti ei tarha oo niin paha paikka.

Meillä poika oikeesti tykkää olla tarhassa ja enemmänkin itkee kun pitää kotiin lähteä kun kaverit jää leikkimään!!

 

[fdsdsf]

En mä kyllä veisi hoitoon sun äidille poikaa!! Mutta miks oot niin kielteinen tarhaa kohtaan? Mä "jouduin" viemään lapseni 9kk:n iässä enkä oo päivääkään katunut kun siis itse lähdin takaisin opinahjoon!! Poika itse viihtyy tarhassa ja hänellä on paljon kavereita! Poikani on nyt 2,5 vuotias

Siellä saapi pitää myös silloin kun sinulla on kouluun liittyvää kokeisiin lukemista ja mies on poissa kotoa!!

Varmaan siksikin oon niin epäluuloinen päiväkotia kohtaan, kun itse olen aina ollut perhepäivähoitajalla... Ja jotenkin tuntuu, että semmoinen kodinomainen ympäristö ei hermostuttaisi poikaa niin. Siis jos verrataan perhepäivähoitoon.

Minä taas en enää ikinä vie lapsiani perhepäivähoitoon. Jos et tunne pph:jaa 100 % varmasti, niin älä vie lastasi tuntemattomalle ihmiselle. Et voi tietää, mitä siellä neljän seinän sisällä todellisuudessa tapahtuu, varskinkin jos lapsi ei vielä osaa kunnolla ilmaista itseään. Eivätkä vanhemmatkaan kaikkea osaa kertoa, kun luulevat toiminnan olevan normaalia.

Päiväkotiin vain ehdottomasti.