Verenluovutus, kertokaa mulle mukavia tarinoita että uskallan mennä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arkajalka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

arkajalka

Vieras
Olen käynyt kerran luovuttamassa verta ja se meni ihan hyvin. Mulle ei tullut huono olo, eikä pyörryttänyt. Ihmettelette varmaan et miksi sitten tarvitsen tsemppausta... no, eka kerralla siis vielä kun olin siinä hoitajan juttusilla ja mitattiin hemoglobiinia, niin joku nainen pyörtyi siellä salissa. Alkoi nuokkumaan tuolilla, oli siis jo luovutuksen tehnyt. Olisiko ollut hänen miehensä kun huusi sitten hoitajia katsomaan naista.

Noh, mä tein oman luovutukseni ja makoilin pedillä noin 10 minuuttia varmistaakseni että en nouse liian nopeasti ylös kun oli kerran ensimmäinen luovutuskerta. Sitten lähdin kahvittelemaan ja leivän popsintaan. Samaan pöytään tuli jonkin ajan kuluttua nuori nainen ja yhtäkkiä hän kellahtaa pöydästä nurin lattialle, eli siis pyörtyä käpsähti.

Noh siinä vaiheessa ajattelin että nyt nostan kytkintä nopsaan ja häivyn paikalta kun "kaikki" pyörtyilee, niin pelkäsin et mulle itellekin tulee pian huono olo. Ensimmäinenkin pyörtynyt nainen jäi vielä mun jälkeenkin makaamaan sinne lavetille ja oli siis ennen mua jo tehnyt luovutuksensa. Hän oksensi ja oli aika heikossa hapessa. Olin kuulevinani, että hänen miehensä sanoi jollekin toiselle että nainen ei ollut ekaa kertaa pappia kyydissä.

Mulle on jäänyt tästä nyt sellainen jännitys, et en tiedä uskallanko mennä luovuttamaan... kertokaa tsemppaavia tarinoita! :)
 
Suurimmalle osalle ei verenluovutus aiheuta muuta kuin pienen viiveen päivän aikataulussa, mutta siitä on todella paljon hyötyä saajille:
Itse annan töissäni päivittäin verensiirtoja lkaikenikäisille lapsille, ja kun haen sen trombosyytti-, punasolu tms pussin niin useinkun mietin että vapaaehtoinen verenluovutus on uskomattoman hieno järjestelmä, kädessäni on 8 ihmisen verisoluja jotka pitävät tämän lapsen aina muutaman tunnin/päivän eteenpäin hengissä,
 
Hoitsuna annan verta välillä potilaille jotka sitä tarvitsevat selviytyäkeen elossa ja annan myös paljon arvoa kaikille veren luovuttajille koska äitini ei luultavasti olisi elossa ilman saamaansa verta, koska hänelle tuli leikkauksen jälkeen komplikaatioita joiden vuoksi hän menetti hyvin paljon verta. Itse olen surrut monta kertaa kun en voi oman lääkitykseni takia luovuttaa verta. Ja tämä lääkitys on minulle itselleni välttämätön pitkäaikais sairauteen.
 
Kannattaa muista syödä hyvin ja nukkua hyvin ennen luovutusta :) Jos verestä tulee huono olo tjsp niin silmät kiinni vaan tai katse kattoon :) Kaikki luovuttajat tekevät luovuttaessaan epäitsekkään teon ja siis päivän hyvän työn! :)
 
Voi että, tuollainen kikkeliesittely varmaan keventäis tunnelmaa, niin ei ehtis ressailla. :) Mä asun sellaisella paikkakunnalla, että täällä käy kiertävä veripalvelu, ei oo omaa toimistoa. Silleen mua vähän jännittää vielä enemmän kun tila on suuri sali, eikä mitään verhoja tms. estämässä yleisön katseita. Toiset nääs istuvat siellä penkillä naamat peteihin päin ja odottavat vuoroaan. Täällä olis kohta luovutus, miten ihmeessä saan kerättyä rohkeutta!!
 
Siis eihän pyörtyminen ole mikään maailman loppu. Itse olen aika herkkä pyörtymään, mutta silti onnistuneesti olen verta luovuttanut. Ottaa vain rauhallisesti sen ylös nousemisen kanssa ja siinä luovutushetkellä ei kattele sitä neulaa ja veripussia. Yritää ajatella jotain ihan muita juttuja tai lukee vaikka jotain naistenlehteä. Ja kannattaa juoda runsaasti. Meillä oli ainakin juomaa tarjolla siellä luovutus paikassa (kaiken moisia tuoremehuja ym.), joita ihmiset joivat jo ennen luovutusta omaa vuoroaan odotellessa.

Itse olen luovuttanut verta kerran ja saanut punasoluja synnytyksen yhteydessä kolme yksikköä. Koen siis olevani tällä hetkelllä velkaa ja verenluovutus suunnitelmissa heti kun mahdollista (meillä 50km lähimpään luovutuspisteeseen).
 

Yhteistyössä