Vertaistukea kaivataan: Millaisia ALLE KAKSIVUOTIAITA uhmiksia teillä asuu?

["Myry"]

Voi hyvää päivää tuota ipanaa!

1 v. 8 kk poikamme on aina ollut pippurinen ja vauhdikas, kuitenkin useimmiten aika hurmuri, tutut kutsuvat hymypojaksi. Välillä tulee kuitenkin näitä jaksoja jolloin on aivan toinen ääni kellossa. Nyt taas hirvittää että mitä vielä edessä. Poika on kova puhumaan ja hepulikaudet senkun pahenee.

Kaksi viikkoa on lapsi ollut ihan miumau aamusta iltaan. Kaikki on kokoajan ihan pahasti. Hampaita tulossa ja sitä myöten lenssuakin pukkaa. Yöllä heräilee itkemään unissaan. Korvat on tarkistettu ja terveiksi todettu tänään. Päivällä poika on itkuinen ja sanoo vähän väliä "Paha mieli!" Suuttuu ihan kaikesta.

Lapsi huutaa jatkuvasti ja vaatii kaikkea mankumalla, pitäisi saada katsoa Pingua, syödä rusinoita ja katsoa kaivurinkuvia äidin kännykästä ihan koko ajan. Mitään ruokaa tuo ei syö, on jo ihan laihtunut. Lautanen lentää joka ruokailulla kaaressa lattialle ja jäljet vielä levitellään pöydälle ja heitellään pitkin seiniä jos ehditään. Lopuksi virnuilee ja toteaa "Kato ny! VoiVOIvoivoi! Ei saa kaataa! TYHMÄ!" (Ikinä emme ole tyhmäksi haukkunut, mutta sanomme että moinen on tyhmää.) Tänään poika on ollut neljä kertaa jäähyllä ja lentänyt pois pöydästä. Karkaa jäähyltä, potkii äitiä, raapii, virnuilee ja yrittää vaihtaa puheenaihetta. Osaa jopa esittää katuvaa, riiputtaa päätään mutta kurkkii sitten että menikö läpi.

Kun oma pinnani tänään katkesi ja pääsi itku, lapsi alkoi näyttää katuvaiselta, ja tuli lopulta toteamaan: "Äiti, paha mieli." Kun sanoin että "niin on kun olit ihan tuhma, mitäs tähän nyt vois sanoa?" niin poika sanoi hiljaa: "Anteessi."

Hetken päästä tämän viimeisimmän ruokapöytäepisodin jälkeen poika halusi mennä pesulle. Kun pääsi, sai isälleen hirveän itkupotkuraivarin niin että oli pudota lavuaarilta. Syy ei ihan selvinnyt.

Lopulta pieni raivopetteri vietiin nukkumaan ja kolmen vartin kieppumisen jälkeen simahti.

Mitäs teillä?

 

["pop"]

Vähän sama meno oli joku aika sitten. Ja nyt taas, kun on tarttunu uhmisikäseltä kaverilta hoidossa... puolivuotta sitten ajattelin että ohi on (okei, kesti vaan 3viikkoa...), vaan paluu on ollut kyllä nopea ja järkyttävä...Meillä:

Teot puhuu enemmän kuin sanat, vaikka sopii nekin sanoa samalla kun toimii.
Johdonmukaisuus: paitsi rutiineissa ja lupauksissa/uhkauksissa, myös vaatimuksissa, alettiin vaatia että JOKA ilta (väsymyksestä jne. välittämättä) laittaa omat nukkensa laatikkoon, ja se autto yllättävän paljon.

Miedän uhmikselle auttoi lempeät mutta selkeääkin selkeämmät rajat: paaaljon rakkautta siihen suureen tunteeseen (joka on hyvä sanoittaa, ennemmin kuin yrittää ratkaista), ja selvät rajat turvattomuuteen avuksi.

Ja muista taputtaa itseäsi selkään myös, se ei johdu teistä Plenti tsemp! Ja muuten, jäähy on loistava paikka myös äidille... sinee on oikeasti hyvä mennä rauhoittumaan ja vetämään henkeä.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Ei onneks tasan minkäänlaisia, thank god.

 

["juup"]

Alle 2v ei kyllä jäähyjä ymmärrä vielä.
Meillä myös pikku-uhmis ja pari vähän isompaakin. Toistoa, selitystä, ymmärrystä, kieltämistä, kehuja, rutiineja jne. Kyllä se taas helpottaa hetkeksi, kunnes alkaa taas joku uusi vaihe.

 

["näin meillä"]

meidän osasi varmaan puolitoistavuotiaana jo sillälailla ihan kevyesti mukaläppäistä kädellä suuttumisen ilmaisuksi, ja siihen vahvasti ohjasinkin. Nyt 2veenä alkaa olla välillä voimaa läppäisyissä ja päällä muksimisissa senverran paljon muka-versioissakin, että on pitänyt opettaa, että polje ennemmin jalkaa.

Kun enemmän ketuttaa, pitää paiskoa tavaroitakin. On alunperin opetettu, mitä saa paiskoa ja mitä ehdottomasti ei ja mikä on siinä rajalla, että saa paiskoa hiljaa. Yleensä sitten pyydän nostamaan paiskotut asiat takaisin paikalleen kun viesti on vastaanotettu, ja tekee sen ihan tyytyväisenä, koska asia kerran tuli selväksi.

Ruuan paiskominen on aina kuulunut ei-kategoriaan, ja jostain syystä on uskonut sen hyvin. Yleensä asiat menevät huumorilla, ovat menneet aina. Ilmoittaa milloin mistäkin, että PAHAA, jopa lempiherkuistaan. Monesti on käyty kauppaa, että jos otat tätä niin saat tuota, ja yleensä kauppa käy ilman mitään mutinoita. En ole kylläkään painostanut, niin mikäs on käydessä.

Päiväunille ei välillä viitsisi käydä vaikka ne saa ottaa vieressäni, ja kokeilee josko voisi lyödä lekkeriksi. Sanon, että ei ole pakko ja poiskin voi lähteä mutta huitomaan ei ruveta - siihen asettuu.

Kipeänä on joko ihan vierihoidettava tai justiin niinkuin kuvasit, että kaikki suututtaa koko päivän. Nyt on justiin tämä jälkimmäinen vaihe, kurkunpäätulehduksen teki ja flunssaoireet vasta jälkikäteen. Tuossa se hyljeparka nytkin haukkuu, ja mulla on semmoinen tuskaisenärtynyt olo myös, kun ei toisen harmia voi juuri helpottaa.

Kivan oloinen lapsi sulla, olisi kunnia tuntea. Niin no, se ruuan paiskominen mua ei taitaisi ilahduttaa, mutta voisin mennä siksi aikaa kulman taakse irvistelemään...

 

["vieras"]

Puree, raapii, potkii, repii hiuksiani päästä ja nipistelee minut mustelmille, komennus ei auta, lapsi vaan nauraa ja jos karjaisen kunnolla niin saattaa lopettaa. kiukuttelee jos ei saa tehdä jotain kiellettyä tai ei vaan saa kiellettyjä tavaroita eikä yleensä tottele vaikka kyllä tajuaa mitä saa tehdä ja mitä ei. sätkii pyllyn pesulla ja riuhtoo itseään todella paljon ja tulee itsekin raivostuttua siinä kun se on hengenvaarallista. Nakkelee suuttuessaan lelujaan ja repii koiria huvikseen..juu ja poika on 11kk! en uskalla edes ajatella millainen tuosta härkäpäästä tulee.. ja kyllä se hali tai pusu aina kultaa nuo muistot pikana pois

 

[samuelinäiti]

no kivasti tohon suuntaan ollaan menossa.. oli joku aika sitten se vaihe ettei kelvannu muu ruuaks ku murot ja maito. nyt onneks vähän alkanu taas maistelemaan enemmän ja syömään ku on jonkun ruuan havainnu hyväks. oon jo nyt ottanu sen maistamis "pakon" vakioks, oon ite aina ollut niin nirso ja omat vanhemmat tais olla aika voimattomia mun kanssa, mutta en haluis omalle lapselle samaa kohtaloa koska ohan se syöminen vaikeaa esim koulussa jos kaikki on vaan yök näin esimerkkinä siis. muistetaan aina tietty kehua poikaa ku on nätisti tyhjentäny lautasen. tämä siis enään ongelma mutta varmaan halusin sanoa että onneks toi on ohimenevä vaihe, toivottavasti ei enään uusiutuis! oli nimittäin ahdistavaa ku ruokaa mennyt kurkusta alas ja laihtu silminnähden.

enemmän on vaikeaks muodostunut herkut. niitä haluis kokoajan ja oon ite varsinainen herkkuperse niin vaikea kieltää toiselta. tästä saa soimata, vihastuttaa toi itteäki niin julmetusti. ja toi poika on aika kova komentelemaan. sanoja vielä tuu hirveästi mutta kaikki sillai komentelevaan sävyyn esitetään kovaan ääneen tai sitten maristaan huomiota ja haluja. lapsesta saa lähteä ääntä, menis päivä muuten siihen ku kokoajan hyssyttelisin mutta marinaa en kestä en sitten ollenkaan! suorastaan raivostuttavaa kun heti aamusta alkaa mariseminen ja siitä jo tietää että loppu päivä mennään samalla metodilla eteenpäin. jäähypenkkiä meillä ei ole koska toi karkais siitä kokoajan niinpä laitan pinnikseen miettimään. tiedä sitten ku ollaan nyt ostamassa "isojen poikien sänkyä" että miten jäähymeiningit muuttuu.. ei ymmärrä puhetta siinä määrin että kun sanoo ei saa löydä tms että osaisi katua mitenkään.. ja siis ei tietty oo tällänen joka päiväistä käytöstä, on niitä super hyviäki päiviä ettei tartte hermostua ollenkaan mutta tiedän että tää on vasta alkusoittoa koko uhmikselle. ai että, sitä odotellessa :kieh:

 

["kolmen äippä"]

Meillä on samanikäinen poika ku ap:lla ja muutamia kuukausia sitten alkoi uhma ja on ihan samaa, että heittelee tavaroita ja ruokaa, välillä yrittää läpsiä, heittäytyy maahan makaamaan ja saattaa ihan mistä tahansa hermostua, kun asiat ei mene niinkuin haluaisi jne, jne. Nukkuu kyllälkin ihan hyvin ja yleisestiottaen on ihan kiltti ja reipas poika. Kai se on hyvin paljon lapsen temperamentista kiinni, että minkälainen uhma tulee ja miten nopeasti se vaihe ohitetaan. Vanhemmalla pojalla en edes muista mitään uhmakautta olleenkaan, mutta se olikin aina hyvin helppo ja rauhallinen tapaus. Aikansa tätä uhmaa kestää ja yks kaks se on ohi eikä tätä vaihetta enään muistakaan.

 

[AP Myry]

[QUOTE="juup";26221105]Alle 2v ei kyllä jäähyjä ymmärrä vielä.[/QUOTE]

Tuota en kyllä aivan allekirjoita. Jos lapsella on niin hyvä ymmärrys että osaa itse sanoa "Paha mieli" ja "Anteeksi" ja "Ei saa kaataa, tyhmä!" niin miksi hän ei ymmärtäisi jäähyä kun se on välitön seuraus pöllöilystä ja sinne viedään rivakoin ottein torujen säestämänä. Meillä on jäähyilty jo aika pitkään. Kerran on jopa itse mennyt jäähypaikalle komennettaessa.

Omat kokemukset alle kaksivuotiaan empatiakyvystä ja ymmärryksestä ovat ihan muuta kuin mitä monet sanovat. Samoin tekojen tahallisuudesta.

Meidän ipana ainakin osaa ottaa lautasen pöydältä, katsoa silmiin virnuille ja roikottaa sitä pöydän laidan yli, ehkä sanoa "Ei saa" ja sitten PAU avata pikku kouran suurieleisesti ja pudottaa lautasen lattialle.

On myös monta kuukautta osannut sanoa "Pipi, sattuu" ja tulla pyytämään puhallusta tai puhaltaa toisia jos jotakuuta muuta sattuu. Tulee myös halaamaan ja puhaltamaan jos on lyönyt äitiä päin pläsiä ja sanon että nyt äitiä sattui ja tuli paha mieli.

 

["Myry"]

Meillä muuten usein jäähyt toteutetaan niin että lapsi laitetaan istumaan tiettyyn nojatuoliin ja vanhempi tulee siihen eteen lapsen korkeudelle kyykkyyn, ehkä ottaa käsistä kiinni ja sitten hetki keskustellaan että mitä ei saa tehdä. Aikamoista kiemurtelua on ja just potkimista mutta kerran pari on pysynyt siinä hetken itsekin kun on oikein tuimasti komennettu.

 

["vieras"]

Ei tuon ikäistä saa laittaa jäähylle.

 

[Ap Myry]

[QUOTE="vieras";26221714]Ei tuon ikäistä saa laittaa jäähylle.[/QUOTE]

Jassoo. Ja olisikohan tähän jotain perusteluja?

 

[Ap Myry]

[QUOTE="näin meillä";26221180]meidän osasi varmaan puolitoistavuotiaana jo sillälailla ihan kevyesti mukaläppäistä kädellä suuttumisen ilmaisuksi, ja siihen vahvasti ohjasinkin. Nyt 2veenä alkaa olla välillä voimaa läppäisyissä ja päällä muksimisissa senverran paljon muka-versioissakin, että on pitänyt opettaa, että polje jalkaa.[/QUOTE]

Nyt en ihan tajunnut. Oletteko siis opettaneet pienelle että jos suututtaa niin vanhempia saa läpsiä?