VERTAISTUKEA MULLE, MITÄ TEEN TON 2,5- VUOTIAAN KANSSA

[yhtenä kysymysmerkkinä]

Siis aivan törkeeeee oma tahto. Meillä itketään ja huudetana, lauletaan ja nauretaan monta kertaa päivässä,mutta siis enimmäkseen on sellaista tahtojen taistoa, että oksat pois. Lapsi rääkyy, parkuu, huutaa, kiljuu, itkee, kaatuu, itkee, kielletään, niin itketään, ei pueta, harjata hampaita, syödä ei mitään. Meillä rupeaa molemmilla menemään hermot ihan totaalisesti.

Meillä on sentään aina yritetty ns. ensin hyvällä ja ties millä "manipulointi"keinoilla saada asiat sujumaan. Kehutaan, kiitetään, sanotaa, että ollaan susta ylpeitä, oot fiksu ja taitava etc. Mutta yritetään myös tiukasti pitää ohjata käsissä. Tää vaan tuntuu kävelevän meidän yli. Ei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa ja itkua, kun kaikesta tulee sille paha mieli. Siitäkin läpsäsee jotakuta, jos itse kaatuu.

Apuja, mitä keinoja tilanteen rauhoittamiseen?

 

[Minskii]

Sama tilanne täällä, jään odottaa vastauksia :ashamed:

 

[Piika-äiti]

Aika auttoi meillä. Noin puoli vuotta vielä.

Ja auttaa se kun alkaa suhtautua omaan äitiyteensä vähän rennommin ja hankkii sille lapselle luottoaikuisystävän.

 

[lisko harmaana]

Siis aivan törkeeeee oma tahto. Meillä itketään ja huudetana, lauletaan ja nauretaan monta kertaa päivässä,mutta siis enimmäkseen on sellaista tahtojen taistoa, että oksat pois. Lapsi rääkyy, parkuu, huutaa, kiljuu, itkee, kaatuu, itkee, kielletään, niin itketään, ei pueta, harjata hampaita, syödä ei mitään. Meillä rupeaa molemmilla menemään hermot ihan totaalisesti.

Meillä on sentään aina yritetty ns. ensin hyvällä ja ties millä "manipulointi"keinoilla saada asiat sujumaan. Kehutaan, kiitetään, sanotaa, että ollaan susta ylpeitä, oot fiksu ja taitava etc. Mutta yritetään myös tiukasti pitää ohjata käsissä. Tää vaan tuntuu kävelevän meidän yli. Ei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa ja itkua, kun kaikesta tulee sille paha mieli. Siitäkin läpsäsee jotakuta, jos itse kaatuu.

Apuja, mitä keinoja tilanteen rauhoittamiseen?

No ei oikeastaan. Aika auttaa. 2,5 vuotiaana on ainakin meidän lapsilla ollut se terävin uhma. Jatka samaa rataa, jossain vaiheessa huomaat, että lapsi on kasvanut uhmastaan ohi. Muista kuitenkin tarkistaa ettet ole itse liian tiukka, se vain pahentaa tilannetta. Pysy rauhallisena ja mahdollisuuksien mukaan johdonmukaisena. Väsyneen ja/tai nälkäisen lapsen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Aikalisä ja kaikki rauhoittumaan silloin.

 

[ap]

Siis aivan törkeeeee oma tahto. Meillä itketään ja huudetana, lauletaan ja nauretaan monta kertaa päivässä,mutta siis enimmäkseen on sellaista tahtojen taistoa, että oksat pois. Lapsi rääkyy, parkuu, huutaa, kiljuu, itkee, kaatuu, itkee, kielletään, niin itketään, ei pueta, harjata hampaita, syödä ei mitään. Meillä rupeaa molemmilla menemään hermot ihan totaalisesti.

Meillä on sentään aina yritetty ns. ensin hyvällä ja ties millä "manipulointi"keinoilla saada asiat sujumaan. Kehutaan, kiitetään, sanotaa, että ollaan susta ylpeitä, oot fiksu ja taitava etc. Mutta yritetään myös tiukasti pitää ohjata käsissä. Tää vaan tuntuu kävelevän meidän yli. Ei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa ja itkua, kun kaikesta tulee sille paha mieli. Siitäkin läpsäsee jotakuta, jos itse kaatuu.

Apuja, mitä keinoja tilanteen rauhoittamiseen?

No ei oikeastaan. Aika auttaa. 2,5 vuotiaana on ainakin meidän lapsilla ollut se terävin uhma. Jatka samaa rataa, jossain vaiheessa huomaat, että lapsi on kasvanut uhmastaan ohi. Muista kuitenkin tarkistaa ettet ole itse liian tiukka, se vain pahentaa tilannetta. Pysy rauhallisena ja mahdollisuuksien mukaan johdonmukaisena. Väsyneen ja/tai nälkäisen lapsen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Aikalisä ja kaikki rauhoittumaan silloin.

avaa mulle mitä tarkoitat liian tiukka. pliis

 

[lisko harmaana]

Siis aivan törkeeeee oma tahto. Meillä itketään ja huudetana, lauletaan ja nauretaan monta kertaa päivässä,mutta siis enimmäkseen on sellaista tahtojen taistoa, että oksat pois. Lapsi rääkyy, parkuu, huutaa, kiljuu, itkee, kaatuu, itkee, kielletään, niin itketään, ei pueta, harjata hampaita, syödä ei mitään. Meillä rupeaa molemmilla menemään hermot ihan totaalisesti.

Meillä on sentään aina yritetty ns. ensin hyvällä ja ties millä "manipulointi"keinoilla saada asiat sujumaan. Kehutaan, kiitetään, sanotaa, että ollaan susta ylpeitä, oot fiksu ja taitava etc. Mutta yritetään myös tiukasti pitää ohjata käsissä. Tää vaan tuntuu kävelevän meidän yli. Ei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa ja itkua, kun kaikesta tulee sille paha mieli. Siitäkin läpsäsee jotakuta, jos itse kaatuu.

Apuja, mitä keinoja tilanteen rauhoittamiseen?

No ei oikeastaan. Aika auttaa. 2,5 vuotiaana on ainakin meidän lapsilla ollut se terävin uhma. Jatka samaa rataa, jossain vaiheessa huomaat, että lapsi on kasvanut uhmastaan ohi. Muista kuitenkin tarkistaa ettet ole itse liian tiukka, se vain pahentaa tilannetta. Pysy rauhallisena ja mahdollisuuksien mukaan johdonmukaisena. Väsyneen ja/tai nälkäisen lapsen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Aikalisä ja kaikki rauhoittumaan silloin.

avaa mulle mitä tarkoitat liian tiukka. pliis

Hmm, no mitenkähän mä nyt selittäisin. Kun tuossa 2,5vuotiaana on ollut se kaikkein tiukin vääntö ainakin noiden meidän lasten kanssa. Ja silloin lapsen on tavallaan joissain tilanteissa mahdoton saada se kiukku tai tahtokohtaus (tai miksi sitä nyt kutsuisi) katkeamaan. Ja varsinkin jos lapsi on vähänkään väsy tai nälkäinen, eikä hänelle edes mene mitkään selitykset perille, on ihan turhaa jos aikuinen alkaa kauhean ehdottomaksi ja vaatii vielä jotain järkevää toimintaa. Silloin on hyvä joustaa aikuisen ja antaa tilanteen rauhoittua, sylissä tai paijaamalla, tai vain reippaasti kainaloon koppaamalla. Riippuen mikä tilanne menossa. Eli tietysti on hyvä olla jämäkkä tyyliin "et voi mennä ilman saappaita ulos, ne laitetaan nyt jalkaan". Ja mehän tiedetään, että välillä ne saappaat menee helpommin kun mielenkiintoa yrittää kääntää samalla johonkin muuhun, ja välillä huudosta huolimatta laitetaan reippaasti jalkaan. Ja muutenkin olla johdonmukainen vaatimuksissa (niinkuin olette varmaan olleetkin). "Kyllä aina ulosmennessä laitetaan kengät" "Ei, et saa lyödä siskoa" jne .Eli kiellot, joista on pakko pitää kiinni yhä uudelleen, ja niihin auttaa vain se aika ja johdonmukaisuus. Mutta joskus musta tuntuu, että uhmaikäisten vanhemmat oikein kerjäävät verta nenästään vaatimalla tiukasti uhmaikäiseltä jotain ei niin olellisia asioita. Tässä on hyvä muistaa että myös se käyttäytymisen ja luonteen joustavuus opitaan näissä vaiheissa. Kovin yksisilmäisesti ja pelkistetysti jäykkä ja ehdoton lapsen mahdottomaan uhman taittamiseen tähtäävä kasvatus saa aikaan yksisilmäisen ja jäykän aikuisen.

Joo jep, tuli pitkä ja sekava selitys. Ei oikein ajatus kulje.

 

[ap]

Siis aivan törkeeeee oma tahto. Meillä itketään ja huudetana, lauletaan ja nauretaan monta kertaa päivässä,mutta siis enimmäkseen on sellaista tahtojen taistoa, että oksat pois. Lapsi rääkyy, parkuu, huutaa, kiljuu, itkee, kaatuu, itkee, kielletään, niin itketään, ei pueta, harjata hampaita, syödä ei mitään. Meillä rupeaa molemmilla menemään hermot ihan totaalisesti.

Meillä on sentään aina yritetty ns. ensin hyvällä ja ties millä "manipulointi"keinoilla saada asiat sujumaan. Kehutaan, kiitetään, sanotaa, että ollaan susta ylpeitä, oot fiksu ja taitava etc. Mutta yritetään myös tiukasti pitää ohjata käsissä. Tää vaan tuntuu kävelevän meidän yli. Ei vaan jaksa kuunnella sitä huutoa ja itkua, kun kaikesta tulee sille paha mieli. Siitäkin läpsäsee jotakuta, jos itse kaatuu.

Apuja, mitä keinoja tilanteen rauhoittamiseen?

No ei oikeastaan. Aika auttaa. 2,5 vuotiaana on ainakin meidän lapsilla ollut se terävin uhma. Jatka samaa rataa, jossain vaiheessa huomaat, että lapsi on kasvanut uhmastaan ohi. Muista kuitenkin tarkistaa ettet ole itse liian tiukka, se vain pahentaa tilannetta. Pysy rauhallisena ja mahdollisuuksien mukaan johdonmukaisena. Väsyneen ja/tai nälkäisen lapsen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Aikalisä ja kaikki rauhoittumaan silloin.

avaa mulle mitä tarkoitat liian tiukka. pliis

Hmm, no mitenkähän mä nyt selittäisin. Kun tuossa 2,5vuotiaana on ollut se kaikkein tiukin vääntö ainakin noiden meidän lasten kanssa. Ja silloin lapsen on tavallaan joissain tilanteissa mahdoton saada se kiukku tai tahtokohtaus (tai miksi sitä nyt kutsuisi) katkeamaan. Ja varsinkin jos lapsi on vähänkään väsy tai nälkäinen, eikä hänelle edes mene mitkään selitykset perille, on ihan turhaa jos aikuinen alkaa kauhean ehdottomaksi ja vaatii vielä jotain järkevää toimintaa. Silloin on hyvä joustaa aikuisen ja antaa tilanteen rauhoittua, sylissä tai paijaamalla, tai vain reippaasti kainaloon koppaamalla. Riippuen mikä tilanne menossa. Eli tietysti on hyvä olla jämäkkä tyyliin "et voi mennä ilman saappaita ulos, ne laitetaan nyt jalkaan". Ja mehän tiedetään, että välillä ne saappaat menee helpommin kun mielenkiintoa yrittää kääntää samalla johonkin muuhun, ja välillä huudosta huolimatta laitetaan reippaasti jalkaan. Ja muutenkin olla johdonmukainen vaatimuksissa (niinkuin olette varmaan olleetkin). "Kyllä aina ulosmennessä laitetaan kengät" "Ei, et saa lyödä siskoa" jne .Eli kiellot, joista on pakko pitää kiinni yhä uudelleen, ja niihin auttaa vain se aika ja johdonmukaisuus. Mutta joskus musta tuntuu, että uhmaikäisten vanhemmat oikein kerjäävät verta nenästään vaatimalla tiukasti uhmaikäiseltä jotain ei niin olellisia asioita. Tässä on hyvä muistaa että myös se käyttäytymisen ja luonteen joustavuus opitaan näissä vaiheissa. Kovin yksisilmäisesti ja pelkistetysti jäykkä ja ehdoton lapsen mahdottomaan uhman taittamiseen tähtäävä kasvatus saa aikaan yksisilmäisen ja jäykän aikuisen.

Joo jep, tuli pitkä ja sekava selitys. Ei oikein ajatus kulje.

ymmärsin täysin. pitää varmaan ruveta vähän joustaan juuri kertomaasi tyyliin.

 

[Adea]

Meillä oli myös samanlainen poika, puri, raapi, potki, itku tuli sekä äidiltä että pojalta päivittäin. Tuntui että kaikki perusasiat ovat ihan mahdottomia. Itsellä ei ainakaan ole muuta sanoa, kuin ennakointi jos ulkoilut venyvät evästä mukaan ettei nälkäraivareita ehdi tulla ja sitä rataa, varaa aikaa pukemiseen yms paljon, koittaa olla asettamatta itselleen mitään isoja tavoitteita sen uhmakkaan kanssa jo sen päiväruutinin vetäminen on suoritus. Purkaa niitä tuntojaan jollekkin aikuiselle, kiukkuaa ja raivoaa sen pahimman pois. Ja jonain päivänä sitten se pahin myrsky on ohi.