Vertauskuvallista pohdintaa parisuhteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Ne vanhat kunnon vakka ja kansi.

Vakka ja kansi päätyivät yhteen. Aluksi ei haitannut, että olivat eri paria. Sovitellessa niitä yhteen meni mukavasti pari vuotta. Vuosien kuluttua toista osapuolta oli jo alkanut melkoisesti harmittaa se, ettei yhteen sovittu mitenkään. Oli aika käyttää teippiä avuksi, jotta kansi pysyisi vakan päällä. Eli yhteinen talo. Virhe. Nyt osat olivat kiinni, mutta vain teipin avulla. Ei tuntunut mukavalta vieläkään.
Kului jälleen pari vuotta ja otettiin avuksi järeämmät keinot jotta vakka ja kansi saataisiin jokatapauksessa pysymään yhdessä tuulet ja tuiskut. Tuli lasten aika ja kansi liimattiin tiukasti vakkaan. Toinen virhe. Osat eivät liimasta ja teipistä huolimatta sopineet, koska olivat alkujaankin täysin epäsopivat.
Tuli hetki kun toista osapuolta alkoi suunnattomasti ahdistaa. Oikean puoliskon kaipuu, tiukka liima joka sitoi väärän osan itseen kiinni, kiristi ja hankasi. Mutta miten saada osat erilleen ilman tuhoa?
Väkivalloin repimällä ne irtoavat, kenties saavat vaurioita. Ja liima. Repeää siinä välissä tietämättä kumpaan puoleen pitäisi jäädä, kummasta irrottaa. Repiäkö nyt, kun liima vielä tiukassa? Vai odottaako kunnes liima kuivuu ja karisee itsekseen pois? Odottaako että osat pikkuhiljaa painuvat, kenties muovautuvat lopulta siedettävästi toistensa muotoon?
Niin äärettömän vaikeita kysymyksiä. Liikaa kärsijöitä teki niin tai näin. Miksi ei voinut uskoa aiemmin, ettei tätä viritystä pidä pystyssä mikään teippi tai liima :(

Kiitos kärsivällinen lukija.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saparo-81:
Minä olen ollut se liima vakalle ja kannelle ja näin jälkeenpäin ajateltuna olen iloinen, että vakka ja kansi repesivät irti, vaikka se säröjä aiheuttikin...

Sepä se. Mielummin itse kärsisi epämukavuudesta kuin aiheuttaisi sitä muille. Vaan tässä taitaa olla niin, ettei ne olot kellään ole järin hyvät.
 

Yhteistyössä