K
Kathrine
Vieras
Aloitan uuden keskustelun, vaikka sama tarina löytyy myös"vulvodynia tms" -keskustelun alta. Tarkoituksenani, jotta mahdollisimman moni kyseisestä vaivasta kärsivä näkisi tämän. Ja jos löytyisi muita vestibulektomian(leikkauksen)läpikäyneitä tai siihen menossa olevia.
Kiputarinani..
Mun ongelmat alkoi useampi vuosi sitten(n5vuotta). Aluksi vielä pystyin harrastamaan seksiä, vaikkakin sen jälkeen teki kipeää. Huomasin että kipu on suuaukolla. Myös tamponien käyttö sattui. Silloinen gynekologini oli sitä mieltä että en kiihotu tarpeeksi ja muistutti esileikin tärkeydestä ja liukasteiden käytöstä. Lisäksi taisi määrätä hiivakapseleita. Sama toistui seuraavilla käynneillä. Jotenkin hänelle ei mennyt jakeluun että aivan varmasti yritin kaikkeni jotta ei sattuisi. Sitten tehtiin tautitestit: ei mitään. Itse otin netistä selvää mahdollisista kivun syistä ja kaikesta mikä voisi auttaa. Rahaa kului paljon gynekäynteihin ja itselääkityksiin(mm.estrogeenivoide,eri liukasteet, limakalvonhoitovoiteet/öljyt, emätinpuikot,maitohappobakteerit,tyrnikapselit).Osaa näistä olen käyttänyt kaikki nämä vuodet.Ja jo tässä vaiheessa ceridal(hoitoöljy)"tuli korvista ulos". Luin myös netistä vulvodyniasta ja vestibuliitista. Ehdotin lääkärilleni niitä. Hän sanoi, että ei voi olla. hän tunnistaisi kyllä jos kyseessä olisi vestibuliitti. Sain kuitenkin lopulta lähetteen naistenklinikan vulvapoliklinikalle. Siinä vaiheessa kipuni olivat pahentuneet ja yhdynnät olivat harventuneet(ehkä noin kerran kahdessa kuussa). Silloinkin kirveli ja poltteli ihan kamalasti ja emättimen suuaukko turposi umpeen.
Viimein naistenklinikalla lääkärini oli heti sitä mieltä että kärsin vestibuliitista. Limakalvoni olivat kuulemma silkkipaperin ohuet ja minulla oli nähtävissä kaksi lilahtavaa kipupistettä. (ne olin jo itsekin aikaisemmin löytänyt kokeilemalla ja peilin avulla). Lääkäri määräsi hiivalääkekuurin ja pilleritauon ja yllätys:ceridalia.(ei uskonut että olin käyttänyt kokoajan eikä auttanut. Ennemminkin se tuntui ärsyttävän limakalvojani). Myöhemmillä käynneillä todettiin että ne eivät olleet auttaneet.
Sain lähetteen fysioterapiaan. Itse fysioterapiasta minulla ei ollut mitään apua, koska lantionpohjanlihakseni eivät kovasta kivusta huolimatta krampanneet. pystyin rentouttamaan ja jännittämään niitä täydellisesti. Muutaman kerran kävin fysikaalisessa lähinnä juttelemassa. Ensimmäistä kertaa joku kuunteli minua ja ymmärsi. Fysioterapeuttini oli ihana ihminen ja sain itsekin paremman mielen. Naistenklinikalla otteet olivat vähemmän hellät ja sympatiat poissa. Lisäksi, kun se on opetussairaala, oli joka käynnillä muutama opiskelija mukana. Tuntui että olin vain esittelykappale.
Ja taas takaisin naistenklinikalle. Yhdyntää en voinut enää edes kokeilla. sormella hipaisukin poltti pitkään. samoin istuminen, pyyhkiminen ja välillä sattui vain seisoessakin. Klinikalla havaittiin että kipupisteeni olivat pahentuneet ja lisääntyneet(nyt oli 4 yhteensä). Tälläkertaa kokeiltiin kivuliasta etikkahappopenslausta. Siitä en havainnut olevan mitään apua. Seuraavalla kerralla oli vuorossa vielä kivuliaampi piikityshoito. Myöskään se ei edes hitusenkaan auttanut, vaikka kuinka toivoin. Lääkärini huomasi sen myös ja kysyi olenko valmis leikkaukseen,vestibulektomiaan, sillä se olisi viimeinen vaihtoehto. Siinä leikattaisiin hevosenkengän muotoinen limakalvoalue kokonaan pois ja vedettäisiin emättimestä uutta tilalle. Suostuin, enhän voisi näinkään elää. Leikkauksessa olisi kuitenkin omat riskinsä, eikä se ole edes ihan kaikkia auttanut. Tällöin aloitin uudelleen pillereiden syönnin(muiden oireiden takia ja että voisin siirtää kuukautisiani leikkauksen tieltä).
Odotin kauan leikkaukseen pääsyä. Nyt se on kuitenkin ohi. Siitä on yli kaksi viikkoa. Voin jo hieman paremmin. Välillä vielä koskee ja Istuminen tekee edelleen kipeää, mutta särkylääkkeitä ei enää tarvitse paljon syödä. Tällähetkellä emättimen suuaukkoni on vielä aika ummessa ja näyttää kamalalta(tikkejä ja muhkuroita). Leikkauksesta paraneminen saattaa viedä useammankin kuukauden. Onneksi avomieheni on pysynyt vierelläni kaikki nämä vuodet ja toivottavasti pysyy jatkossakin. En mitään muuta toivo, kuin että leikkaus olisi onnistunut ja vaivani poissa. Sekin pelottaa että jos saan saman vaivan myöhemmin takaisin(on kuulemma mahdollista). Tämän kuun lopulla menen 1.tarkastuskäynnille. Siellä ehkä selviää jo jotain kuinka on mennyt. Ja täytyy ottaa selvää, miten uusiutumisen välttäis. Oon kyllä valmis tekemään kaikkeni sen eteen.
Kiva jos jaksoit lukea vuodatukseni. Toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä. Vastailen mielelläni jos tulee kysyttävää. Olisi mukava myös kuulla jos löytyy muita leikattuja.
Vaikka omissa hoidossani on pitänyt mennä näinkin viimeiseen vaihtoehtoon asti, olen iloinen teidän puolesta jotka olette saaneet helpotusta muista keinoista. Ja voimia jaksamiseen muille, jotka kivuista kärsivät.Se,mikä minuun ei auttanut voi kuitenkin toimia teillä.Toivon niin. Kai tähän joskus kätevämpi hoito keksitään ja toivottavasti useampi lääkäri opiskelee lisää ja osaa tulevaisuudessa diagnosoida vestibuliitin
Kiputarinani..
Mun ongelmat alkoi useampi vuosi sitten(n5vuotta). Aluksi vielä pystyin harrastamaan seksiä, vaikkakin sen jälkeen teki kipeää. Huomasin että kipu on suuaukolla. Myös tamponien käyttö sattui. Silloinen gynekologini oli sitä mieltä että en kiihotu tarpeeksi ja muistutti esileikin tärkeydestä ja liukasteiden käytöstä. Lisäksi taisi määrätä hiivakapseleita. Sama toistui seuraavilla käynneillä. Jotenkin hänelle ei mennyt jakeluun että aivan varmasti yritin kaikkeni jotta ei sattuisi. Sitten tehtiin tautitestit: ei mitään. Itse otin netistä selvää mahdollisista kivun syistä ja kaikesta mikä voisi auttaa. Rahaa kului paljon gynekäynteihin ja itselääkityksiin(mm.estrogeenivoide,eri liukasteet, limakalvonhoitovoiteet/öljyt, emätinpuikot,maitohappobakteerit,tyrnikapselit).Osaa näistä olen käyttänyt kaikki nämä vuodet.Ja jo tässä vaiheessa ceridal(hoitoöljy)"tuli korvista ulos". Luin myös netistä vulvodyniasta ja vestibuliitista. Ehdotin lääkärilleni niitä. Hän sanoi, että ei voi olla. hän tunnistaisi kyllä jos kyseessä olisi vestibuliitti. Sain kuitenkin lopulta lähetteen naistenklinikan vulvapoliklinikalle. Siinä vaiheessa kipuni olivat pahentuneet ja yhdynnät olivat harventuneet(ehkä noin kerran kahdessa kuussa). Silloinkin kirveli ja poltteli ihan kamalasti ja emättimen suuaukko turposi umpeen.
Viimein naistenklinikalla lääkärini oli heti sitä mieltä että kärsin vestibuliitista. Limakalvoni olivat kuulemma silkkipaperin ohuet ja minulla oli nähtävissä kaksi lilahtavaa kipupistettä. (ne olin jo itsekin aikaisemmin löytänyt kokeilemalla ja peilin avulla). Lääkäri määräsi hiivalääkekuurin ja pilleritauon ja yllätys:ceridalia.(ei uskonut että olin käyttänyt kokoajan eikä auttanut. Ennemminkin se tuntui ärsyttävän limakalvojani). Myöhemmillä käynneillä todettiin että ne eivät olleet auttaneet.
Sain lähetteen fysioterapiaan. Itse fysioterapiasta minulla ei ollut mitään apua, koska lantionpohjanlihakseni eivät kovasta kivusta huolimatta krampanneet. pystyin rentouttamaan ja jännittämään niitä täydellisesti. Muutaman kerran kävin fysikaalisessa lähinnä juttelemassa. Ensimmäistä kertaa joku kuunteli minua ja ymmärsi. Fysioterapeuttini oli ihana ihminen ja sain itsekin paremman mielen. Naistenklinikalla otteet olivat vähemmän hellät ja sympatiat poissa. Lisäksi, kun se on opetussairaala, oli joka käynnillä muutama opiskelija mukana. Tuntui että olin vain esittelykappale.
Ja taas takaisin naistenklinikalle. Yhdyntää en voinut enää edes kokeilla. sormella hipaisukin poltti pitkään. samoin istuminen, pyyhkiminen ja välillä sattui vain seisoessakin. Klinikalla havaittiin että kipupisteeni olivat pahentuneet ja lisääntyneet(nyt oli 4 yhteensä). Tälläkertaa kokeiltiin kivuliasta etikkahappopenslausta. Siitä en havainnut olevan mitään apua. Seuraavalla kerralla oli vuorossa vielä kivuliaampi piikityshoito. Myöskään se ei edes hitusenkaan auttanut, vaikka kuinka toivoin. Lääkärini huomasi sen myös ja kysyi olenko valmis leikkaukseen,vestibulektomiaan, sillä se olisi viimeinen vaihtoehto. Siinä leikattaisiin hevosenkengän muotoinen limakalvoalue kokonaan pois ja vedettäisiin emättimestä uutta tilalle. Suostuin, enhän voisi näinkään elää. Leikkauksessa olisi kuitenkin omat riskinsä, eikä se ole edes ihan kaikkia auttanut. Tällöin aloitin uudelleen pillereiden syönnin(muiden oireiden takia ja että voisin siirtää kuukautisiani leikkauksen tieltä).
Odotin kauan leikkaukseen pääsyä. Nyt se on kuitenkin ohi. Siitä on yli kaksi viikkoa. Voin jo hieman paremmin. Välillä vielä koskee ja Istuminen tekee edelleen kipeää, mutta särkylääkkeitä ei enää tarvitse paljon syödä. Tällähetkellä emättimen suuaukkoni on vielä aika ummessa ja näyttää kamalalta(tikkejä ja muhkuroita). Leikkauksesta paraneminen saattaa viedä useammankin kuukauden. Onneksi avomieheni on pysynyt vierelläni kaikki nämä vuodet ja toivottavasti pysyy jatkossakin. En mitään muuta toivo, kuin että leikkaus olisi onnistunut ja vaivani poissa. Sekin pelottaa että jos saan saman vaivan myöhemmin takaisin(on kuulemma mahdollista). Tämän kuun lopulla menen 1.tarkastuskäynnille. Siellä ehkä selviää jo jotain kuinka on mennyt. Ja täytyy ottaa selvää, miten uusiutumisen välttäis. Oon kyllä valmis tekemään kaikkeni sen eteen.
Kiva jos jaksoit lukea vuodatukseni. Toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä. Vastailen mielelläni jos tulee kysyttävää. Olisi mukava myös kuulla jos löytyy muita leikattuja.
Vaikka omissa hoidossani on pitänyt mennä näinkin viimeiseen vaihtoehtoon asti, olen iloinen teidän puolesta jotka olette saaneet helpotusta muista keinoista. Ja voimia jaksamiseen muille, jotka kivuista kärsivät.Se,mikä minuun ei auttanut voi kuitenkin toimia teillä.Toivon niin. Kai tähän joskus kätevämpi hoito keksitään ja toivottavasti useampi lääkäri opiskelee lisää ja osaa tulevaisuudessa diagnosoida vestibuliitin
= tämä tuntuu niin absurdilta nykyyän), kun kipuilu alkoi (tosiaan samoihin aikoihin aloitin Cerazeten). Aluksi kipua oli vain seksin alussa ja se meni ohi, kun tarpeeksi jatkoi tai läträsi liukuvoidetta. Ajan kuluessa siitä tuli ylitsepääsemätöntä. Ei hellitä seksin missään vaiheessa. Ei liukuvoiteilla tai vaikka tunnin mittaisilla esileikeillä. Ilman kondomia kivut ovat suurempia ja etenkin jälkikirvely on todella kamalaa. Muutamaan vuoteen ei siis seksiä ole ollut hirveästi, koska nuo Cerat ja kivut veivät minulta kaikki halutkin. Taisinpa saada vielä masennuksen ja monta muutakin oiretta noista cerazeteistä. Yhdyntää tulee harrastettua suunnilleen kerran 3 kuukauteen ja joka kerta se on yhtä kamalaa..