Liittyy siis tähän ketjuun:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1583262
Heräsin kuudelta enkä saanut enää unta kun aloin mietiskellä tätä asiaa
Mietin että mikä minua tökkii eskarin hoitajissa. Luulen että se on se, että he eivät itse ota puheeksi mitään. Päiväkodissa hoitajat tulivat itse puhumaan jos olivat huomanneet jotain erikoista/huolestuttavaa, tulivat kysymään vanhempien mielipidettä tai vain sanomaan että ovat huomanneet että lapsi olisi paljon omissa oloissaan, mutta he kannustavat leikkimään muiden kanssa, ettei kukaan olisi yksin. Sellaisesta jää ammattitaitoinen kuva, ja se helpottaa suunnattomasti kun joku sanoo että olen huomannut ongelman joka on ehkä kotonakin jo mietityttänyt, me yritämme auttaa lasta. Tiedän että eskarissa hoitajien resurssit ovat hyvin rajalliset koska lapsia on niin paljon hoitajaa kohden, mutta eikö silti voisi tulla hoitajakin oma-aloitteisesti puhumaan jos huomaa jotain, ja sanoa tekevänsä parhaansa? Minulle jää ainakin aika kurja olo jos vanhemmat joutuvat vääntämään rautalangasta kaiken, se tuntuu hiukan hoitajien toiminnan kritisoimiselta ja ainaiselta valittamiselta, sillä minusta ammattilaisen pitäisi itsekin ymmärtää puuttua ja ottaa puheeksi jos huomaa jotain huolestuttavaa lapsessa.
Ja toinen (ei niin iso) asia on huolehtimisen loppuminen. Lapsi on ollut ulkoa hakiessa takki puoliksi auki ja rukkaset ranteissa mytyssä. Jos eskari olisi jatkunut entisessä päiväkotiryhmässä, eivät hoitajat siellä olisi päästäneet lasta ulos niin pukeutuneena. Tietenkin sielläkin odotetaan lapselta enemmän kun ikää tulee lisää, mutta ei yhtäkkiä oleteta lapsen osaavan kaikkea. Voi olla että eskarissa hoitaja auttaa esim. hanskojen kanssa jos lapsi pyytää, mutta minun lapseni on niin ujo ettei pyydä (ja hoitajienkin olisi pitänyt se jo huomata). Tuntuu että lapsilta odotetaan yhtäkkiä samoja taitoja ja valmiuksia kuin koululaisilta, kun taas päiväkodissa tuskin olisi lopetettu huolehtimista kun lapsi täyttää maagiset kuusi vuotta. Lapsista on yhtäkkiä tullut mukamas niin isoja.
Miksi vielä jatkan asiasta tänne palstalle? Tuntuu että se selkiyttää omia ajatuksia kun asiat kirjoittaa, sillä tästä varmasti tulee nyt keskustelua eskariopen kanssa (ja toivon mukaan myös ylempien tahojen, sillä aion vaatia, luultavasti turhaan, lisää hoitajia eskariin). On toivottavasti helpompi keskustella kun on omat mietteet ja perustelut kunnolla selvillä.
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1583262
Heräsin kuudelta enkä saanut enää unta kun aloin mietiskellä tätä asiaa
Mietin että mikä minua tökkii eskarin hoitajissa. Luulen että se on se, että he eivät itse ota puheeksi mitään. Päiväkodissa hoitajat tulivat itse puhumaan jos olivat huomanneet jotain erikoista/huolestuttavaa, tulivat kysymään vanhempien mielipidettä tai vain sanomaan että ovat huomanneet että lapsi olisi paljon omissa oloissaan, mutta he kannustavat leikkimään muiden kanssa, ettei kukaan olisi yksin. Sellaisesta jää ammattitaitoinen kuva, ja se helpottaa suunnattomasti kun joku sanoo että olen huomannut ongelman joka on ehkä kotonakin jo mietityttänyt, me yritämme auttaa lasta. Tiedän että eskarissa hoitajien resurssit ovat hyvin rajalliset koska lapsia on niin paljon hoitajaa kohden, mutta eikö silti voisi tulla hoitajakin oma-aloitteisesti puhumaan jos huomaa jotain, ja sanoa tekevänsä parhaansa? Minulle jää ainakin aika kurja olo jos vanhemmat joutuvat vääntämään rautalangasta kaiken, se tuntuu hiukan hoitajien toiminnan kritisoimiselta ja ainaiselta valittamiselta, sillä minusta ammattilaisen pitäisi itsekin ymmärtää puuttua ja ottaa puheeksi jos huomaa jotain huolestuttavaa lapsessa.
Ja toinen (ei niin iso) asia on huolehtimisen loppuminen. Lapsi on ollut ulkoa hakiessa takki puoliksi auki ja rukkaset ranteissa mytyssä. Jos eskari olisi jatkunut entisessä päiväkotiryhmässä, eivät hoitajat siellä olisi päästäneet lasta ulos niin pukeutuneena. Tietenkin sielläkin odotetaan lapselta enemmän kun ikää tulee lisää, mutta ei yhtäkkiä oleteta lapsen osaavan kaikkea. Voi olla että eskarissa hoitaja auttaa esim. hanskojen kanssa jos lapsi pyytää, mutta minun lapseni on niin ujo ettei pyydä (ja hoitajienkin olisi pitänyt se jo huomata). Tuntuu että lapsilta odotetaan yhtäkkiä samoja taitoja ja valmiuksia kuin koululaisilta, kun taas päiväkodissa tuskin olisi lopetettu huolehtimista kun lapsi täyttää maagiset kuusi vuotta. Lapsista on yhtäkkiä tullut mukamas niin isoja.
Miksi vielä jatkan asiasta tänne palstalle? Tuntuu että se selkiyttää omia ajatuksia kun asiat kirjoittaa, sillä tästä varmasti tulee nyt keskustelua eskariopen kanssa (ja toivon mukaan myös ylempien tahojen, sillä aion vaatia, luultavasti turhaan, lisää hoitajia eskariin). On toivottavasti helpompi keskustella kun on omat mietteet ja perustelut kunnolla selvillä.
