Vieläkin harmittaa kun lopetin imettämisen vauvan ollessa 7 kk

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Josjos"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Josjos"

Vieras
Jotenkin nyt jälkikäteen olen harmitellut asiaa paljon. Olen alkanut miettiä luovutinko liian helposti jne.

Aluksi riitti maitoa hyvin eikä imettämisessä ollut mitään ongelmia. Vauvan ollessa noin 4 kk ja siitä eteenpäinpaino ei noussut kuin noin 60-100g/ kk vaikka imetin kokoajan. Kun kävimme esim. ruokakaupassa imetin juuri ennen lähtöä, kun pääsimme kauppaan sisälle imetin ja kun olimme tehneet ostokset imetin taas kun vauva huusi näälkäänsä. Eivät edes olleet mitään pikaruokailuja vaan noin 45-60 min/ kerta. Tuntuu etten muuta tehnyt kun imetin ja vauva imi kiukkuisena ja oli kokoajan nälkäisen oloinen. Ensin annoin kokeeksi tuttipullosta imetyksen jälkeen maitoa (mitä oli pakkasessa) ja vauva joi hujauksessa 250 ml ja oli kerrankin tyytyväinen syömisen jälkeen ja meni muutama tunti ennen kun halusi seuraavaksi ruokaa. Aluksi annoin pari kertaa päivässä pakkasesta maitoa ja paino alkoi nousta. Pikkuhiljaa pulloruokintakerrat lisääntyivät kun vauva jaksoi pullosta syötyään olla muutaman tunninkin ennen kun oli nälkä. Imetin kuitenkin aina ennen kun annoin pullosta lisämaitoa. Paino alkoi nousta taas hyvin. Sitten vauva tuli flunssaan ja nenä tukkoisena ei suostunut syömään kuin pullosta ja niinpä imetys jäi ainoastaan iltaan ja aika nopeasti kokonaan pois :(

Silloin tuntui helpottavalta kun vauvasta tuli tyytyväinen ja aikaa jäi muuhunkin kuin imettämiseen. Rajoitti aikapaljon elämää kun kaikki oli suunniteltava niin, että pystyn imettämään samalla lähes kokoajan. Lisäksi ärsytti kun kaikki hokivat, että imetä vaan niin maitomäärä lisääntyy tai nyt on vain tiheänimunkausi. Se tiheänimunkausi tuntui jatkuvan viikosta toiseen ja lopulta muutamaan kuukauteen. Kun aloin antaa pullomaitoa tunsin myös syyllisyyttä siitä, etten ollut aikaisemmin antanut lisämaitoa vaan imetännyt sitkeästi muiden ohjeiden mukaan. En sitten tiedä vaikuttiko sekin kun kuukautiseni alkoivat vauvan ollessa 4 kk todella runsaina ja pitkinä. Meinasin jo mennä lääkäriin kun vuoto oli kestänyt kuukauden niin, että lorisi vain vessanpyttyyn kun istuin.

Nyt lapsi on 2 vuotias ja jotenkin nyt olen alkanut surkuttelemaan luovutinko liian helposti :( Vaikka järjellä ajateltuna ratkaisu oli varmasti oikea.
 
Tiedän nuo jossittelut omasta kokemuksesta. Yritä ajatella niin, että sinä olet tehnyt parhaasi ja se riittää. Se riittää niin kertakaikkisesti, että siihen on turha kenenkään ulkopuolisen ainakaan sanoa yhtään mitään. Ja onko miinuskäyrille romahtavan vauvan väkinäinen täysimetys edes tosiasiassa rakkaudesta kumpuavaa? Minusta tyytyväinen, kylläinen vauva on rakkaudella hoivattu. Kaikilla se maitomäärä ei vain kasva vauvan tarpeiden mukana, vaikka tietyt tahot eivät tätä suostu uskomaan.
 
tuttuja tunteita, ei pitäisi syyllistää itseään asioista, joille ei itse voi mitään.. pääasia, että lapsi on tyytyväinen, se tykkää susta ihan yhtä paljon, mitä sitte sille syötitkään :)
 
Imetys on herkkä asia, helposti äiti itsensä syyllistää, jos haluaisi imettää mutta se ei onnistukaan. Teillä oli varmasti oikea ratkaisu antaa lisäruokaa vauvalle. Pieni notkahdus painokäyrässä on täysimetetylle ja alussa reippaasti kasvaneelle vauvalle ok 4-6 kk iässä, sellainen tulee usein vaikka maitoa olisi reippaasti, koska isompi vauva ei malta olla rinnalla niin pitkään. Mutta teillä ei ollut tästä kyse, vaan ilmeisesti kierron käynnistyminen ehdytti maidontuotantoasi niin paljon, ettei maito enää vaan vauvan tarpeisiin riittänyt. Eikä vauvaa tietenkään voi nälässä pitää eikä isomman vauvan kaikki hereilläoloaika voi kulua rinnalla.

Yleensä 4 kk täyttäneille vauvoille kannattaa ennemmin alkaa antaa kiinteitä "etuajassa", siis yksilöllisen tarpeen mukaisesti ennen 6 kk ikää, jos painonnousu hidastuu liikaa. Koska tuttipullo tosiaan voi herkästi rinnan syrjäyttää jos maito on rinnoissa tiukassa ja vauva saa säännöllisesti "helpompaa" maitoa pullosta. Mutta teillä se pullon antaminen oli tietysti hyvinkin ymmärrettävä ratkaisu, kun kerran äidinmaitoa oli pakkasessa vauvalle annettavaksi, joten missään tapauksessa ei ole tarkoitus siitä syyllistää. Ihan vaan mahdollisella seuraavalla kerralla kannattaa miettiä, pärjäisikö ilman pulloa vaikka painonnousu vähän hidastuisikin, esim. hörppyyttämällä pieniä lisämaitomääriä tai aloittamalla kiinteät 4 kk iässä. Jos lisämaitoa tarvitaan paljon ja vauva on pieni, tuttipullo on tietysti tarpeen, ei sitä hinnalla millä hyvänsä pidä vältellä.
 
No johan on harmin aiheet. Unohda tuo nyt ja heti. Joku kirjoitti, että 7 kk on hyvin imetetty ja paljon enemmän kuin monet viittii yrittää. Asia ei aina ole viitsimisestä kiinni vaan karu totuus on, että kaikilta sitä maitoa ei vaan heru. Mulla on 7 lasta, jotka ovat nyt jo lähes aikuisia kaikki. Minulta ei maitoa herunut, ei itkemälläkään. Ekaa imetin 1 kk, jonka jälkeen oli pakko ottaa korvikkeet käyttöön. Muille ei herunut edes sitä yhtä kuukautta. Mutta ihan normaaleita aikuisia noista lapsista on tullut. Hyvät koulutukset ja työpaikat, osa vielä opiskelee. Joten ei ole ainakaan älyyn vaikuttanut se, etteivät saaneet rintamaitoa paljoakaan.
 
Nostan tämän, koska tiedän että imetys ei aina ole viitsimisestä kiinni. En ollut edes ajatellut tätä, mutta aloitus sai miettimään. Ja sen mietinnän tuloksena koin, että olen ollut ihan hyvä äiti vaikka sitä maitpa ei tullutkaan.
 
Haha! On se imetys sen verran herkkä asia, että saattaa jäädä painamaan mieltä, vaikka elämässä olisi ns. vaikeampiakin asioita ja "oikeita ongelmia". Jospa emme mitätöisi ap:n tuntemuksia. Mikähän on edelliselle kirjoittajalle niin kovin paljon tärkeämpää kuin vastasyntyneen ravitsemus? Vaihda palstaa. ;)
 
Tuosta lopetuksesta on jo 1v3kk ja imettämisen lopettaminen ei aiheuta mitään vammaa lapselle joten ehkä olisi jo aika jatkaa elämää... Mutta joo, jokainen kehittää omat kriisinsä.
 

Yhteistyössä