J
"Josjos"
Vieras
Jotenkin nyt jälkikäteen olen harmitellut asiaa paljon. Olen alkanut miettiä luovutinko liian helposti jne.
Aluksi riitti maitoa hyvin eikä imettämisessä ollut mitään ongelmia. Vauvan ollessa noin 4 kk ja siitä eteenpäinpaino ei noussut kuin noin 60-100g/ kk vaikka imetin kokoajan. Kun kävimme esim. ruokakaupassa imetin juuri ennen lähtöä, kun pääsimme kauppaan sisälle imetin ja kun olimme tehneet ostokset imetin taas kun vauva huusi näälkäänsä. Eivät edes olleet mitään pikaruokailuja vaan noin 45-60 min/ kerta. Tuntuu etten muuta tehnyt kun imetin ja vauva imi kiukkuisena ja oli kokoajan nälkäisen oloinen. Ensin annoin kokeeksi tuttipullosta imetyksen jälkeen maitoa (mitä oli pakkasessa) ja vauva joi hujauksessa 250 ml ja oli kerrankin tyytyväinen syömisen jälkeen ja meni muutama tunti ennen kun halusi seuraavaksi ruokaa. Aluksi annoin pari kertaa päivässä pakkasesta maitoa ja paino alkoi nousta. Pikkuhiljaa pulloruokintakerrat lisääntyivät kun vauva jaksoi pullosta syötyään olla muutaman tunninkin ennen kun oli nälkä. Imetin kuitenkin aina ennen kun annoin pullosta lisämaitoa. Paino alkoi nousta taas hyvin. Sitten vauva tuli flunssaan ja nenä tukkoisena ei suostunut syömään kuin pullosta ja niinpä imetys jäi ainoastaan iltaan ja aika nopeasti kokonaan pois
Silloin tuntui helpottavalta kun vauvasta tuli tyytyväinen ja aikaa jäi muuhunkin kuin imettämiseen. Rajoitti aikapaljon elämää kun kaikki oli suunniteltava niin, että pystyn imettämään samalla lähes kokoajan. Lisäksi ärsytti kun kaikki hokivat, että imetä vaan niin maitomäärä lisääntyy tai nyt on vain tiheänimunkausi. Se tiheänimunkausi tuntui jatkuvan viikosta toiseen ja lopulta muutamaan kuukauteen. Kun aloin antaa pullomaitoa tunsin myös syyllisyyttä siitä, etten ollut aikaisemmin antanut lisämaitoa vaan imetännyt sitkeästi muiden ohjeiden mukaan. En sitten tiedä vaikuttiko sekin kun kuukautiseni alkoivat vauvan ollessa 4 kk todella runsaina ja pitkinä. Meinasin jo mennä lääkäriin kun vuoto oli kestänyt kuukauden niin, että lorisi vain vessanpyttyyn kun istuin.
Nyt lapsi on 2 vuotias ja jotenkin nyt olen alkanut surkuttelemaan luovutinko liian helposti
Vaikka järjellä ajateltuna ratkaisu oli varmasti oikea.
Aluksi riitti maitoa hyvin eikä imettämisessä ollut mitään ongelmia. Vauvan ollessa noin 4 kk ja siitä eteenpäinpaino ei noussut kuin noin 60-100g/ kk vaikka imetin kokoajan. Kun kävimme esim. ruokakaupassa imetin juuri ennen lähtöä, kun pääsimme kauppaan sisälle imetin ja kun olimme tehneet ostokset imetin taas kun vauva huusi näälkäänsä. Eivät edes olleet mitään pikaruokailuja vaan noin 45-60 min/ kerta. Tuntuu etten muuta tehnyt kun imetin ja vauva imi kiukkuisena ja oli kokoajan nälkäisen oloinen. Ensin annoin kokeeksi tuttipullosta imetyksen jälkeen maitoa (mitä oli pakkasessa) ja vauva joi hujauksessa 250 ml ja oli kerrankin tyytyväinen syömisen jälkeen ja meni muutama tunti ennen kun halusi seuraavaksi ruokaa. Aluksi annoin pari kertaa päivässä pakkasesta maitoa ja paino alkoi nousta. Pikkuhiljaa pulloruokintakerrat lisääntyivät kun vauva jaksoi pullosta syötyään olla muutaman tunninkin ennen kun oli nälkä. Imetin kuitenkin aina ennen kun annoin pullosta lisämaitoa. Paino alkoi nousta taas hyvin. Sitten vauva tuli flunssaan ja nenä tukkoisena ei suostunut syömään kuin pullosta ja niinpä imetys jäi ainoastaan iltaan ja aika nopeasti kokonaan pois
Silloin tuntui helpottavalta kun vauvasta tuli tyytyväinen ja aikaa jäi muuhunkin kuin imettämiseen. Rajoitti aikapaljon elämää kun kaikki oli suunniteltava niin, että pystyn imettämään samalla lähes kokoajan. Lisäksi ärsytti kun kaikki hokivat, että imetä vaan niin maitomäärä lisääntyy tai nyt on vain tiheänimunkausi. Se tiheänimunkausi tuntui jatkuvan viikosta toiseen ja lopulta muutamaan kuukauteen. Kun aloin antaa pullomaitoa tunsin myös syyllisyyttä siitä, etten ollut aikaisemmin antanut lisämaitoa vaan imetännyt sitkeästi muiden ohjeiden mukaan. En sitten tiedä vaikuttiko sekin kun kuukautiseni alkoivat vauvan ollessa 4 kk todella runsaina ja pitkinä. Meinasin jo mennä lääkäriin kun vuoto oli kestänyt kuukauden niin, että lorisi vain vessanpyttyyn kun istuin.
Nyt lapsi on 2 vuotias ja jotenkin nyt olen alkanut surkuttelemaan luovutinko liian helposti