L
Lastenlääkäri
Vieras
Vieroittaminen.
Milloinka lapsi on vieroitettava rinnasta tai pullosta? Ja kuinka se on vieroitettava? Niinkuin jo ennen on sanottu, on hammasten puhkeaminen merkkinä siitä, että vieroittaminen voi alkaa. Mutta hampaat eivät puhkea kaikilla lapsilla samaan aikaan, ja kun on kysymys rinnasta, niin voi usein sattua, että vieroittaminen muista syistä täytyy tapahtua aikaisemmin, esim. jos äidiltä loppuu maito, jos hän sairastuu jne. Voi myöskin sattua, että vieroittamisen täytyy tapahtua myöhemmin, jos on keskikesä. Lasten vieroittamisesta lämpimänä kesäaikana pidetään nimittäin haitallisena, koska kaikki pikkulapset helposti sairastuvat kesäripuliin ja koska ruoan muutos silloin voi olla vaarallista. Tavallisesti vieroitetaan lapsi noin 9 kuukauden ikäisenä. Mutta moni antaa sille sekä rintaa että pulloa siksi, kunnes se on vuoden vanha, ja moni on pakotettu vieroittamaan jo paljoa aikaisemmin. Jos lapsi on vieroitettava joko rinnasta tai pullosta, niin on se tehtävä vähitellen eikä äkkiä. Voi olla vaarallista lopettaa imettäminen yhtäkkiä. Ja kun kysymys on pullosta - minkätähden pitäisi poistaa kaikki pullot vuorokaudessa yhtä aikaa ja riistää lapselta se rauhallinen, terveellinen syömätapa, johon se on niin mieltynyt? Vanhat ihmiset sanovat, että ennen aikaan oli oikein vaikea nähdä pikkulapsia vieroitettavan, koska se tehtiin niin äkkiä. Määrättynä päivänä oli kaikki lopussa ja pikkulasten piti tehdä hyvin ja ruveta syömään niinkuin muutkin! Mutta pikku raukat painoivat päänsä alas ja näyttivät surullisilta ja alakuloisilta vielä kauan sen jälkeen! - "No niin, lapset ovat vähän pahoillaan, kun ne vieroitetaan", saattoivat äidit silloin lohduttaa itsensä. (Jos äidin sairastumisen tähden täytyy vieroittaa lapsi rinnasta jo kovin aikaiseen, esim. 3-4 kuukauden vanhana, niin on luonnollisesti vaan siirryttävä pulloon. Useimmat lapset eivät siedä, että niin aikaiseen ruvetaan syöttämään lusikalla). Kuta enemmän asteettain vieroittaminen voi tapahtua, ja luonnollisena aikana (noin vuoden vanhana), sitä parempi. Anna silloin tällöin alussa yksi ateria enemmän velliä (lusikalla) päivällä tavallisen rinta- tai pulloaterian sijasta. Anna viikon kuluttua kaksi ateriaa enemmän velliä rinnan ja pullon asemesta. Taas viikon kuluttua kolme jne. kunnes lapsi ainoastaan yöllä saa rintaa tai pulloa. Sitä jatketaan tavallisesti kauan, koska se on mukavaa. Mutta kun täytyy vieroittaa yölläkin - se voi riippua monesta asianhaarasta, niinkuin ennen olemme maininneet - niin tulee senkin tapahtua asteettain. Anna lapsen yhden kerran juoda vähän kupista viikon ajan; sitten saa se juoda kupista molemmilla kerroilla. Se käy tavallisesti erittäin hyvin, jos ollaan varovaisia, niin ettei lapsi herää kokonaan, vaan juo puoliunissaan. Pian oppii lapsi myöskin nukkumaan koko yön tahtomatta juomaa. Siten tapahtuu tämä ennen niin surullinen seikka helposti ja huomaamatta.
Ruoka-aika.
Pidä säännölliset ruoka-ajat vielä sittenkin, kun lapsi on vieroitettu. Jos tahdotaan, että pikku vatsa pysyy kunnossa, niin tulee ateriain olla määrättyinä aikoina, ei liian usein, ei alituista pientä syömistä, niin ettei vatsa koskaan saa levätä, mutta ei myöskään liian harvoin. "Elä anna lapsille liian harvoin ruokaa", sanoi professori Voss, "sillä silloin tulevat ne niin nälkäisiksi, että syövät sen ahmimalla, kun viimeinkin sen saavat. Ja ruoan ahmiminen on tavallisimpia syitä lasten tauteihin". Harvemmin kuin joka kolman tunti ei lapsen koskaan tule saada ruokaansa. Kernaammin vähän useammin. Eihän se silloinkaan saa enempää kuin 5, korkeintaan 6 ateriaa päivässä, jonka märään moni täysikasvuinenkin pitää itsellensä välttämättömänä. Pienokaiset heräävät usein aikaiseen ja tulevat aikaiseen nälkäiseksi. Eräs äiti kertoo: "Vahvin ja vilkkain lapsistani tahtoi 2 vuoden vanhana aamiaisensa noin kello 6, eikä häntä mitenkään saatu pysymään vuoteessaan sen kauemmin. Kun pikajuna siihen aikaan kulki asuntomme ohitse, istui hän joka aamu täysin puettuna, terveenä ja hymyilevänä ikkunassa ja huiskutti kädellään junankuljettajalle". Jos ensimmäinen aamiainen syödään kello 6, niin on toinen syötettävä viimeistään kello 9, päivällinen kello 12, iltapäivä-ateria kello 3 ja illallinen kello 6. Tämä on kaikkein vähin määrä, johon vieroitettu lapsi voi tyytyä vaurastuaksensa oikein hyvin. Mutta en luule olevan vahingoksi, jos lapsi vuoden ajan vieroittamisen jälkeen saa bähän maitoa juodakseen kupista kerran tai kahdesti myöskin yöllä, jos se herää ja pyytää juomista, ja että se jatkaa aterioitansa totutuilla ajoilla. Aterioiden aikaa ei ole muutettava heti, kun lapsi on vieroitettu, vaan ainoastaan niiden laatu (lusikkaruokaa rinnan ja pullon sijaan). Mutta kun lapsi tulee suuremmaksi ja näyttää hyvin tyytyvän pitempiin aterioiden väliaikoihin, - ja siis yhtä ateriaa vähempään, voi se saada 5 ateriaa päivässä eli noin kolmas tunti, jota sen sitten on noudatettava koko kasvamisaikansa. 1½ vuoden jälkeen voidaan suosittaa seuraavaa ruokajärjestystä: Ensimmäinen ateria kello 7: Lämmitettyä maitoa (lasta varten keitettyä) ja terveyskorppuja, tai vasta keitettyä kauravelliä (maidosta ja jauhoista). Toinen aamiainen kello 10: Mannaryynipuuroa ja maitoa tai velliä. Päivällinen kello 1: Kalaa tai munaa tai sahtisoppaa tai lihalientä munanruskuaisen kanssa tms. niinkuin edellä sanottiin. Välipalaa kello 4: Korppuja tai hyvää ruokaleipää maidon kanssa, joka on tarpeeksi lämmintä. Illallinen kello 7: Vähän hyvää puuroa maidosta ja mannaryyneistä (tai ohra-, kaura- taikka vehnäjauhoista). Tai voipuuroa, joka ei ole kovin rasvaista eikä kovin paksua, vaan hyvästi keitettyä. Tätä ruokajärjestystä (tai tämän tapaista) voi lapsi seurata kauan - vuoden ajan tai vielä kauemmin. Vähitellen voi se sitten ruveta syömään enemmän voileipää ja muuta tavallista ruokaa. Katso että lapsi syö rauhassa, kunnollisesti ja istuu hyvin. Elä anna sen liian aikaiseen ruveta syömään itsekseen, niin että se vaan hutiloi syödessään, vaan anna sille ruokaa levollisesti ja säännöllisesti, kunnes sen käsi on kyllin vakava voidakseen käyttää lusikkaa. Leukaliina ja "kiitos ruoasta" kuuluvat asiaan. Puhtaat kädet aina ennen aterioimista - suun ja käsien peseminen syönnnin jälkeen on myöskin tavallisesti välttämätöntä. Elä toru lasta sen syödessä, vaan ole sille ystävällinen. Elä työnnä ruokaa sen suuhun eläkä koskaan pakoita sitä syömään semmoista, jota se ei halua. "Kaikki vastenmielisyyttä herättävä ruoka vaikuttaa vahingollisesti", sanovat nykyajan lääkärit. Lapsen tulee myöskin syödä ainoastaan siksi, kunnes se on ravittu, eikä kauempaa. Jos sinusta näyttää, että lapsen on järjestyksen vuoksi syötävä myöskin se vähä, mikä on lautasella, ja sinä työnnät sen lapsen suuhun hänen vastahakoisuudestaan huolimatta, niin teet väärin. Sinusta ehkä tuntuu, että "On synti heittää hyvää ruokaa porsaan pyttyyn", - mutta paljon suurempi synti on työntää se siihen pieneen, täytettyyn vatsaan, joka silloin täyttyy liiaksi. Ylensyömisestä voi seurata vatsan ja suolen laajentumisia siitä johtuvine pitkällisine sairauksineen.
Milloinka lapsi on vieroitettava rinnasta tai pullosta? Ja kuinka se on vieroitettava? Niinkuin jo ennen on sanottu, on hammasten puhkeaminen merkkinä siitä, että vieroittaminen voi alkaa. Mutta hampaat eivät puhkea kaikilla lapsilla samaan aikaan, ja kun on kysymys rinnasta, niin voi usein sattua, että vieroittaminen muista syistä täytyy tapahtua aikaisemmin, esim. jos äidiltä loppuu maito, jos hän sairastuu jne. Voi myöskin sattua, että vieroittamisen täytyy tapahtua myöhemmin, jos on keskikesä. Lasten vieroittamisesta lämpimänä kesäaikana pidetään nimittäin haitallisena, koska kaikki pikkulapset helposti sairastuvat kesäripuliin ja koska ruoan muutos silloin voi olla vaarallista. Tavallisesti vieroitetaan lapsi noin 9 kuukauden ikäisenä. Mutta moni antaa sille sekä rintaa että pulloa siksi, kunnes se on vuoden vanha, ja moni on pakotettu vieroittamaan jo paljoa aikaisemmin. Jos lapsi on vieroitettava joko rinnasta tai pullosta, niin on se tehtävä vähitellen eikä äkkiä. Voi olla vaarallista lopettaa imettäminen yhtäkkiä. Ja kun kysymys on pullosta - minkätähden pitäisi poistaa kaikki pullot vuorokaudessa yhtä aikaa ja riistää lapselta se rauhallinen, terveellinen syömätapa, johon se on niin mieltynyt? Vanhat ihmiset sanovat, että ennen aikaan oli oikein vaikea nähdä pikkulapsia vieroitettavan, koska se tehtiin niin äkkiä. Määrättynä päivänä oli kaikki lopussa ja pikkulasten piti tehdä hyvin ja ruveta syömään niinkuin muutkin! Mutta pikku raukat painoivat päänsä alas ja näyttivät surullisilta ja alakuloisilta vielä kauan sen jälkeen! - "No niin, lapset ovat vähän pahoillaan, kun ne vieroitetaan", saattoivat äidit silloin lohduttaa itsensä. (Jos äidin sairastumisen tähden täytyy vieroittaa lapsi rinnasta jo kovin aikaiseen, esim. 3-4 kuukauden vanhana, niin on luonnollisesti vaan siirryttävä pulloon. Useimmat lapset eivät siedä, että niin aikaiseen ruvetaan syöttämään lusikalla). Kuta enemmän asteettain vieroittaminen voi tapahtua, ja luonnollisena aikana (noin vuoden vanhana), sitä parempi. Anna silloin tällöin alussa yksi ateria enemmän velliä (lusikalla) päivällä tavallisen rinta- tai pulloaterian sijasta. Anna viikon kuluttua kaksi ateriaa enemmän velliä rinnan ja pullon asemesta. Taas viikon kuluttua kolme jne. kunnes lapsi ainoastaan yöllä saa rintaa tai pulloa. Sitä jatketaan tavallisesti kauan, koska se on mukavaa. Mutta kun täytyy vieroittaa yölläkin - se voi riippua monesta asianhaarasta, niinkuin ennen olemme maininneet - niin tulee senkin tapahtua asteettain. Anna lapsen yhden kerran juoda vähän kupista viikon ajan; sitten saa se juoda kupista molemmilla kerroilla. Se käy tavallisesti erittäin hyvin, jos ollaan varovaisia, niin ettei lapsi herää kokonaan, vaan juo puoliunissaan. Pian oppii lapsi myöskin nukkumaan koko yön tahtomatta juomaa. Siten tapahtuu tämä ennen niin surullinen seikka helposti ja huomaamatta.
Ruoka-aika.
Pidä säännölliset ruoka-ajat vielä sittenkin, kun lapsi on vieroitettu. Jos tahdotaan, että pikku vatsa pysyy kunnossa, niin tulee ateriain olla määrättyinä aikoina, ei liian usein, ei alituista pientä syömistä, niin ettei vatsa koskaan saa levätä, mutta ei myöskään liian harvoin. "Elä anna lapsille liian harvoin ruokaa", sanoi professori Voss, "sillä silloin tulevat ne niin nälkäisiksi, että syövät sen ahmimalla, kun viimeinkin sen saavat. Ja ruoan ahmiminen on tavallisimpia syitä lasten tauteihin". Harvemmin kuin joka kolman tunti ei lapsen koskaan tule saada ruokaansa. Kernaammin vähän useammin. Eihän se silloinkaan saa enempää kuin 5, korkeintaan 6 ateriaa päivässä, jonka märään moni täysikasvuinenkin pitää itsellensä välttämättömänä. Pienokaiset heräävät usein aikaiseen ja tulevat aikaiseen nälkäiseksi. Eräs äiti kertoo: "Vahvin ja vilkkain lapsistani tahtoi 2 vuoden vanhana aamiaisensa noin kello 6, eikä häntä mitenkään saatu pysymään vuoteessaan sen kauemmin. Kun pikajuna siihen aikaan kulki asuntomme ohitse, istui hän joka aamu täysin puettuna, terveenä ja hymyilevänä ikkunassa ja huiskutti kädellään junankuljettajalle". Jos ensimmäinen aamiainen syödään kello 6, niin on toinen syötettävä viimeistään kello 9, päivällinen kello 12, iltapäivä-ateria kello 3 ja illallinen kello 6. Tämä on kaikkein vähin määrä, johon vieroitettu lapsi voi tyytyä vaurastuaksensa oikein hyvin. Mutta en luule olevan vahingoksi, jos lapsi vuoden ajan vieroittamisen jälkeen saa bähän maitoa juodakseen kupista kerran tai kahdesti myöskin yöllä, jos se herää ja pyytää juomista, ja että se jatkaa aterioitansa totutuilla ajoilla. Aterioiden aikaa ei ole muutettava heti, kun lapsi on vieroitettu, vaan ainoastaan niiden laatu (lusikkaruokaa rinnan ja pullon sijaan). Mutta kun lapsi tulee suuremmaksi ja näyttää hyvin tyytyvän pitempiin aterioiden väliaikoihin, - ja siis yhtä ateriaa vähempään, voi se saada 5 ateriaa päivässä eli noin kolmas tunti, jota sen sitten on noudatettava koko kasvamisaikansa. 1½ vuoden jälkeen voidaan suosittaa seuraavaa ruokajärjestystä: Ensimmäinen ateria kello 7: Lämmitettyä maitoa (lasta varten keitettyä) ja terveyskorppuja, tai vasta keitettyä kauravelliä (maidosta ja jauhoista). Toinen aamiainen kello 10: Mannaryynipuuroa ja maitoa tai velliä. Päivällinen kello 1: Kalaa tai munaa tai sahtisoppaa tai lihalientä munanruskuaisen kanssa tms. niinkuin edellä sanottiin. Välipalaa kello 4: Korppuja tai hyvää ruokaleipää maidon kanssa, joka on tarpeeksi lämmintä. Illallinen kello 7: Vähän hyvää puuroa maidosta ja mannaryyneistä (tai ohra-, kaura- taikka vehnäjauhoista). Tai voipuuroa, joka ei ole kovin rasvaista eikä kovin paksua, vaan hyvästi keitettyä. Tätä ruokajärjestystä (tai tämän tapaista) voi lapsi seurata kauan - vuoden ajan tai vielä kauemmin. Vähitellen voi se sitten ruveta syömään enemmän voileipää ja muuta tavallista ruokaa. Katso että lapsi syö rauhassa, kunnollisesti ja istuu hyvin. Elä anna sen liian aikaiseen ruveta syömään itsekseen, niin että se vaan hutiloi syödessään, vaan anna sille ruokaa levollisesti ja säännöllisesti, kunnes sen käsi on kyllin vakava voidakseen käyttää lusikkaa. Leukaliina ja "kiitos ruoasta" kuuluvat asiaan. Puhtaat kädet aina ennen aterioimista - suun ja käsien peseminen syönnnin jälkeen on myöskin tavallisesti välttämätöntä. Elä toru lasta sen syödessä, vaan ole sille ystävällinen. Elä työnnä ruokaa sen suuhun eläkä koskaan pakoita sitä syömään semmoista, jota se ei halua. "Kaikki vastenmielisyyttä herättävä ruoka vaikuttaa vahingollisesti", sanovat nykyajan lääkärit. Lapsen tulee myöskin syödä ainoastaan siksi, kunnes se on ravittu, eikä kauempaa. Jos sinusta näyttää, että lapsen on järjestyksen vuoksi syötävä myöskin se vähä, mikä on lautasella, ja sinä työnnät sen lapsen suuhun hänen vastahakoisuudestaan huolimatta, niin teet väärin. Sinusta ehkä tuntuu, että "On synti heittää hyvää ruokaa porsaan pyttyyn", - mutta paljon suurempi synti on työntää se siihen pieneen, täytettyyn vatsaan, joka silloin täyttyy liiaksi. Ylensyömisestä voi seurata vatsan ja suolen laajentumisia siitä johtuvine pitkällisine sairauksineen.
