A
Aikuinen nainen
Vieras
meillä on ollut puolisoni kanssa liitto, jossa mies ei pysty kontrolloimaan itseään. Hän raivostuu pienestä syystä, tai kehittää jopa olemattomistakin pahan riidan. Hän menee niiden aikana tilaan, jota pelkään. Hän saattaa hajoittaa paikkoja, kiroilee ja huutaa tosi pahoin sanoin, uhkailee myös käyvänsä minuun kiinni. Pahinta on, kun hän saa tällaisen kohtauksen kun ajaa autoa. Ne hetket ovat aivan kamalan ahdistavia. On niin avuton olo.
Uskon, että oma arkuuteni osaltaan provosoi häntä käyttämään tätä agressiivista tapaansa, sillä hän saa aina tahtonsa läpi, koska ei silloin edes suostu kuuntelemaan minua, huutaa vain päälle. Usein itken tms, koskaan, ei milloinkaan miehessä ole näkynyt mitään säälintunteita, jos olen osoittanut ihan hirveää pelkoa ja surua.
Olemme käyneet tästä terapeutilla pitkiäkin aikoja. Mies ei ole siellä tunnustanut käytöstään, vaan sanoi että ärsytän. Mutta on luvannut olla käyttämättä enää agressiivisia, pelottavia käytöstapoja. Kaksi vuotta meni nyt hyvin, mutta viime kesänä tuli ensimmäisiä merkkejä, että paineet kattilassa nousee. Alkoi tulla haistatuksia, ja hermojen menetyksistä viitteitä. Pelkään aivan hirveästi, että ne ajat tulevat taas. Kun hän on paha, hän on aivan suunnattoman paha. Nyt lähipäivinä hän on jo kerran kaahannut autolla aivan hullun lailla, kun olen istunut vieressä. Siinä hän keksi hermostumisen syyn ihan tyhjästä. Sanoin, että onpa kaunis päivä, ihana kun aurinko paistaa. Hän raivostui, ja kävi huutamaan että taas alkaa vittuilu...Siinä tietenkin hiukan yrittää selittää, että mitä ihmettä, sanoin vain...ja sitten vauhti raivoon lähtee käyntiin.
Parhaimmillaan ja yleensä mies on mitä mukavin, tuttavat pitävät hänestä kovasti. Hän on kuitenkin kertonut minusta sangen pahoja asioita, keksittyjä, yksipuoleisia, että minä olen paha ihminen, ja ärsytän herkkää miestä. Sen varjolla hän on katsonut oikeudekseen pitää vaikka salarakkaita. En kuuna päivänä ainakaan tietoisesti ärsytä tällaista miestä, jonka kiivastumista pelkään yli kaiken. Kun näin niitä merkkejä hänessä, tekisi mieli heittäytyä maahan itkemään ja luovuttamaan kaikki ja ikuisesti.
Joku voi miettiä, että laittaisinpa hänelle kampoihin. Olen kokeillut nousta myös häntä vastaan. Kerran olen ollut pelkäämättä rinta rottingilla loppuun asti, ja silloin hän on käynyt minuun käsiksi. Joten sitä vaihtoehtoa en enää aio käyttää. Olin silloin turvakodissa, ja muutin poiskin useammaksi viikoksi.
Pahinta tämän hetkisessä tilanteessa on, että mies syyttää, että olen helkkarin perseeseen ammuttu karhu. No periaatteesa kyllä, arkana luikin karkuun ja pelkään ihan hirveästi. Hän on myös sanonut, että jos en osaa olla niin kuin hän haluaa, naisia hänellä on katsottuna valmiiksi jo parikin, jotka odottavat vain kutsua muuttaa hänen luokseen.
Miksi hän ei näe omaa käytöstään, kun hän itse järjestää nämä raivokohtauksensa? On todella musertavaa, kun hän järjestää keskusteluissa että minä haastan riitaa, ja haluan välikohtauksia.
Minulla ei ole ketään ystäviä, joille voisin kertoa näitä tunteitani, siksi kirjoitan tänne. Miehellä on näitä ystäviä, etenkin naispuoleisia, joille kertoa kaikki. Ja he ovat miehen takana aina, näin hän on kertonut.
Uskon, että oma arkuuteni osaltaan provosoi häntä käyttämään tätä agressiivista tapaansa, sillä hän saa aina tahtonsa läpi, koska ei silloin edes suostu kuuntelemaan minua, huutaa vain päälle. Usein itken tms, koskaan, ei milloinkaan miehessä ole näkynyt mitään säälintunteita, jos olen osoittanut ihan hirveää pelkoa ja surua.
Olemme käyneet tästä terapeutilla pitkiäkin aikoja. Mies ei ole siellä tunnustanut käytöstään, vaan sanoi että ärsytän. Mutta on luvannut olla käyttämättä enää agressiivisia, pelottavia käytöstapoja. Kaksi vuotta meni nyt hyvin, mutta viime kesänä tuli ensimmäisiä merkkejä, että paineet kattilassa nousee. Alkoi tulla haistatuksia, ja hermojen menetyksistä viitteitä. Pelkään aivan hirveästi, että ne ajat tulevat taas. Kun hän on paha, hän on aivan suunnattoman paha. Nyt lähipäivinä hän on jo kerran kaahannut autolla aivan hullun lailla, kun olen istunut vieressä. Siinä hän keksi hermostumisen syyn ihan tyhjästä. Sanoin, että onpa kaunis päivä, ihana kun aurinko paistaa. Hän raivostui, ja kävi huutamaan että taas alkaa vittuilu...Siinä tietenkin hiukan yrittää selittää, että mitä ihmettä, sanoin vain...ja sitten vauhti raivoon lähtee käyntiin.
Parhaimmillaan ja yleensä mies on mitä mukavin, tuttavat pitävät hänestä kovasti. Hän on kuitenkin kertonut minusta sangen pahoja asioita, keksittyjä, yksipuoleisia, että minä olen paha ihminen, ja ärsytän herkkää miestä. Sen varjolla hän on katsonut oikeudekseen pitää vaikka salarakkaita. En kuuna päivänä ainakaan tietoisesti ärsytä tällaista miestä, jonka kiivastumista pelkään yli kaiken. Kun näin niitä merkkejä hänessä, tekisi mieli heittäytyä maahan itkemään ja luovuttamaan kaikki ja ikuisesti.
Joku voi miettiä, että laittaisinpa hänelle kampoihin. Olen kokeillut nousta myös häntä vastaan. Kerran olen ollut pelkäämättä rinta rottingilla loppuun asti, ja silloin hän on käynyt minuun käsiksi. Joten sitä vaihtoehtoa en enää aio käyttää. Olin silloin turvakodissa, ja muutin poiskin useammaksi viikoksi.
Pahinta tämän hetkisessä tilanteessa on, että mies syyttää, että olen helkkarin perseeseen ammuttu karhu. No periaatteesa kyllä, arkana luikin karkuun ja pelkään ihan hirveästi. Hän on myös sanonut, että jos en osaa olla niin kuin hän haluaa, naisia hänellä on katsottuna valmiiksi jo parikin, jotka odottavat vain kutsua muuttaa hänen luokseen.
Miksi hän ei näe omaa käytöstään, kun hän itse järjestää nämä raivokohtauksensa? On todella musertavaa, kun hän järjestää keskusteluissa että minä haastan riitaa, ja haluan välikohtauksia.
Minulla ei ole ketään ystäviä, joille voisin kertoa näitä tunteitani, siksi kirjoitan tänne. Miehellä on näitä ystäviä, etenkin naispuoleisia, joille kertoa kaikki. Ja he ovat miehen takana aina, näin hän on kertonut.