vihaako lapseni minua????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
hän on 2 vuotias. asuu kanssani. isäänsä näkee ehkä 3krt viikossa. isän kanssa on iloinen ja kiltti ja uskoo heti kun isä jostain sanoo. minun kanssani kahden hän hyppii silmille, tekee pahojaan mutta ei usko kun kielletään, kiukkuaa ja ero on huomattava siihen iloisuuteen minkä isän läsnäolo tekee.

isä kun laittaa nukkumaan, lapsi nukahtaa heti. minä kun laitan niin saan nukuttaa 2h ja poimia tutteja ja pehmoleluja ympäri huonetta.
vaipan vaihdot yms vaikeita kun kiukkuaa....

joskus toivoisin että olisin itse se etä, kun lapsi on niin iloinen ja kiltti silloin ja uskon että isä osaa nauttia lapsestakin toisella tavalla, kun ei tarvi koko ajan olla kieltämässä.
mieleeni jopa tullut että, rakastaako lapsi minua ollenkaan, kun on sellainen kiukkupesä kanssani...:( :(

 
Lyhyesti: Lapsi näyttää pahan olonsa sille joka on tutumpi ja turvallisempi, toiselle hän saattaa olla vieraskorea ja pyrkii miellyttämään ja koittaa siten saada kaipaamaansa hyväksyntää ja aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Lyhyesti: Lapsi näyttää pahan olonsa sille joka on tutumpi ja turvallisempi, toiselle hän saattaa olla vieraskorea ja pyrkii miellyttämään ja koittaa siten saada kaipaamaansa hyväksyntää ja aikaa.


Peesaan tätä.

Lapsesi ei todellakaan vihaa sinua.

Tämä sama ilmiö on meillä kaksi vuotiaan kanssa. Mummojen kanssa poika on kuin enkeli, eikä mummot ymmärrä ollenkaan kun kerron pojan kiukuttelusta...
 
Kaksivuotias lapsi ei osaa vihata, minusta. Muutenkin lapset yleensä uskaltavat olla hankalia, sille, jonka seurassa on turvallisinta ja luottavaisinta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
ilmeisesti lapsi nauttii enemmän isänsä seurasta kuin sinun...

Voi ristus mitä urpoja liikenteessä!!!!!
Oletan että sulla ei oo sitä ensimmäistäkään lasta itelläs, ainakin tuosta tietämykses tasosta päätellen!!
Tai sitten sulla vaan on itellä niin v**tun paska olo, että täällä purat sitä v**ttuilemalla muille!(veikkaan tätä vaihtoehtoa)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bohemia:
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Lyhyesti: Lapsi näyttää pahan olonsa sille joka on tutumpi ja turvallisempi, toiselle hän saattaa olla vieraskorea ja pyrkii miellyttämään ja koittaa siten saada kaipaamaansa hyväksyntää ja aikaa.


Peesaan tätä.

Lapsesi ei todellakaan vihaa sinua.

Tämä sama ilmiö on meillä kaksi vuotiaan kanssa. Mummojen kanssa poika on kuin enkeli, eikä mummot ymmärrä ollenkaan kun kerron pojan kiukuttelusta...

meillä myös noiden kohta 4v ja 2v kanssa.. käyttäytyvät ihan eri tavalla minun kanssani kuin seurassa missä ovat vähemmän.
 
Kyllä se niin on että purkaa suhun kiukkunsa yms koska tietää että rakastat sitä siitä huolimatta.Pelkää isänsä lähtevän kokonaan jos sille kiukkuaa..?

Mutta joo.. siis munkin "enkelit" kiukkuaa mulle niin et lähtee.. mut isällänsä ,mummoloissa yms niin ovat enkeileitä.
 
Meillä ihan sama juttu (poika 1v10kk)! Äidille kyllä kiukutellaan, ja huolella sittenkin, isälle ei niinkään. Ja isää uskotaan äitiä paremmin, vaikka en varmana anna minäkään mitenkään helposti periksi.

Välillä on raskasta ottaa vastaan pojan kiukkua ja uhmaa, mutta ajattelen niin, että se on suurin rakkauden ja luottamuksen osoitus, mitä pieni voi ilmaista... lapsihan ei kiukuttele kenelle tahansa.

Voimia :hug:!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Bohemia:
Alkuperäinen kirjoittaja Piipi:
Lyhyesti: Lapsi näyttää pahan olonsa sille joka on tutumpi ja turvallisempi, toiselle hän saattaa olla vieraskorea ja pyrkii miellyttämään ja koittaa siten saada kaipaamaansa hyväksyntää ja aikaa.


Peesaan tätä.

Lapsesi ei todellakaan vihaa sinua.

Tämä sama ilmiö on meillä kaksi vuotiaan kanssa. Mummojen kanssa poika on kuin enkeli, eikä mummot ymmärrä ollenkaan kun kerron pojan kiukuttelusta...

meillä myös noiden kohta 4v ja 2v kanssa.. käyttäytyvät ihan eri tavalla minun kanssani kuin seurassa missä ovat vähemmän.

Meillä esim päivähoitaja oli aikoinaan ihmeissään, kun poika alkoi puolenvuoden hoidon jälkeen kuikutella ja huutaa hänelle ja miehelleen ihan kun syötävä. Mutta siitähän se johtui kun oliva tulleet niin tutuiksi ja turvallisiksi ja uskalsi sen pahan olonsa näyttää ja kiukkunsa ilmaista. Meni ohi muutamassa kuukaudessa.

 

Yhteistyössä