Vihaan mun narsistiäitiä. Ja oon viittä vaille ilmoittamassa asian sille.

[vihainen tytär]

Ottaa niin päähän. Se on aloittanut taas kiusaamisen ja uhkailun. Aiemmin oon jättänyt huomioimatta ihan tyystin, mutta nyt mä sorruin. Ilmoitin että se on maailman paskin äiti. Tiedänpä ettei tää jää tähän, vaan se laittaa mulle jonkun vastauksen tuohon. Ja voi miten mun tekis mieli ilmoittaa että se ei ole enää mun äiti, mä vihaan sitä ja haluan että se jättää rauhaan mut ja mun lapset.

Ekaa kertaa mun elämässä ikinä mä nousen äitiäni vastaan. Nyt se varmaan jo ottaa siellä nirtoa ja kehittelee jotain marttyyriviestiä mulle.

Jumalauta että mua ottaa päähän se ihminen. Haluan ihan oikeasti että en ikinä enää kuule siitä sanaakaan enkä näe siitä vilaustakaan.

 

[iuy]

Joskus on pantava rajat ja se on sitten se, ettet enää ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuottavat pahaa oloa, onpa se sitten äitisi tai joku muu. Tsemppiä sulle!

 

["vieras"]

Miten murrosikäsi sujui?

*Ekaa kertaa mun elämässä ikinä mä nousen äitiäni vastaan.*

 

[vihainen tytär]

Murrosikä sujui kavereiden kanssa. Mulla ei ollut sääntöjä eikä rajoja. Pahaa mieltä ei ole saanut ikinä näyttää kotona, ei koskaan. En siis myöskään ole koskaan noussut äitiäni vastaan. Tai olen, yhdesti, aikuisena ja siitäkin on vuosia aikaa. Isäni sairastui silloin verenpainetautiin ja sairastumisellaan jotenkin sai korjattua meidän välit. Mutta nyt mun mitta on täynnä, eikä tätä korjaa enää mikään. Paitsi ehkä se, että äiti hakeutuisi hoitoon ja pyytäisi anteeksi. Mutta sitä ihmettä ei tule koskaan tapahtumaan.

 

["Viltsu"]

Meillä jälleen kerran syyttelyä ja mollaamista ja haukkumista. Joka ikinen äitienpäivä on painajainen. Eikö tämä ikinä lopu? Loppuuko edes, kun sillä on multaa päällä. Jää vielä aivopestyt sukulaiset moittimaan, kun minä aina tein väärin?! Pitääkö odottaa, että niistäkin pääsee eroon? Sittenkö voi itse elää tasapainoista elämää? Ei auta etäisyydenpitokaan, kun pelko seuraavasta kohtaamisesta on aina olemassa. Ei tule nämä äidit koskaan ymmärtämään, sitä on niiltä turhaa odottaa, mutta jättäisivät edes rauhaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="Viltsu";26259301]Meillä jälleen kerran syyttelyä ja mollaamista ja haukkumista. Joka ikinen äitienpäivä on painajainen. Eikö tämä ikinä lopu? Loppuuko edes, kun sillä on multaa päällä. Jää vielä aivopestyt sukulaiset moittimaan, kun minä aina tein väärin?! Pitääkö odottaa, että niistäkin pääsee eroon? Sittenkö voi itse elää tasapainoista elämää? Ei auta etäisyydenpitokaan, kun pelko seuraavasta kohtaamisesta on aina olemassa. Ei tule nämä äidit koskaan ymmärtämään, sitä on niiltä turhaa odottaa, mutta jättäisivät edes rauhaan.[/QUOTE]

En vietä äitienpäivää. Se on vaan juhla, mitä mä en ymmärrä. Miksi oi miksi, jos tiedät että se on painajaista, suostut sitä viettämään tollasten kanssa? Tulee mieleen etä nää juhlat taitaa enemmän olla suoraan helvetistä kaikkine murheineen, kun niin ihanan auvoinen päivä