S
"sonic"
Vieras
Olen kirjoitellut tänne joskus siitä, kuinka turhauttaa kun pian 4 vuotta täyttävä poikani ei oikein "hoksaa" leikkien ideaa, ainoastaan matkimalla toteuttanut samaa leikkiä jatkuvasti jne. Tähän on kiinnitetty huomiota päiväkodissa ja alkoivat "treenaamaan" erilaisia tapoja leikkiä. Ja nyt...tättärätätätää: äsken alkoi pelleilemään minulle pehmolelulla, sitten huomasi minun (joo, äidilläkin on pari pehmoa 
) uuden pehmoni ja otti sen tutkittavakseen. Lähes samantien kysyi innostuneena että leikitäänkö. Ja niin kävi, että aloin puhumaan lelun asemassa ja kysyin (odottamatta mitään aiheeseen liittyvää vastausta) pojan pehmolelun nimeä. Yllätys oli aika hiton suuri, kun poika piti katseensa lelussani hymyillen ja vastasi!! :O "Mun nimi on kuules X, mikäs sun on?" Teki vielä sellaisen hauskan äänenkin lelulleen!
Leikki sujui tosi kivasti ja oli sellaista spontaania, vieläpä loppui siihen että poika ei tarvinnut mua leikkimään kanssaan vaan vei pehmoleluni tutustumaan huoneeseensa. Se helpotuksen määrä, mikä tuosta seurasi...ei sitä voi sanoin kuvailla.
Kiitos jos jaksoit lukea
.
) uuden pehmoni ja otti sen tutkittavakseen. Lähes samantien kysyi innostuneena että leikitäänkö. Ja niin kävi, että aloin puhumaan lelun asemassa ja kysyin (odottamatta mitään aiheeseen liittyvää vastausta) pojan pehmolelun nimeä. Yllätys oli aika hiton suuri, kun poika piti katseensa lelussani hymyillen ja vastasi!! :O "Mun nimi on kuules X, mikäs sun on?" Teki vielä sellaisen hauskan äänenkin lelulleen!Leikki sujui tosi kivasti ja oli sellaista spontaania, vieläpä loppui siihen että poika ei tarvinnut mua leikkimään kanssaan vaan vei pehmoleluni tutustumaan huoneeseensa
. Se helpotuksen määrä, mikä tuosta seurasi...ei sitä voi sanoin kuvailla. Kiitos jos jaksoit lukea
.