Takanapäin elämäni kamalin viikko. Meidän 5 viikon ikäinen pieni tyttö sairastui viime sunnuntaina RS-virukseen ja maanantaina mentiin terveyskeskukseen josta saatiin lähete sairalaan.
Ajettiin tunnin ajomatka sairaalaan ja mentiin lasten päivystykseen. Tyttö vaiun nukkui koko ajan eikä jaksanut kunnolla syödä rinnalla eikä pullosta. Hengitys oli vaivalloista ja pihisevää. Päivytyksessä otettiin verikokeet ja keuhkokuvat ja lääkäri määräsi meidät siirrettäväksi lasten akuutti osastolle n. kolmen tunnin odottelun jälkeen.
Päästiin osastolle illalla n. 19.30 ja sovittiin hoitajan kanssa että yritän vielä saada tytön syömään ja jos ei suostu syömään niin laitetaan tiputukseen. Työlle nousi kuume ja ruoka ei maistunut.
No lopulta tuli se vaihe että lähdettiin kanyylin laittoon siinä lähempänä kymmentä illalla. Sitä ennen limaa imettiin letkuilla tytön nenästä ja nielukin tuntui olevan täynnä limaa ja sai hengitettävää lääkettä. Lääkäri laittoi käänyylin tytölle ja aloitti antibiootin. Ja vielä siellä imettiin räkää tytön nenästä. Hoitaja antoi tytön mun syliin ja lähdettiin kävelemään huoneeseen takaisin. Kävellessä huoneeseen tyttö meni ihan omituiseksi ja veti henkeä sisäänpäin. ja suusta tuli kuplina limaa ja tyttö muuttui pahan väriseksi ja lakkasi hengittämästä. :'( :'( Siinä vaiheessa hoitaja nosti tytön äkkiä sängylle ja painoi hälytys nappia ja alkoi imeä limaa pois tytön suusta ja huone tuli täyteen hoitajia. Tilanne tuntui ihan kaaottiselta mun silmissä ja tytölle annettiin happea. Ja mä itkin hysteerisesti vieressä, en muista ihan kaikkea mitä siinä tilanteessa tapahtui. Oli vaan suuri pelko että menetän meidän pienen tytön..
Tyttöä lähdettiin siitä paikasta viemään teho-osastolla jossa tyttö laitettiin ylipainelaitteeseen kiinni. Koko alku yö meni vauhdikkaasti eteenpäin että hoitajat saivat tytön tilan tasaantumaan. :'( Mulla vaan oli hirvittävä pelko että mentän tuon pienen rakkaan ihmisen.
Keskiviikkoon asti oltiin teholla ja sieltä siirryttiin takaisin akuuttiosatolle. Verikokeen tulokset tulivat ja todettiin että kyseessä on RS-virus, jota lääkäri epäilikin, lisäksi keuhkoissa näkyi alkavaa keuhkokuumetta. antibioottia jatkettiin, samoin tyttö sai tasaisin välein hegitettävää lääkettä joka avasi hengitys teitä ja räkää piti imeä vähän välilä nenästä ja välillä nielusta. Lauantai aamuun asti tyttö sai happiviiksien kautta lisäilmaa. ja tyttö alkoi olla paremmassa kunnossa. Eilen päästiin sitten kotiin. 5 päivän ajan pitää vielä antaa antbiootteja 2 kertaa päivässä ja tukkoisuuden suhteen selvitään suolatipoilla ja niistäjällä. Ja yskä on vielä pienelllä...
Nyt tuo rakas pikkuinen tuhisee tuossa vieressä :heart: ... Ja kiitän luojaa että kaikki on nyt hyvin ja tyttö hyvin paranemaan päin. Mutta itselläni kummitelee nuo maanantain ja alku viikon tapahtumat mielessä. Kävi niin lähellä etten menettänyt rakasta tyttöä.. Piti päästä johonkin näitä tunteita purkamaan.
Mun pitää tällä viikolla varata itselleni jälkitarkastus aika, jos saisin sen vaikka mahdollisimman pian että pääsisin neuvolaan juttelemaan. Koko ajan vahdin että tyttö varmasti hengittää...
Ajettiin tunnin ajomatka sairaalaan ja mentiin lasten päivystykseen. Tyttö vaiun nukkui koko ajan eikä jaksanut kunnolla syödä rinnalla eikä pullosta. Hengitys oli vaivalloista ja pihisevää. Päivytyksessä otettiin verikokeet ja keuhkokuvat ja lääkäri määräsi meidät siirrettäväksi lasten akuutti osastolle n. kolmen tunnin odottelun jälkeen.
Päästiin osastolle illalla n. 19.30 ja sovittiin hoitajan kanssa että yritän vielä saada tytön syömään ja jos ei suostu syömään niin laitetaan tiputukseen. Työlle nousi kuume ja ruoka ei maistunut.
No lopulta tuli se vaihe että lähdettiin kanyylin laittoon siinä lähempänä kymmentä illalla. Sitä ennen limaa imettiin letkuilla tytön nenästä ja nielukin tuntui olevan täynnä limaa ja sai hengitettävää lääkettä. Lääkäri laittoi käänyylin tytölle ja aloitti antibiootin. Ja vielä siellä imettiin räkää tytön nenästä. Hoitaja antoi tytön mun syliin ja lähdettiin kävelemään huoneeseen takaisin. Kävellessä huoneeseen tyttö meni ihan omituiseksi ja veti henkeä sisäänpäin. ja suusta tuli kuplina limaa ja tyttö muuttui pahan väriseksi ja lakkasi hengittämästä. :'( :'( Siinä vaiheessa hoitaja nosti tytön äkkiä sängylle ja painoi hälytys nappia ja alkoi imeä limaa pois tytön suusta ja huone tuli täyteen hoitajia. Tilanne tuntui ihan kaaottiselta mun silmissä ja tytölle annettiin happea. Ja mä itkin hysteerisesti vieressä, en muista ihan kaikkea mitä siinä tilanteessa tapahtui. Oli vaan suuri pelko että menetän meidän pienen tytön..
Tyttöä lähdettiin siitä paikasta viemään teho-osastolla jossa tyttö laitettiin ylipainelaitteeseen kiinni. Koko alku yö meni vauhdikkaasti eteenpäin että hoitajat saivat tytön tilan tasaantumaan. :'( Mulla vaan oli hirvittävä pelko että mentän tuon pienen rakkaan ihmisen.
Keskiviikkoon asti oltiin teholla ja sieltä siirryttiin takaisin akuuttiosatolle. Verikokeen tulokset tulivat ja todettiin että kyseessä on RS-virus, jota lääkäri epäilikin, lisäksi keuhkoissa näkyi alkavaa keuhkokuumetta. antibioottia jatkettiin, samoin tyttö sai tasaisin välein hegitettävää lääkettä joka avasi hengitys teitä ja räkää piti imeä vähän välilä nenästä ja välillä nielusta. Lauantai aamuun asti tyttö sai happiviiksien kautta lisäilmaa. ja tyttö alkoi olla paremmassa kunnossa. Eilen päästiin sitten kotiin. 5 päivän ajan pitää vielä antaa antbiootteja 2 kertaa päivässä ja tukkoisuuden suhteen selvitään suolatipoilla ja niistäjällä. Ja yskä on vielä pienelllä...
Nyt tuo rakas pikkuinen tuhisee tuossa vieressä :heart: ... Ja kiitän luojaa että kaikki on nyt hyvin ja tyttö hyvin paranemaan päin. Mutta itselläni kummitelee nuo maanantain ja alku viikon tapahtumat mielessä. Kävi niin lähellä etten menettänyt rakasta tyttöä.. Piti päästä johonkin näitä tunteita purkamaan.
Mun pitää tällä viikolla varata itselleni jälkitarkastus aika, jos saisin sen vaikka mahdollisimman pian että pääsisin neuvolaan juttelemaan. Koko ajan vahdin että tyttö varmasti hengittää...
