Viiltely

[vierailija]

Olen 14 vuotias tyttö, enkä tiedä enää mitä tehdä. Olen viillellyt noin 2 vuotta, jonka välissä oli ehkä 6-8kk tauko, ja muuten pieniä taukoja. Saan viiltelystä nautintoa ja ne helpottavat paljon, haluan jatkaa mutta tiedän etten voi arpien takia. Syvimmät arvet repsottavat (ehkä 5-8mm leveitä josta näkyy jotain valkoista kudosta) ja niistä jää pitkään arvet. Haluaisin puhua vanhemmilleni, mutta en osaa. En edes itse tiedä kunnolla miksi viiltelen. Viiltely tapahtuu usein pienen ja mitättömän perheriidan, tai ahdistuksen jonka syytä en tiedä takia. Vanhat lähemmäs 2v vanhat arvet eivät näy enää kovin paljoa, ja niitä on ympäri kehoa, mutta nilkka näyttää nykyään ihan kauhealta.

 

[Echo]

Viiltely on riippuvuus siinä missä muutkin riippuvuudet.
Yritä näitä
-kohtaa se ahdistus sellaisena hyökyaaltona kuin se tulee, tekemättä mitään, älä leikkaa sitä liian aikaisin pois. 2-3 kertaa kun teet näin, niin seuraavalla kerralla samansuuruinen asia ei kaadakaan sua, koska olet totuttanut aivosi. Jos aina heti teet ahdistuksen tultua itsellesi jotain, niin opetat aivosi siihen että pientäkään ahdistusta ei tartte kestää.
-kokeile muita kehoa rääkkääviä ja kivuliaita, mutta turvallisia juttuja. Paljain jaloin lumessa kävely, hakkaat vaikka luistimen kumisuojuksella rannettasi jne.
Tyydy vaikka itkemiseen, sillä on kehoa rauhoittava vaikutus.

Parhaita keinoja: puhu vaikeat asiat asianomaisten kanssa läpi, älä jää huoneeseesi. Ole muiden seurassa. Soita kaverille.

(Ja uskoontulokin auttaa viiltelyyn...)

 

[vierailija]

Jos se tuottaa nautintoa, miksi pitäisi edes lopettaa? Pitääkö seksikin lopettaa kun se tuottaa nautintoa?

 

[Echo]

Jos se tuottaa nautintoa, miksi pitäisi edes lopettaa? Pitääkö seksikin lopettaa kun se tuottaa nautintoa?

Jossain vaiheessa loppuu iho.
Ja 10 vuoden päästä voi tulla katumapäälle kun on keho satoja arpia täynnä.

 

[vierailija]

Jossain vaiheessa loppuu iho.
Ja 10 vuoden päästä voi tulla katumapäälle kun on keho satoja arpia täynnä.

Tätä mä oon just miettinykkin.

 

[vierailija]

Viiltely on riippuvuus siinä missä muutkin riippuvuudet.
Yritä näitä
-kohtaa se ahdistus sellaisena hyökyaaltona kuin se tulee, tekemättä mitään, älä leikkaa sitä liian aikaisin pois. 2-3 kertaa kun teet näin, niin seuraavalla kerralla samansuuruinen asia ei kaadakaan sua, koska olet totuttanut aivosi. Jos aina heti teet ahdistuksen tultua itsellesi jotain, niin opetat aivosi siihen että pientäkään ahdistusta ei tartte kestää.
-kokeile muita kehoa rääkkääviä ja kivuliaita, mutta turvallisia juttuja. Paljain jaloin lumessa kävely, hakkaat vaikka luistimen kumisuojuksella rannettasi jne.
Tyydy vaikka itkemiseen, sillä on kehoa rauhoittava vaikutus.

Parhaita keinoja: puhu vaikeat asiat asianomaisten kanssa läpi, älä jää huoneeseesi. Ole muiden seurassa. Soita kaverille.

(Ja uskoontulokin auttaa viiltelyyn...)

Ahdistuksen tullessa on vaikea edes ajatella että muullakin tavalla voi selvitä, kun viiltely tuottaa niin suuren nautinnon. Parastahan tässä on se että viiltelisin mielelläni kokoajan jos jälkiä ei jäisi..

 

[vierailija]

Viiltely on riippuvuus siinä missä muutkin riippuvuudet.
Yritä näitä
-kohtaa se ahdistus sellaisena hyökyaaltona kuin se tulee, tekemättä mitään, älä leikkaa sitä liian aikaisin pois. 2-3 kertaa kun teet näin, niin seuraavalla kerralla samansuuruinen asia ei kaadakaan sua, koska olet totuttanut aivosi. Jos aina heti teet ahdistuksen tultua itsellesi jotain, niin opetat aivosi siihen että pientäkään ahdistusta ei tartte kestää.
-kokeile muita kehoa rääkkääviä ja kivuliaita, mutta turvallisia juttuja. Paljain jaloin lumessa kävely, hakkaat vaikka luistimen kumisuojuksella rannettasi jne.
Tyydy vaikka itkemiseen, sillä on kehoa rauhoittava vaikutus.

Parhaita keinoja: puhu vaikeat asiat asianomaisten kanssa läpi, älä jää huoneeseesi. Ole muiden seurassa. Soita kaverille.

(Ja uskoontulokin auttaa viiltelyyn...)

Ehkä tuo voi toimia jollekkin, minulle kävi niin että kun pidättäydyin viiltämästä, yhden isomman ahdistuksen kohdalla vetäisinkin sitten ranteet auki... Mä oon selvinnyt vanhemmiten siitä, välillä tekee mieli viiltää mutta itsekuria riittää nykyään etten sitä tee. Arpia kannan lopun ikäni ja joudun niitä ajoittain uteliaille selittelemään. Mutta siinä Echo olet oikeassa että se ahdistus pitäisi kanavoida toisenlaiseen rääkkiin. Itse olen murtanut rystyseni useampaan kertaan seinään lyömällä(ei järin hyvä idea sekään..) Nyrkkeilysäkki olisi hyvä mutta sellaiset vie tilaa aika paljon. Salirääkki, armoton juokseminen ulkona, jääkylmävesi käsille, kylmä suihku...

Ap, Yritä keskustella vanhempiesi kanssa asiasta, heille olisi tärkeää tietää miten huonosti voit sisältä päin ja kuinka oloasi hoidat jotta voisivat edes yrittää auttaa, ja vaikka välttää/pitää konflikti tilanteet lievempinä jotta ahdistuksesi ei kasvaisi liian suureksi käsitellä. Olet herkässä iässä ja vielä kuitenkin todella nuori joten kierre olisi hyvä saada pikimmiten poikki.

 

[Echo]

Ehkä tuo voi toimia jollekkin, minulle kävi niin että kun pidättäydyin viiltämästä, yhden isomman ahdistuksen kohdalla vetäisinkin sitten ranteet auki... Mä oon selvinnyt vanhemmiten siitä, välillä tekee mieli viiltää mutta itsekuria riittää nykyään etten sitä tee. Arpia kannan lopun ikäni ja joudun niitä ajoittain uteliaille selittelemään. Mutta siinä Echo olet oikeassa että se ahdistus pitäisi kanavoida toisenlaiseen rääkkiin. Itse olen murtanut rystyseni useampaan kertaan seinään lyömällä(ei järin hyvä idea sekään..) Nyrkkeilysäkki olisi hyvä mutta sellaiset vie tilaa aika paljon. Salirääkki, armoton juokseminen ulkona, jääkylmävesi käsille, kylmä suihku...

Ap, Yritä keskustella vanhempiesi kanssa asiasta, heille olisi tärkeää tietää miten huonosti voit sisältä päin ja kuinka oloasi hoidat jotta voisivat edes yrittää auttaa, ja vaikka välttää/pitää konflikti tilanteet lievempinä jotta ahdistuksesi ei kasvaisi liian suureksi käsitellä. Olet herkässä iässä ja vielä kuitenkin todella nuori joten kierre olisi hyvä saada pikimmiten poikki.

Niin (tää seuraava on pohdiskelua eikä the Totuus)...
Kysehän on siitä mikä voittaa aivoissa ahdistuksen.

Se on se mihin opettaa aivot ja kehon.
Jos olisin Treenaaja-Tiina niin ahdistuksessa aivoni houkuttelisivat juoksemaan itseltäni keuhkot pihalle.

Mutta kun olen pulla-Echo niin ahdistuksessa mun aivot alkaa huutamaan suklaata ja pullaa.

Jonkun aivot on opetettu ahdistuksen koittaessa viiltelemään, toisen aivot huutamaan tai antamaan puolisolle nyrkkiä.

Jostain kuulin että ahdistuksen/vihan purkaminen fyysisesti perinteisellä nyrkkeilysäkkimenetelmällä ei ole viisasta. Mitä sillä opetat aivoillesi? Sen että saat aina hakata ja paiskoa kun sua ahdistaa?
Päinvastoin, keho tarvitsee rauhoittumista. Vaikka sitä armollista itkua. Vaikka käpertymistä sängyn nurkkaan pimeässä.

Itse olen ollut nuorena muihin ikäisiini verrattuna äkkipikainen ja väkivaltainenkin. Pistin sit kaiken väkivallan sivuun (no, uskoontulossa), ja huomasin että pärjään ahdistuksessa ilman nyrkkejäkin.
Milloin itken, milloin kirjoitan kirjeen, milloin rukoilen, milloin vedän suklaata. Milloin rasitan ongelmillani miestäni.

(Sori kristillinen osio mut sekin on osa mua, en tarkoituksella tuputa nyt)