Viisaita sanoja minulle, joka en voi sietää serkkuni lapsen äitiä (enkä mielelläni ole ko. perheen kans tekemisissä)

[Ikävää itsellenikin!]

Eli mies sotkenut kuvioita pahemman kerran aikoinaan; oli jotain sutinaa veljensä nykyisen avokin kanssa. Itse asiassa tuo avokki roikkui miehessäni, mutta mies ei pahemmin pistänyt vastaan.

Tuosta syystä en ole halunnut olla juurikaan miehen veljen ja tuon naisen kanssa tekemisissä (alkoivat seurustella muutama vuosi sitten). Olen toki käyttäytynyt aikuismaisesti ja ollut kohtelias ja mukava myös tuota naista kohtaan. Pakkohan se on! Mutta onkin ikävää, etten voi täydestä sydämestäni olla heidän kanssaan tekemisissä, vaan se on ikävä velvollisuus. Nainen on muutenkin ärsyttävä, eli tuskin olisin muutenkaan hänen kanssaan tekemisissä vaikkei perhesuhteet pakottaisi.

Heille syntyi vuosi sitten lapsi, ja meille pari kuukautta sitten. Lapsemme ovat serkuksia, mikä minun on vaikea niellä - siis kun kaikki olettavat, että heistä tulee parhaat ystävykset ja että meidän pitäisi olla hirveästi tekemisissä keskenämme. Jos minä saisin valita, emme pitäisi mitään yhteyttä. En kuitenkaan voi kieltää lapseltani oman serkkunsa kanssa olemista (tulevaisuudessa, nythän on vasta vauva), mutta vaikka en serkkua vihaa tietenkään, niin hän muistuttaa minua luonnollisesti paljon äidistään, jota en voi sietää.

Tämä on kiperä tilanne siitäkin huolimatta, että osaan ja pystyn käyttäytymään fiksusti ja kypsästi, enkä anna omien mielipiteideni ja asenteeni heijastua lapseen tai vaikuttaa mihinkään. En vain kykene "rakastamaan" tuota lapsemme serkkua niin kuin ehkä "pitäisi" (vaikkei nyt mulle mitään verisukua olekaan) enkä mitenkään pidä häntä sukulaisena. :|

 

[vieras]

Eipä tuohon voi oikeastaan muuta sanoa, kuin että annat asioiden mennä omalla painollaan. Hyvä,jos osaat niellä kiukkusi ja kykenet olemaan normaali. Ei teidän TARVITSE olla läheisiä tai vierailla toistenne luona usein, ei edes lastenne serkkuus sitä vaadi.

 

[Ikävää itsellenikin]

Siis oikea otsikko pitäisi olla: En voi sietää lapseni serkun äitiä.
SORRY!

 

[vieras]

Mun veljen ja siskon lapset eivät ole keskenään tekemisissä. Ei tietenkään sisko ja velikään

 

[öm]

Mistä lähin serkusten on pitänyt olla parhaita kavereita?

 

[Ikävää itsellenikin!]

Mistä lähin serkusten on pitänyt olla parhaita kavereita?

Sen ku tietäis. Anoppi soittelee mulle joka viikko, että miksette ole käyneet kylässä miehen veljen perheen luona - nyt kun on lapsetkin, niin pitäisihän heidän saada nauttia toistensa seurasta. (Meidän pikkuinenkaan ei kyllä kovin ihmisistä vielä perusta... )

 

[Vanilja]

Älä turhaan ota mitään paineita, että serkkujen pitäis olla niin hyviä kavereita. Ehkä jos näin on ollut joskus omien lasten ollessa pieniä, niin olettaa, että kaikkien on oltava näin. Meilläkin on vähän isovanhempien puolelta tällaista painostusta, että pitäis niin kovasti kaveerata. Muistan kyllä, miten oma äitini aina valitti aikanaan omasta anopistaan, että puhuu aina muista lapsenlapsistaan. No nyt mun äiti tekee itse ihan samaa, aina puhuu muista lapsenlapsista.