Viittaako tämä lapsella jonkinlaiseen "henkiseen huonoon oloon"?

[äiti]

Lapsi 2,5v näkee mummoaan lähes päivittäin, mutta on myös muita ihmisiä joita näkee lähes yhtä usein. Silti aina kun lapsi näkee mummonsa alkaa juuri hänelle kertoa tyyliin "minua itketti tänään" tai "äiti otti lelut pois kun en itse kerännyt niitä" tms. Yksi asia siis yhtenä päivänä, mitä nyt sitten onkin tapahtunut päivän aikana. Ja lapsi kertoo asian heti ensimmäisinä sanoinaan, ja saa myös ns. vastakaikua, kun mummo tietysti kauhuissaan kuuntelee. Lapsi on kuitenkin jonkin verran vieraskorea mummon seurassa, eli ei esim. pahimpia uhmaesityksiään mummolle esitä, joten mummolla ei ihan tarkkaa käsitystä ole siitä, minkä verran lapsi saattaa itkeä jo yhdenkin päivän aikana ihan vain uhman takia. Mutta olen itse myös aika tiukka äiti, eli vaadin lapseltakin jotain tyyliin kerää sotkemansa lelut ja jos ei useammasta kehotuksesta huolimatta kerää, niin minä kerään, mutta lelut menevätkin sitten jemmaan. No, joka tapauksessa olen alkanut miettiä, että onko normaalia että lapsi "avautuu" oman lapseni lailla läheiselle ihmiselle, vai mistä tuo johtuu? Mummo kun alkaa pahimmassa tapauksessa lapsen kertomusten perusteella ajatella, ettei meillä mitään muuta tapahdukaan kuin ikäviä asioita

 

[v]

Lapsi luottaa mummoon, ihana asia. :heart:

 

[vieras]

Luulen, että mummo tietää, että lapsi värittää kertomuksiaan. Lapsi on löytänyt mummosta kaverin, jolle voi omaa lievää pahastumista purkaa tai tavallaan harjoitella perheen ulkopuolelle omien tunteiden kertomista, "juoruilua" ja vähän valehteluakin. Jos jutut ihan hurjaksi yltyvät, niin sitten voi puuttua. Muuten antaisin olla ja mummon kanssa vähän naureskella lapsen itsenäisyyden osoitukselle.

 

[lapsi on lapsi]

No en tiedä. Meidän 3,5-vuotiaamme kertoo alahuuli väristen ja silmät kosteina mummoille ja paapoille tarinaa kauheasta lapsuudestaan - täyttä soopaa siis! Mitä enemmän saa huomiota ja kauhistelua aikaan tarinoillaan, niin sitä useammin niitä kertoilee ja sitä värikkäämmiksi ne muuttuvat. Syvä huokaus. On esimerkiksi väittänyt, että laitamme hänet illalla nukkumaan ilman ruokaa, jos hän on kiukutellut. No eipä ole tällaista tapahtunut vielä kertaakaan. Lisäksi tietysti nämä perinteiset "äiti lyö minua"-jutut on kuultu jo tarpeeksi monesti.

 

[poppaliina]

Kertooko lapsi sinulle omista oloistaan? Eli että häntä itketti, on paha mieli jne. Pystyykö lapsi kertomaan sinulle omista murheistaan?

 

[ap]

No kun mummo ei naura, vaan kauhistelee lapsen kertomuksia. Ovathan ne tottakin, mutta nyt itsekin mietin että pelottaako asiat lasta vai miten minun itseni pitäisi lapsen kertoiluihin suhtautua. Kyseessä on siis oma äitini, joka muutenkin kysymättä neuvoo jatkuvasti kaikkea mahdollista, joten pelkään, että hän alkaa saada vahvistusta itselleen siitä, etten osaa olla äiti lapselleni.

Luulen, että mummo tietää, että lapsi värittää kertomuksiaan. Lapsi on löytänyt mummosta kaverin, jolle voi omaa lievää pahastumista purkaa tai tavallaan harjoitella perheen ulkopuolelle omien tunteiden kertomista, "juoruilua" ja vähän valehteluakin. Jos jutut ihan hurjaksi yltyvät, niin sitten voi puuttua. Muuten antaisin olla ja mummon kanssa vähän naureskella lapsen itsenäisyyden osoitukselle.

 

[ap]

Kotona kun olen lapsen kanssa, niin tottakai tiedän milloin ja miksi lapsi itkee. Ei lapsi minulle sen kummemmin tilanteen lauettua enää kertoile tunteistaan, eikä kertoile tunteistaan mummollekaan, vaan vain sen, että häntä itketti. Muutenkin tuntuu, että itku/itkeminen on alkanut lasta jotenkin hämmentämään, sillä ei hän nauramisiaan toitota vaan nimenomaan itkemistä.

Kertooko lapsi sinulle omista oloistaan? Eli että häntä itketti, on paha mieli jne. Pystyykö lapsi kertomaan sinulle omista murheistaan?

 

[kingis]

hmm...tua mummun kauhistelu vähän kyl ärsyttäisi mua..etkö sitten sano mummulle että puheet ei pidä paikkaansa?

 

[öö]

normaalilta kuulostaa. Ja odotapa kun hän 4vuotiaana alkaa kertoa kaien teidän elämästänne vaikkapa ohi kulkevalle naapurille tai lenkkeijijälle
Meillä on tämmöinen 5vuotias joka heti ekana ihmisen pihalla nähtyään, menee sen luo kertomaan mihn hän on seuraavana menossa tai mitä hän on päivän aikana tehnyt tai mitä äiti on tehnyt Onneksi ihan positiivisia asioita, eli hänen päivänsä kohokohdat. Mutta joku lapsi voi helposti kertoa ne negatiivisetkin, jos on luonteeltaan esim. pitkävihainen tai herkkä.

 

[pjm]

Kotona kun olen lapsen kanssa, niin tottakai tiedän milloin ja miksi lapsi itkee. Ei lapsi minulle sen kummemmin tilanteen lauettua enää kertoile tunteistaan, eikä kertoile tunteistaan mummollekaan, vaan vain sen, että häntä itketti. Muutenkin tuntuu, että itku/itkeminen on alkanut lasta jotenkin hämmentämään, sillä ei hän nauramisiaan toitota vaan nimenomaan itkemistä.

Kertooko lapsi sinulle omista oloistaan? Eli että häntä itketti, on paha mieli jne. Pystyykö lapsi kertomaan sinulle omista murheistaan?

Entä jos sinäkin yrittäisit purkaa noita tilanteita yhdessä lapsen kanssa. Lapsi saisi kertoa oman näkökulmansa asiaan ja sinä kerrot mikä tapahtumassa harmitti/ilostutti sinua. Kerrot, että tiedät aina mikä lasta itketti, mutta itseasiassa lapsen harmin aihe ei useinkaan ole tilanteessa se ilmeisin vaan kun lapsen kanssa juttelee ja käy tilannetta läpi, voi sieltä taustalta paljastua asioita jotka lasta pelottavat ja ahdistavat, vaikka vanhempi ei ole tällaista yhtään tajunnutkaan.

 

[poppaliina]

Kotona kun olen lapsen kanssa, niin tottakai tiedän milloin ja miksi lapsi itkee. Ei lapsi minulle sen kummemmin tilanteen lauettua enää kertoile tunteistaan, eikä kertoile tunteistaan mummollekaan, vaan vain sen, että häntä itketti. Muutenkin tuntuu, että itku/itkeminen on alkanut lasta jotenkin hämmentämään, sillä ei hän nauramisiaan toitota vaan nimenomaan itkemistä.

Kertooko lapsi sinulle omista oloistaan? Eli että häntä itketti, on paha mieli jne. Pystyykö lapsi kertomaan sinulle omista murheistaan?

Entä jos sinäkin yrittäisit purkaa noita tilanteita yhdessä lapsen kanssa. Lapsi saisi kertoa oman näkökulmansa asiaan ja sinä kerrot mikä tapahtumassa harmitti/ilostutti sinua. Kerrot, että tiedät aina mikä lasta itketti, mutta itseasiassa lapsen harmin aihe ei useinkaan ole tilanteessa se ilmeisin vaan kun lapsen kanssa juttelee ja käy tilannetta läpi, voi sieltä taustalta paljastua asioita jotka lasta pelottavat ja ahdistavat, vaikka vanhempi ei ole tällaista yhtään tajunnutkaan.

Niin tuota mäkin hain. Eli siis ap tiedät kyllä mikä kotona itkettää mutta kertooko lapsi sinulle asioita vai ei? Sitä yritin kysyä. Että kokeeko lapsi sinut sen verran turvallisena että sinulle voi kertoa, tai että kuuntelet, ymmärrät? Kerroit olevasi tiukka äiti. Oletko liian tiukka, uskaltaako lapsi kertoa sinulle huoliaan? Tuleeko hän ymmärretyksi? Sitä haen takaa. Jos nämä asiat ovat kunnossa niin sitten tuo on luultavasti vain harmitonta huomionhakua mummolta. Vai onko se harmitonta, jos pitää hakea sitä huomiota mummolta tuohon tyyliin.. en tiedä.