Vilkkaiden taaperoiden vanhemmat, millaista on käydä lapsen kanssa kaupassa?

[Suzyanne]

Siis niin että olet yksin lapsen/lasten kanssa kaupassa. Miten menee?

Tarvitsisin kipeästi nyt muiden kokemuksia vertaistueksi, kun tuon 1 v. 9 kk:n kanssa on jo aika hankalaa käydä kahdestaan ruokakaupassa.

Käytiin juuri, ja huh, taas jouduttiin silmätikuksi, kun tenava alkoi kassalla kirkua kovaa ja korkealta, koska en antanut hänen kiivetä pois ostoskärryistä, samalla kun lapoin ostoksia kassiin.

Yritin siinä jutella lapselle, ja hyssytellä, mutta yltyi vaan, niin että heitin loput ostokset mullinmallin kärryyn ja lähdin porhaltamaan kauheaa vauhtia autolle naama punaisena, kirkuva tenava kyydissä. :snotty:

Rattaissa ei suostu istumaan kaupassa huutamatta niinkään kauaa kuin ostoskärryissä. Pikkukärryt jo antaa hänelle, niin ostosten teosta ei tule mitään, kun poitsu juoksee tuhatta ja sataa kärryjensä kanssa pitkin poikin, ja vetelee tavaroita hyllyistä.

Aah, vilkas, uhmaikäinen lapsi, neljän ruuhka, aamuvuoro (el herätys ollut 5.20) nälkä, väsymys ja kamala pissahätä. Voiko parempaa yhdistelmää enää ollakaan.

 

[leijona76]

Kyl siitä selvittiin ja tuolloin istu kärrissä jos oli jommankumman kanssa kaksin. Omat kärrit alko onnistua tossa 2,5v. Meillä siis tosi vilkas+temperamenttinen tapaus jonka kanssa on pitäny paljon opetella kauppakäytöstä. Mutta niimpä se osaa olla kun on jaksettu vaan opettaa ja sekaan on mahtunu niin raivaria, huutoa kun karkailuakin. Helpointa se oli tuolloin kun istu kärrissä. Pysy sentäs paikallaan vaikka saattokin mekastaa. Sitten hankaloitui kun alko kiivetä pois.

 

["minä"]

Autokärryt ja pikkukärryt kannatta ihan suosiolla unohtaa. Mulla oli tuon ikäisen vilkkaan taaperon kanssa aina kaulahuivi, jolla sidoin lapsen siihen ostoskärryjen istuinosaan... Ja jännää kyllä, kertaakaan en saanut ns. pahoja silmäyksiä, vaan lähinnä myötätuntoisia. Mikäli lapsella on vielä tuo ns. "huuto-ongelma", kannatan ipodeja korviin, jonka ansiosta huuto ei sekoita sun päätäsi ja pääset itse asiassa nopeammin ulos kaupasta "muita häiritsemästä".

Niin ja juu, käy AINA ensin kaupan vessassa, mikäli sellainen löytyy...

 

[Suzyanne]

Kyl siitä selvittiin ja tuolloin istu kärrissä jos oli jommankumman kanssa kaksin. Omat kärrit alko onnistua tossa 2,5v. Meillä siis tosi vilkas+temperamenttinen tapaus jonka kanssa on pitäny paljon opetella kauppakäytöstä. Mutta niimpä se osaa olla kun on jaksettu vaan opettaa ja sekaan on mahtunu niin raivaria, huutoa kun karkailuakin. Helpointa se oli tuolloin kun istu kärrissä. Pysy sentäs paikallaan vaikka saattokin mekastaa. Sitten hankaloitui kun alko kiivetä pois.

Joo meillä poika jo yrittää kiivetä pois, muttei vielä pääse. Sitten alkaa huutaa kun ei pääse.

Pikkukärrien periaate pojalle alkaa olla jo selvä, mutta toteutus ontuu, sitä pitänee vielä vähän harjoitella. =) Usko että kauppareissut saattavat helpottua siinä vaiheessa ainakin, kun oppii työntämään kärriä suoraan ja juoksematta, ja laittamaan sinne itse ostoksia.

 

[Suzyanne]

[QUOTE="minä";23096342]Autokärryt ja pikkukärryt kannatta ihan suosiolla unohtaa. Mulla oli tuon ikäisen vilkkaan taaperon kanssa aina kaulahuivi, jolla sidoin lapsen siihen ostoskärryjen istuinosaan... Ja jännää kyllä, kertaakaan en saanut ns. pahoja silmäyksiä, vaan lähinnä myötätuntoisia. Mikäli lapsella on vielä tuo ns. "huuto-ongelma", kannatan ipodeja korviin, jonka ansiosta huuto ei sekoita sun päätäsi ja pääset itse asiassa nopeammin ulos kaupasta "muita häiritsemästä".

Niin ja juu, käy AINA ensin kaupan vessassa, mikäli sellainen löytyy... [/QUOTE]

Heh olisi pitänyt käydä, ollaan hiljattain muutettu enkä ole ottanut selvää vessan sijainnista, mutta se täytynee tehdä ensi tilassa...

Joo se että autokärryjä ei kannata ottaa, opittiin miehen kanssa kantapään kautta.

 

[hr]

Vauhdikasta on ollut ja hyvin on selvitty. Otan mahdollisimman paljon mukaan ostosten tekoon, pieniä tehtäviä: "ottaisitko äitille kahvipaketin/valitsetko keksit?". Pikkukärryillä ruvettiin tekemään tuon ikäisenä ostoksia, eikä se ilman harjottelua luonnistu. Otat itselle kärryt kanssa ja jos lapsi ei tottele ja ole nätisti mukana ostoksilla omien kärryjen kanssa, niin sit nostat omiin kärryihin istumaan. Toimi meillä.

Eikä se huutaminen mitään haittaa, anna huutaa vaan! Maailmaan mahtuu ääntä.

 

["vieras"]

Älä hyssyttele tai panikoi. Ole vain ihan oma itsesi. Ihan kuin hoitaisit kotona sen uhmatilanteen. Lapsella on tosi iso valta, jos pelkäät hänen aloittavan kauppamekkalan. Jos odotat sitä ja pelkäät sitä, se alkaa taatusti. Lapsi voittaa sut 100-0 joka kerta, kun laukot naama punaisena kurkut sinkoillen autolle.

Rauhoitu, ota kauppareissulle aikaa ja tee se. Pikkukärryt ja autokärryt on tehty lapsiperheiden piinaamiseksi. Jätä ne, unohda ne. Niillä saa aikaan vaan liikettä, ääntä ja kauheaa kiirettä. Ja minä puhun nyt nimenomaan todella vilkkaiden lasten äitinä.

Lapsi istuimeen istumaan ja pois ei pääse, ei millään. Viihdytä siinä, jutustele, näytä ohi viliseviä tavaroita, ihmisiä ja asioita. Anna käteen joku mielenkiintoinen tavara, äläkä näytä, että odotat kauhulla jotain kohtausta. Pysy tyynenä ja rauhallisena, vaikka maitohylly jysähtäis niskaan.

 

["shihtzu"]

Onneksi meidän poitsu 2,5v on aina tykännyt käydä kaupassa ja istuu siis koko kaupassäkäynnin ajan kiltisti ostoskärreissä tai rattaissa. Mutta lapsien kanssa yksin en tällä hetkellä pysty kauppaan menemään, kun ei ole mitään takeita, että tuo isompi kävelisi autolta kauppaan tai kaupasta autolle kiltisti ja talvella noiden kärrien työntely parkkipaikalla on tuskaa.

 

[Meillä]

olen lahjonnut leipäviipaleella istumaan,tuon ikäisen,tuolloin juurikin alkoi se ettei kärryissä kaupassa enään istuis.N.2v-ikäisestä onnistunut suht hyvin pikkukärrienkin kanssa,mutta tämä ei olekkaan kauhean vilkas.

 

[Istafra]

[QUOTE="vieras";23096395]Älä hyssyttele tai panikoi. Ole vain ihan oma itsesi. Ihan kuin hoitaisit kotona sen uhmatilanteen. Lapsella on tosi iso valta, jos pelkäät hänen aloittavan kauppamekkalan. Jos odotat sitä ja pelkäät sitä, se alkaa taatusti. Lapsi voittaa sut 100-0 joka kerta, kun laukot naama punaisena kurkut sinkoillen autolle.

Rauhoitu, ota kauppareissulle aikaa ja tee se. Pikkukärryt ja autokärryt on tehty lapsiperheiden piinaamiseksi. Jätä ne, unohda ne. Niillä saa aikaan vaan liikettä, ääntä ja kauheaa kiirettä. Ja minä puhun nyt nimenomaan todella vilkkaiden lasten äitinä.

Lapsi istuimeen istumaan ja pois ei pääse, ei millään. Viihdytä siinä, jutustele, näytä ohi viliseviä tavaroita, ihmisiä ja asioita. Anna käteen joku mielenkiintoinen tavara, äläkä näytä, että odotat kauhulla jotain kohtausta. Pysy tyynenä ja rauhallisena, vaikka maitohylly jysähtäis niskaan.[/QUOTE]

Tämä toimii

 

[Suzyanne]

[QUOTE="vieras";23096395]Älä hyssyttele tai panikoi. Ole vain ihan oma itsesi. Ihan kuin hoitaisit kotona sen uhmatilanteen. Lapsella on tosi iso valta, jos pelkäät hänen aloittavan kauppamekkalan. Jos odotat sitä ja pelkäät sitä, se alkaa taatusti. Lapsi voittaa sut 100-0 joka kerta, kun laukot naama punaisena kurkut sinkoillen autolle.

Rauhoitu, ota kauppareissulle aikaa ja tee se. Pikkukärryt ja autokärryt on tehty lapsiperheiden piinaamiseksi. Jätä ne, unohda ne. Niillä saa aikaan vaan liikettä, ääntä ja kauheaa kiirettä. Ja minä puhun nyt nimenomaan todella vilkkaiden lasten äitinä.

Lapsi istuimeen istumaan ja pois ei pääse, ei millään. Viihdytä siinä, jutustele, näytä ohi viliseviä tavaroita, ihmisiä ja asioita. Anna käteen joku mielenkiintoinen tavara, äläkä näytä, että odotat kauhulla jotain kohtausta. Pysy tyynenä ja rauhallisena, vaikka maitohylly jysähtäis niskaan.[/QUOTE]

Kiitokset neuvoista, täytyy koittaa olla coolina. Tai ulospäin ehkä olin sitä nytkin, mitä nyt vähän punoitin. Mulla on aina niin, että kun poika pistää ranttaliksi ja ihmiset katsoo, yritän oikein tarkoituksella käyttäytyä rauhallisesti. Ei ainakaan kukaan pääse minun käytöstäni paheksumaan. Enkä koskaan katsele ympärilleni.

Heh, vielä aika usein huomaan olevani noviisi lapsen kanssa, kun ei tätä ennen ole juuri yhtään kokemusta lapsista. Mutta harjoitus tekee mestarin. =)

 

[Suzyanne]

olen lahjonnut leipäviipaleella istumaan,tuon ikäisen,tuolloin juurikin alkoi se ettei kärryissä kaupassa enään istuis.N.2v-ikäisestä onnistunut suht hyvin pikkukärrienkin kanssa,mutta tämä ei olekkaan kauhean vilkas.

Joo meillä on alkanut tämä vasta 2-3 kk sitten, ettei poika tykkää istua ostoskärreissä. Sitä ennen istui vaikka kuinka kauan, ja kaikessa rauhassa. Rattaissa tykkäsi myös istua vaikka kuinka kauan, oli kivaa käydä pitkillä kävelylenkeillä rattaiden kanssa. Enää poika ei viihdy rattaissakaan, haluaisi aina vain itse kävellä. Siksi ei enää juuri rattaita käytetä, nyt talvella ollaan käyty lähikaupassa pulkan kanssa, ja pidemmät matkat mennään autolla.

 

[Istafra]

Kiitokset neuvoista, täytyy koittaa olla coolina. Tai ulospäin ehkä olin sitä nytkin, mitä nyt vähän punoitin. Mulla on aina niin, että kun poika pistää ranttaliksi ja ihmiset katsoo, yritän oikein tarkoituksella käyttäytyä rauhallisesti. Ei ainakaan kukaan pääse minun käytöstäni paheksumaan. Enkä koskaan katsele ympärilleni.

Heh, vielä aika usein huomaan olevani noviisi lapsen kanssa, kun ei tätä ennen ole juuri yhtään kokemusta lapsista. Mutta harjoitus tekee mestarin. =)

Suurin osa ihmisestä ymmärtää tilanteen kyllä, joten koeta olla stressaamatta!

 

["viivi"]

joo, ei siitä huutamisesta kannata ottaa mitään stressiä. Jokainen muksu huutaa joskus ja se on ihan taatusti kaikille tuttua. Meillä mennään nykyään jo ihan hienosti, tosin lapsella on ikääkin jo kolme vuotta, mutta aiemmin meilläkin riehuttiin ja mekastettiin. Lapsi kärryjen istuimeen ja vyöt kiinni. Kun venkoilu alkoi yritin kiinnittää huomion johonkin muualle, tyyliin "katsopa, mikäs eläin se tuossa purkissa on?". Yksi hyvä keino millä lasta sai rauhoitettua oli antaa hänelle jotain kannettavaa markkinoimalla, että olepa reipas ja auta vähän äiti ja kanna tämä ja säännöllistä kehumista kun jaksaa kantaa. Tosin kannettavaksi kannattaa valita jotain mikä ei hajoa tippuessaan, esim. kurkku tai leipäpussi. Lapsen voi myös antaa tehdä valintoja, tyylin ostettaisiinko mustikka- vai mansikkajogurttia ja mitäs jos syötäisiin huomenna bataattia? Siis lähinnä sitä että annetaan lapsen osallistua ostosten tekemiseen, vaikkei oikeasti mitään teekkään eikä päätäkään.

ja se tärkein: älä koskaan mene kauppaan suoraan töiden jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä, lapsi on sitä taatusti kaksin verroin kuin sinä. Siinä vaiheessa kannattaa turvautua ravintolaan tai kahvilaan ja mennä kaupaan vasta sen jälkeen

 

[fh]

Meillä käydään kanssa kauppatappelua. Yleensä ollaan kävellen liikenteessä ja lapsi ei mielellään kaupassa pitäisi kädestä kiinni. Sitten se juoksee karkuun, sitten käydään keskustelu, että äidin kädestä pidetään kiinni tai sitten ollaan äidin sylissä (onhan se kiva kantaa tuollaista 12 kg molemmat toppavaatteissa). Hetki ollaan äidin sylissä ja huudetaan, hetki kävellään taas nätisti ja sitten taas karkuun. Ja sama toistuu useasti.

Mä luulen, että kyllä ne vähitellen oppii, kun pysyy tiukkana. Ton ikäinen saattaa vaan olla aika reikäpää.

 

[Kotilohikäärme]

Meillä toimii autokärry. Niisson turvavyöt täällä :kieh:
Poika tykkää lirkutella mummoille. Se huutelee niille mitä milloinkin sattuu. Nälkä jos sattuu iskemään, voi vähän kitistä. Aika harvoin pääsee niin käymään mutta mun laukusta löytyy eläinkeksejä. Aiemmin pojalla oli tapana huutaa kassalla mutta se loppui kun kysyin kerran että sanotko kovempaa kun ei kuulu ja takana oleva mies mulkoili meitä. Nykyään kassalla keskittyminen menee siihen että poitsu odottaa että milloin kassatäti huomaa sen ja että saa sanoa "tiitti, heihei"
Kuulostaa kiltiltä ja rauhalliselta kakaralta mutta toi on tosi vauhdikas vempula jolla on myös rutkasti temperamenttia. Kaupassa käyminen on ehkä siksi niin kivaa että siellä on ihmisiä. Me kun asutaan aika korvessa. Ja kun mummot saa hymyilemään sekin on kivaa.

 

[Phoebsi]

Meillä on poika, viikon päälle 2 vuotias joka jostain syystä yleensä malttaa olla kärryissä tai autokärryissä (jos niissä on turvavyö). Moikkailee kärryistä tutuille ja tuntemattomille ja tervehtii aina kassantätiä. Mutta jos erehdyn ottamaan hänet kärryistä pois, on piru irti.

Korvat katoaa, järki katoaa, kaikki kiinnostaa niin paljon että kaikkeen on pakko saada koskea. Keskittymiskyky on nolla ja auta armias, jos kiellät juoksemasta ja koskemasta kaikkeen. Itkupotkuhuudot siitä tulee.

Välillä kyllä mennään niinkin, että poika työntää omia kärryjään mutta ne tuppaa unohtumaan yleensä jonnekin kun jotain mielenkiintoista on näkyvissä. Myös käydään jossain liikkeessä ilman mitään ja joskus se sujuu. Yleensä ei En ota stressiä, aikanaan varmasti malttaa jo olla.

 

["Tiina"]

Siis niin että olet yksin lapsen/lasten kanssa kaupassa. Miten menee?

Tarvitsisin kipeästi nyt muiden kokemuksia vertaistueksi, kun tuon 1 v. 9 kk:n kanssa on jo aika hankalaa käydä kahdestaan ruokakaupassa.

Käytiin juuri, ja huh, taas jouduttiin silmätikuksi, kun tenava alkoi kassalla kirkua kovaa ja korkealta, koska en antanut hänen kiivetä pois ostoskärryistä, samalla kun lapoin ostoksia kassiin.

Yritin siinä jutella lapselle, ja hyssytellä, mutta yltyi vaan, niin että heitin loput ostokset mullinmallin kärryyn ja lähdin porhaltamaan kauheaa vauhtia autolle naama punaisena, kirkuva tenava kyydissä. :snotty:

Rattaissa ei suostu istumaan kaupassa huutamatta niinkään kauaa kuin ostoskärryissä. Pikkukärryt jo antaa hänelle, niin ostosten teosta ei tule mitään, kun poitsu juoksee tuhatta ja sataa kärryjensä kanssa pitkin poikin, ja vetelee tavaroita hyllyistä.

Aah, vilkas, uhmaikäinen lapsi, neljän ruuhka, aamuvuoro (el herätys ollut 5.20) nälkä, väsymys ja kamala pissahätä. Voiko parempaa yhdistelmää enää ollakaan.

Kuulostaa rentouttavalta . Minä luulin toisen lapseni olevan sellainen, jonka kanssa voisi shoppailla. Esikoinen ei todellakaan ollut sellainen. Nyt kuopus on 1,7kk ja tilanne on totaalisen muuttunut...poika ei haluaisi todellakaan istua kärryissä ja katsella maisemia, kuten ennen. Meno on kova...Ja lupaan, että tilanne helpottaa parin vuoden sisällä .

 

[Heinekeeni]

Esikoisen ollessa 1,5-2,5 -vuotias, mä välttelin kuin ruttoa menemistä hänen kanssaan kahdestaan kauppaan. Samoihin aikoihin kun hän oppi puhumaan (vasta 2,5v), niin kaikki muukin helpottui eikä enää tuota mitään ongelmia mennä yksin kauppaan hänen (tasan 3v) ja kuopuksen (10kk) kanssa.

 

[Suzyanne]

Esikoisen ollessa 1,5-2,5 -vuotias, mä välttelin kuin ruttoa menemistä hänen kanssaan kahdestaan kauppaan. Samoihin aikoihin kun hän oppi puhumaan (vasta 2,5v), niin kaikki muukin helpottui eikä enää tuota mitään ongelmia mennä yksin kauppaan hänen (tasan 3v) ja kuopuksen (10kk) kanssa.

Joo eli mullakin on toivoa, eli siis että tämä meininki tästä vähän helpottaa tulevaisuudessa.

Sitä ennen kyllä käydään varmaankin kaupassa niin kuin suurimmaksi osaksi tähän asti, eli joko koko perhe, tai sitten jompikumpi yksin.