J
jumuamista
Vieras
leikkimään ja olemaan keskenään suht' fiksusti - ilman jatkuvaa kinastelua ja "nuohoamista"? Minkä ikäiset ovat lapsesi?
Täällä ovat koululainen ja taapero. Illat varsinkin ovat mahdotonta aikaa, kun on jatkuva meno päällä. Pienempi menee härkkimään isompaa ja isompi ei siitä tykkää, tönää toisen vauhdilla sohvalta alas (pienempi itkee) tai nostaa hänet kädestä lattialle. Tai sitten leikkii liian raisusti toisen kanssa. Niin että lopulta pienempi itkee, kun pää on kolahtanut johonkin sohvan laitaan. ( Pienemmän tapa isompaa kohtaa on lähtenyt siitä, että kesällä isompi kohteli pienempää tuolla tavoin eli mm; läpsimällä ja huiskimalla kasvoihin. Noh nyt pienempi nähtävästi ajattelee, että näin pitää sitten isomman kanssa olla. )
Eikä auta isommalle hyvä eikä paha puhe, eikä sekään että hänet passitetaan huoneseensa asiaa miettimään. Olen myös pyrkinyt ohjeistamaan häntä kädestä pitäen, että näin pitää sinun taaperon kanssa olla - ei mitään hyötyä.
Koulussakin hän sai ekan palkkiotaulukon täyteen (5 merkkiä), kun jaksoi tuolloin olla kivasti pienempäänsä kohtaan, mutta nyt tämä toinen palkkiotaulukko (8 merkkiä) tuntuu menettäneen täysin merkityksensä. Eikä sekään häntä innosta, kun kannustan häntä, että "kun keräät merkit täyteen - saat tehdä jotain kivaa."
Toisinaan menoa rauhoittaa se, kun laitetaan pienempi pinnikseen leluilla leikkimään, mutta eihän tuo voi olla pitkän tähtäimen ratkaisu. Kyllä pienemmälläkin on oikeus olla iltaisin vapaana täällä olkkarissa.
Myönnän, että tämä aiheuttaa itsessäni kiukun tunteita, kun iltaisin on aina kamala meno ja härdelli olkkarissa päällä. En tosin kiukkua lapsille näytä, vaan "kihisen" itsekseni.
Täällä ovat koululainen ja taapero. Illat varsinkin ovat mahdotonta aikaa, kun on jatkuva meno päällä. Pienempi menee härkkimään isompaa ja isompi ei siitä tykkää, tönää toisen vauhdilla sohvalta alas (pienempi itkee) tai nostaa hänet kädestä lattialle. Tai sitten leikkii liian raisusti toisen kanssa. Niin että lopulta pienempi itkee, kun pää on kolahtanut johonkin sohvan laitaan. ( Pienemmän tapa isompaa kohtaa on lähtenyt siitä, että kesällä isompi kohteli pienempää tuolla tavoin eli mm; läpsimällä ja huiskimalla kasvoihin. Noh nyt pienempi nähtävästi ajattelee, että näin pitää sitten isomman kanssa olla. )
Eikä auta isommalle hyvä eikä paha puhe, eikä sekään että hänet passitetaan huoneseensa asiaa miettimään. Olen myös pyrkinyt ohjeistamaan häntä kädestä pitäen, että näin pitää sinun taaperon kanssa olla - ei mitään hyötyä.
Koulussakin hän sai ekan palkkiotaulukon täyteen (5 merkkiä), kun jaksoi tuolloin olla kivasti pienempäänsä kohtaan, mutta nyt tämä toinen palkkiotaulukko (8 merkkiä) tuntuu menettäneen täysin merkityksensä. Eikä sekään häntä innosta, kun kannustan häntä, että "kun keräät merkit täyteen - saat tehdä jotain kivaa."
Toisinaan menoa rauhoittaa se, kun laitetaan pienempi pinnikseen leluilla leikkimään, mutta eihän tuo voi olla pitkän tähtäimen ratkaisu. Kyllä pienemmälläkin on oikeus olla iltaisin vapaana täällä olkkarissa.
Myönnän, että tämä aiheuttaa itsessäni kiukun tunteita, kun iltaisin on aina kamala meno ja härdelli olkkarissa päällä. En tosin kiukkua lapsille näytä, vaan "kihisen" itsekseni.