T
^titityy^
Vieras
. Lapseni on 1v ja toinen tulossa rv 35.
Mies sairastu puol vuotta sitten vaikeaan masennukseen. sen jälkeen elämä on ollut yhtä helvettiä.. en oo saanut mitään tukea raskauteen ja nyt tilanne mennyt siihen et oon asunut lapsen kanssa millon missäkin.. vähäksi aikaa vuokrasin asunnon, veljeni luona ku on ollut ulkomailla, mieheni äidin tykönä..
Mies on mennyt todella huonoon kuntoon.. valehtelee, uhkailee, vetää lääkkeitä miten sattuu.. ainoa ratkasu musta tässä tilanteessa on ero.. ainakin ku mies näyttää nyt siltä, ettei edes halua itseään kuntoon.
Oon alkanut katsella rivarikaksiota.
Ongelmat ovat nämä: Mies ei suostu myymään meidän yhteistä kotia, mut hänellä ei ole varaa sitä yksin maksaa.. on uhannut tappaa meidän isän, jos häneltä viedään koti.. miten saan sen asunnon myyntiin? koska jos muutetaan pois laittaa sen ihan surkeaan kuntoon..
oon itse aivan loppu.. miehen sekoiluihin ja hoitamaan yksin lasta ja tätä et ei ole kunnon kotia missä olla.. oon alkanut miettiä et miten jaksan synnytyksen? mut eikö synnytys kuitenkin ole parempi ku sectio? saisin sen jos pyytäisin, mutta miten pystyn hoitamaan kahta pientä yksin jos se haava on kipeä? eli kannattaako unohtaa?
sanokaa jotain neuvoja miten saan asiat järjestykseen.. mistä löydän nopeasti kodin.. ku kaikki kaupungin vuokrajutut on käyty ja mitään ei ole tarjolla..?
etenkin miten jaksan tän kuukauden.. oon jo miettinyt et miten saan synnytyksen käyntii´n nopeasti.. alan olemaan ihan sekopää.. olisin varmaan jo tappanut itseni jossei näitä lapsia olis..
sekavaa tekstiä, mut oli nopeesti pakko purkaa.. kellään mun kaverilla ei ole lapsia ja vanhemmat on niin vanhoja ettei ne jaksa enää joka päivä mun tilityksiä miehen sekoilusta..
mut eikö oo ihan selvää et ero on ainoa ratkusu.. ku toinen on sellanen et saattaa napata ratista kiinni ja yrittää ajaa auton päin toista autoa tai uhkaa pahoinpidellä mua.. tai huutaa et vetää lääkkeitä purkillisin.. sanokaa et mä en oo se hullu tässä..
Mies sairastu puol vuotta sitten vaikeaan masennukseen. sen jälkeen elämä on ollut yhtä helvettiä.. en oo saanut mitään tukea raskauteen ja nyt tilanne mennyt siihen et oon asunut lapsen kanssa millon missäkin.. vähäksi aikaa vuokrasin asunnon, veljeni luona ku on ollut ulkomailla, mieheni äidin tykönä..
Mies on mennyt todella huonoon kuntoon.. valehtelee, uhkailee, vetää lääkkeitä miten sattuu.. ainoa ratkasu musta tässä tilanteessa on ero.. ainakin ku mies näyttää nyt siltä, ettei edes halua itseään kuntoon.
Oon alkanut katsella rivarikaksiota.
Ongelmat ovat nämä: Mies ei suostu myymään meidän yhteistä kotia, mut hänellä ei ole varaa sitä yksin maksaa.. on uhannut tappaa meidän isän, jos häneltä viedään koti.. miten saan sen asunnon myyntiin? koska jos muutetaan pois laittaa sen ihan surkeaan kuntoon..
oon itse aivan loppu.. miehen sekoiluihin ja hoitamaan yksin lasta ja tätä et ei ole kunnon kotia missä olla.. oon alkanut miettiä et miten jaksan synnytyksen? mut eikö synnytys kuitenkin ole parempi ku sectio? saisin sen jos pyytäisin, mutta miten pystyn hoitamaan kahta pientä yksin jos se haava on kipeä? eli kannattaako unohtaa?
sanokaa jotain neuvoja miten saan asiat järjestykseen.. mistä löydän nopeasti kodin.. ku kaikki kaupungin vuokrajutut on käyty ja mitään ei ole tarjolla..?
etenkin miten jaksan tän kuukauden.. oon jo miettinyt et miten saan synnytyksen käyntii´n nopeasti.. alan olemaan ihan sekopää.. olisin varmaan jo tappanut itseni jossei näitä lapsia olis..
sekavaa tekstiä, mut oli nopeesti pakko purkaa.. kellään mun kaverilla ei ole lapsia ja vanhemmat on niin vanhoja ettei ne jaksa enää joka päivä mun tilityksiä miehen sekoilusta..
mut eikö oo ihan selvää et ero on ainoa ratkusu.. ku toinen on sellanen et saattaa napata ratista kiinni ja yrittää ajaa auton päin toista autoa tai uhkaa pahoinpidellä mua.. tai huutaa et vetää lääkkeitä purkillisin.. sanokaa et mä en oo se hullu tässä..