Vinkkejä työnhakuun / työelämän alkuun

[rekrytoija]

Tälläkin palstalla aina silloin tällöin puhutaan työnhausta, sen haasteista ja kouluttautumisesta. Ajattelin kertoa muutaman tosiasian työelämästä rekrytoijan näkövinkkelistä. Olen toiminut viimeisen 9,5 vuoden aikana kolmessa eri yrityksessä rekrytointitehtävissä, se on minun taustani ja näkökantani kumpuaa siitä.

Ihan ensimmäisenä on hyvä tiedostaa, että koulutus antaa pohjatiedot jostain asiasta, muttei kuitenkaan koskaan tee kenestäkään ammattilaista. Älä siis usko jotain ”Sefen suosituspalkkaa” tai opettajasi sinulle lupailemia huimia tuloja heti työurasi alussa. Palkka kasvaa vasta ajan kanssa.

Jos olet vielä miettimässä suuntaa elämällesi, niin älä lähde opiskelemaan markkinointia, markkinointiviestintää, mediaviestintää, HR:ää, tai ylipäänsä mitään joka kuulostaa korvaasi tosi ”seksikkäältä ja houkuttelevalta”. Et tule työllistymään välttämättä koskaan tuolle sektorille. Siinähän sitten toimit talousassistenttina, kun olet kouluttautunut multimediaviestintään tai vastaavaan.

Jos kuitenkin lähdet lukemaan markkinointia tai siihen liittyvää, niin muista että myynti on markkinoinnin isoin sektori. Markkinointia lukemalla sinusta tuskin tulee mainosgraafikkoa, mutta autolla kiertävä myyntimies sinusta voi hyvinkin tulla.

Jos suuntaudut alalle, jossa vuorotyö on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus, niin älä ylläty vuorotyöstä. Jos olet opiskellut sairaanhoitoa, ravintolatyötä tai matkailua, niin varaudu siihen että se todellakin on sitä vuorotyötä. Se että sinulle tulee joskus perhe, ei muuta työn luonnetta.

Harva miettii uraansa hirveän pitkälle eteenpäin, mutta koita löytää urallesi silti jokin pointti. Ei ole järkevää vaihtaa työtä jatkuvasti täysin eri sektorille. Jos olet siirtynyt parturikampaajan ammatista toimistolle assistentiksi, ei seuraavaa urasiirtoa kannata ehkä miettiä urheiluvalmennuksen sektorilta. Se antaa sinusta todella levottoman vaikutelman, ihmisestä joka ei löydä itseään. Ja hakiessasi sitä toimistoassistentin paikkaa, ei välttämättä kannata sanoa, että suurin haave elämässä on tulla urheiluhierojaksi.

Kun lopulta saat työpaikan, niin muista nöyryys. Työpaikoilla on edelleen tänä päivänäkin ne ”kirjoittamattomat säännöt”. Se tarkoittaa että uuden työntekijän odotetaan keittävän kahvia ja valitsevansa kesälomat viimeisenä. Niitä ei lue missään, mutta kaikkialla ne ovat voimassa. Jos et osoita aluksi nöyryyttä, tulet hankkineeksi hankalan tyypin leiman, josta mieluummin halutaan päästä eroon koeaikana, kuin pitää talossa.

 

[Rollolainen]

tuohon amatin vaihtoon, mun ainkin oli pakko vaihtaa ammattia, koska en pysty enää keitiötyötä tekemään.
Toimistotyö on muuten tosi haastavaa, jos et tiennyt sitä.

 

["vieras"]

Ongelma on ainakin meillä huomattu hyvin. Jos haet jotain edes vähänkin markkinointia sivuavaan tehtävään henkilöä, saat parissa päivässä parisataa hakemusta. Jos taas haet vaikka taloushallintoon tai palkanlaskentaan ihmistä, niin hakijoita ei kuulu eikä näy.

 

["eee"]

Oman tuttavapiirin perusteella markkinoinnin KTM:t ovat kyllä työllistyneet hyvin, suuri osa jo ennen valmistumistaan. Toki alemmalla korkeakoulututkinnolla juttu voi olla eri.

Nöyryys on toki hyväksi monessa asiassa, mutta kyllä omasta arvostaankin täytyy pitää kiinni. Jos rupeaa tekemään kuuliaisesti ihan pilipalijuttuja ja keittelemään kahveja ja hakemaan palaveripullia, jää ikuisesti niiden tekijäksi eikä etene urallaan. Täytyy uskaltaa myös näyttää osaamisensa, tuoda esille kykyjään ja ottaa vastuuta, jos haluaa edetä.

 

[AD]

[QUOTE="eee";28345892]Oman tuttavapiirin perusteella markkinoinnin KTM:t ovat kyllä työllistyneet hyvin, suuri osa jo ennen valmistumistaan. Toki alemmalla korkeakoulututkinnolla juttu voi olla eri.

Nöyryys on toki hyväksi monessa asiassa, mutta kyllä omasta arvostaankin täytyy pitää kiinni. Jos rupeaa tekemään kuuliaisesti ihan pilipalijuttuja ja keittelemään kahveja ja hakemaan palaveripullia, jää ikuisesti niiden tekijäksi eikä etene urallaan. Täytyy uskaltaa myös näyttää osaamisensa, tuoda esille kykyjään ja ottaa vastuuta, jos haluaa edetä.[/QUOTE]

Markkinoinnin kotari työllistyy hyvin, jos on lahjakas ja rakentanut työuraansa jo opintojen aikana. Sillä kotarin paperilla ei tässä maailmassa tee yhtään mitään, ellei perseen pyyhkimistä lasketa Fakta on silti se, ettei esim. AD:n hommia koulun penkillä opita. Jos muuta väität, tulet vain todistaneeksi sen, ettet tunne alaa.

 

["alma"]

Ihan ensimmäisenä on hyvä tiedostaa, että koulutus antaa pohjatiedot jostain asiasta, muttei kuitenkaan koskaan tee kenestäkään ammattilaista. Älä siis usko jotain ”Sefen suosituspalkkaa” tai opettajasi sinulle lupailemia huimia tuloja heti työurasi alussa. Palkka kasvaa vasta ajan kanssa.

Tähän kohtaan on kyllä pakko kokemuksestakin sanoa, ettei tätä neuvoa kannata noudattaa. Itse henkilökohtaisesti uskon, että me naiset (joita tälläkin palstalla taitaa suurimmaksi osaksi olla) emme voi nousta palkkakuopasta, jos alamme uskotella itsellemme, että sitten ajan kanssa palkka kyllä kasvaa. Paskat se kasvaa, jos emme vaadi sen kasvavan. Itse olen opiskeluajoista asti noudattanut palkkatoiveissani vähintään Sefen palkkasuosituksia, valmistuttuani ja kokemusta keränneenä jopa reilusti mediaania ylikin. Ikinä ei ole työnsaantini kaatunut palkkatoiveeseeni, siitä ollaan mahdollisesti neuvoteltu, mutta syy hylkäykseen se ei ole. Toki itseään ei saa liiaksi ylihinnoitellakaan, mutta kyllä ainakin minä laskentaekonomina olen saanut hyvin pitkälti palkaksi sen mitä olen halunnutkin. Jos palkkatoivetta kysytään, sen saa ihan rehellisesti esittää, ja jos toiveesi ei sovi työnantajalle, tekee tämä varmasti vastatarjouksen, jos on kiinnostunut saamaan sinut työntekijäkseen.

 

["eee"]

Markkinoinnin kotari työllistyy hyvin, jos on lahjakas ja rakentanut työuraansa jo opintojen aikana. Sillä kotarin paperilla ei tässä maailmassa tee yhtään mitään, ellei perseen pyyhkimistä lasketa Fakta on silti se, ettei esim. AD:n hommia koulun penkillä opita. Jos muuta väität, tulet vain todistaneeksi sen, ettet tunne alaa.

Ainakin omassa opinahjossani verkostoitumista, kontaktien ja työuran rakentamista opiskelujen aikana painotetaan aika tavalla, joten uskoisin sen olevan monella KTM:llä ihan hyvin hallussa.

AD:n hommathan eivät liity kauppatieteeseen mitenkään eli en tiedä miten se tähän liittyy - ei kai kukaan sentään kuvittele kauppatieteellisellä yliopistotutkinnolla visuhommiin työllistyvänsä? Jos kuvittelee, niin sitten menee kyllä väistämättä aivan metsään.

 

["eee"]

[QUOTE="alma";28345924]Tähän kohtaan on kyllä pakko kokemuksestakin sanoa, ettei tätä neuvoa kannata noudattaa. Itse henkilökohtaisesti uskon, että me naiset (joita tälläkin palstalla taitaa suurimmaksi osaksi olla) emme voi nousta palkkakuopasta, jos alamme uskotella itsellemme, että sitten ajan kanssa palkka kyllä kasvaa. Paskat se kasvaa, jos emme vaadi sen kasvavan. Itse olen opiskeluajoista asti noudattanut palkkatoiveissani vähintään Sefen palkkasuosituksia, valmistuttuani ja kokemusta keränneenä jopa reilusti mediaania ylikin. Ikinä ei ole työnsaantini kaatunut palkkatoiveeseeni, siitä ollaan mahdollisesti neuvoteltu, mutta syy hylkäykseen se ei ole. Toki itseään ei saa liiaksi ylihinnoitellakaan, mutta kyllä ainakin minä laskentaekonomina olen saanut hyvin pitkälti palkaksi sen mitä olen halunnutkin. Jos palkkatoivetta kysytään, sen saa ihan rehellisesti esittää, ja jos toiveesi ei sovi työnantajalle, tekee tämä varmasti vastatarjouksen, jos on kiinnostunut saamaan sinut työntekijäkseen.[/QUOTE]

Olen tästä aivan samaa mieltä. Aiheestahan on tehty ihan vasta tutkimuskin, ja osasyy naisten huonompaan palkkaan on juuri se, ettei uran alkuvaiheessa uskalleta/kehdata/viitsitä pyytää tarpeeksi korkeaa palkkaa. Kun palkkakehitys on jo lähtökohtaisesti miehiä perässä, se jää helposti junnaamaan paikalleen.

Vuosien päästä tämä kostautuu kaksinkertaisesti siinä, että rekrytoiva henkilö pitää kovapalkkaista miestä automaattisesti kyvykkäämpänä ja osaavampana kuin pienipalkkaisempaa naista, vaikka nämä olisivat tehneet käytännössä samanlaisia työtehtäviä urallaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="alma";28345924]Tähän kohtaan on kyllä pakko kokemuksestakin sanoa, ettei tätä neuvoa kannata noudattaa. Itse henkilökohtaisesti uskon, että me naiset (joita tälläkin palstalla taitaa suurimmaksi osaksi olla) emme voi nousta palkkakuopasta, jos alamme uskotella itsellemme, että sitten ajan kanssa palkka kyllä kasvaa. Paskat se kasvaa, jos emme vaadi sen kasvavan. Itse olen opiskeluajoista asti noudattanut palkkatoiveissani vähintään Sefen palkkasuosituksia, valmistuttuani ja kokemusta keränneenä jopa reilusti mediaania ylikin. Ikinä ei ole työnsaantini kaatunut palkkatoiveeseeni, siitä ollaan mahdollisesti neuvoteltu, mutta syy hylkäykseen se ei ole. Toki itseään ei saa liiaksi ylihinnoitellakaan, mutta kyllä ainakin minä laskentaekonomina olen saanut hyvin pitkälti palkaksi sen mitä olen halunnutkin. Jos palkkatoivetta kysytään, sen saa ihan rehellisesti esittää, ja jos toiveesi ei sovi työnantajalle, tekee tämä varmasti vastatarjouksen, jos on kiinnostunut saamaan sinut työntekijäkseen.[/QUOTE]

Itse jätin tänään palkkaamatta 2011 valmistuneen tradenomin palkkatoiveensa takia. Hän olisi varmasti ollut ehkä paras valinta, mutta en mä (firma) työuran alussa ala assistentille maksamaan 2800e/kk... Valitsin henkilön, jonka palkkatoive oli 2300e/kk. Että tsemppiä vain sille toiselle tradenomille, jos ei kerran palkkatoiveessaan tule vastaan.

 

["alma"]

[QUOTE="vieras";28346316]Itse jätin tänään palkkaamatta 2011 valmistuneen tradenomin palkkatoiveensa takia. Hän olisi varmasti ollut ehkä paras valinta, mutta en mä (firma) työuran alussa ala assistentille maksamaan 2800e/kk... Valitsin henkilön, jonka palkkatoive oli 2300e/kk. Että tsemppiä vain sille toiselle tradenomille, jos ei kerran palkkatoiveessaan tule vastaan.[/QUOTE]

Kysyitkö, tuleeko hän vastaan?