Hae Anna.fi-sivustolta

visuaalinen hahmotushäiriö

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä vastauksista kiitollinen, 07.06.2005.

  1. Onko kellään tietoa ja kokemusta visuaalisesta hahmotushäiriöstä? 5-vuotiaalla pojallani todettiin psykologisten testien perusteella visuaalinen hahmotuhäiriö.
    Hän aloittaa normaalisti kahden vuoden päästä eskarin ja sitten koulun, ja psykologi sanoi ettei mitään sen kummempaa treenausta tarvita paitsi joku jot-terapiaryhmä
    10 kertaa. Onko kellään tästä kokemuksia?
     
  2. Itselleni en saanut diagnoosia ennen lukion tokaluokkaa, jolloin oli liian myöhäistä, kannattaa myös varmistaa että lapsesi pääsee treenauksen piiriin heti kun tulee ongelmia, sillä oppimisvaikeuksista tulee leimaavia ja ajanmyötä vanhempien tieto saattaa vanheta opetuksessa, joten ammattilaiseen kannattaa luottaa. Itselleni kuntoutus oli liian myöhäistä, joten toivon että vanhemmat toimivat ajoissa ja pyrkivät itse saamaan tämän diagnoosin, sillä kouluissa tähän ei puututa, vaan oppilas haukutaan tyhmäksi ja oppimattomaksi.
     
  3. avustaja Vierailija

    http://perheklubi.net/index.php?showtopic=5235
    Tuolla oli keskustelua myös aiheesta.

    "kouluissa tähän ei puututa, vaan oppilas haukutaan tyhmäksi ja oppimattomaksi."
    Ei tuo ihan pidä paikkaansa. Kyllä kouluissa pyritään auttamaan. On myös paljon vanhempai jotka salaavat tällaiset ongelmat kouluilta ilmeisesti peläten että lapsi leimaantuu. Tässä tehdään lapselle karhun palvelus ja viedään mahdollisuus saada apua. Eli tänä päivänä apua saa kun sitä avoimesti pyytää ja kertoo ongelmista.
     
  4. pimpula. Vierailija

    Kyllä minustakin kannattaa asialle tehdä jotakin. Visuaalinen hahmotushäiriö vo ilmetä eri tavoin. Joidenkin voi olla esim. vaikea hahmottaa kolmiulotteisia rakennelmia ja syvyyttä, toisen puolestaan on vaikea erottaa vinoa viivaa suorasta (ajattele miten hankaloittaa kirjainten oppimista). Kun tietää, millaista hahmotusvaikeutta lapsella on, on kohtalaisen helppoa leikin lomassa ottaa asia huomioon. Rakennella majoja, legoja, tehdä palapelejä, etsiä tilasta esineitä, miettiä miten koira piirretään jne...

    Joskus lapsella luullaan olevan visuaalisen hahmottamisen vaikeutta, vaikka itse asiassa hänellä voi olla ongelmia näössä: taittovikaa tai karsastusta.
     
  5. 1982 Vierailija

    Itse epäilin lapsellani olevan jotain häikkää, mutta kun keskustelin opettajan kanssa, niin hän oli eri mieltä. Monesti yritin saada opettajalta apua koska esim. matematiikan sanalliset tehtävät oli erityisen vaikeita. Opettaja kehui kuinka hyvin koulussa menee ja lapseni on niin kiltti. Muutettiin toiselle paikkakunnalle ja kolmen kuukauden kuluttua kysyin opettajalta kuinka koulussa menee. Yllätys yllätys, jo löytyi apua. Opettaja oli huomannut lapseni vaikeudet ja suositteli testeihin menoa. Löytyihän sieltä syy vaikeuksiin eli visuaalinen hahmotushäiriö. Harmitti kun vasta nyt lapseni sai apua 7. luokalla.
     
  6. Nimetön9993 Vierailija

    Olen kohta 16-vuotias ja olen huomannut itsessäni selviä "tyhmyyden" oireita.
    Voisiko kyseessä olla hahmotushäiriö vai mikä?
    En osaa piirtää suoraa viivaa.
    Matikka on yhtä helvettiä -> Olen vaarassa jäädä luokalleni.
    Piirtäminen on kauhean hankalaa, vaikka siitä ihan mielettömästi tykkäänkin.
    En osaa pysyä kunnolla oikealla rivillä kun luen. ( Kielten sanastot..)
    Kirjoitukseni lähtee aina kauhean vinoon ja menee rumasti. Sain haukkuja opettajalta, ja hänen mielestään ysiluokkalaisen tytön pitäisi jo osata kirjoittaa kauniisti.
    En osaa hahmottaa syvyyksiä jos näen sellaisia kuvassa.
     
  7. häiriöinen Vierailija

    Olen 33-vuotias ja psykologi sanoi, että minulla on visuaalinen hahmotushäiriö, kun olin 27-vuotias. Kävin tuolloin muissa asioissa psykologilla ja hahmotushäiriö tuli jossain yhteydessä esille.

    Kuvaamataito, käsityö ja geometria olivat minulle koulussa todella vaikeita. En saanut koskaan piirustuksia tai käsitöitä valmiiksi tai jos sain, tulos oli järkyttävä. Silti minulla oli kuvaamataito, käsityö ja matematiikka aina 8-9, koska olin muuten hyvä koulussa ja kotoisin akateemisesta perheestä. Koitin joskus ottaa asiaa esille vanhempieni ja open kanssa, mutta he sanoivat, ettei kaikessa voi olla hyvä. Itse olin varma, että minulla on joku häiriö.

    Vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle lukioon, jossa minua ei tunnettu, numeroni laskivat. Kuvaamataidon opettaja jopa ehdotti minulle, että pilailen. Että täytyyhän 16-vuotiaan osata piirtää paremmin! Häpesin kuvistunneilla ja lintsasin tosi paljon. Käsityötä ei onnekseni enää tainnut lukiossa ollakaan. Myös matematiikan opettaja ja äidinkielen opettaja ottivat asian lukiossa puheeksi. En osaa kirjoittaa suoraan tai piirtää kolmiulotteista kuviota. Mutta koska olin kieliopillisesti ja sanavarastoltani hyvä kirjoittamaan, nopea lukemaan ja ratkaisemaan yhtälöitä, mihinkään jatkotoimenpiteisiin ei ryhdytty. Olisin kyllä kaivannut erityisopetusta/"hahmotusterapiaa".

    Olen syntynyt keskosena raskausviikolla 31. Olen ajatellut, että ehkä sillä on osuutta asiaan. Hahmotushäiriö tulee nykyään esille silloin, jos pitää piirtää jotain tai hahmottaa jotain kuvaa. Joskus autoa ajaessakin huomaan, etten hahmota jotain kauempana olevaa hässäkkää tai liikennemerkkejä. Silloin ajattelen, että olenkohan ihan turvallinen kuski. Ajan aina tosi varovasti ja en suostu parkkeeraamaan kuin helppoihin paikkoihin.
     
  8. Hei ole älykäs, mutta minulla on hahmotushäiriö. Tämä on raskas osa. Kaikki eivät aina ymmärrä tällaista yhdistelmää. Olen joutunut välillä pinnistelemään. Aikanaan koulussa kijoitin 4 laudaturia, mutta matikka vain 7, koska inhosin sitä hahmotusjuttujen takia, esim. peilaus jne. olivat vaikeita. En osannut pienenä askarrella enkä ollut hyvä käsitöissä. Lisäksi minulla on jonkinlainen koordinaatiohäiriö. Lukihäiriöiset saavat tänä päivänä enemmän ymmärrystä kuin hahmotushäiriöiset. En viitsisi mennä Mensan testeihin, koska hahmotushäiriöni takia testitulokset vääristyisivät.
     
  9. Ansk95 Vierailija

    Mulla todettiin hahmotushäiriö, mutta olen hyvä kuviksessa ja helpoin osa alue matikassa on geometria! Ongelmia tuottaa sanalliset ja murto/desimaali luvut... Sitten paikkojen hahmotus on hankalaa. Ja sitten en jaksa keskittyä kuuntelemaa. Tänään köksän ope valitti mul ku en ollu kuullu se oli sanonu 5 kertaa jtn..eilen äiti oli sanonu mulle 3 kert et vie roskat ja kerran olin kuullu, ja se ei oo kuulosta kiinni! Näit sattuu mulle joka päivä. Ja just eilen bestis valitti ku en pystyny olee paikallani. Se oli kuvannu 1 min videoo, enkä ollu tienny! Sitten me naurettiin ku en voinu olla paikallaan hetkeekää... Meidän luokan pojatki oli ihmetelly kuin helutin jalkoja tunnilla niin tiuhaan. Voisko ollaa ADD? Jollain tietoo?
     
  10. tiiän että on eräällä ihmisellä joka on todettu jo vauvana:hän kävi terapiassa n.5v-eteenpäin...se tuottaa hankaluksia.kirjoitamisessa.ja hoksaamisessa.jotku on käynnyt 2 kertaa toisen luokan....se on semmoinen hamottamis häiriö joka ei parane.....toivottavasti...pystyy käymään perus koulun...sielä on nykyisin tukiopettja.jotku ei oo voinnut käyä peruskoulua tuomoisen takia:eli he on käynyt sairaalassa koulua tai apukoulun
    eise auta ko oppia elämään hahmottamishäiriönkanssa.niillä kellä se on ei pysty käyä lukiota mutta ammattikouluja pystyy.ja autokoulunkin pystyy....pitää olla lääkärin todistus....kouluihin...jatkossa.
     
  11. Jupe Vierailija


    Aivojen ja silmien yhteistyö kehittyy 10 ensimmäisen elinvuoden aikana. Tästä syystä lapsuudesta saakka ollut taittovika voi johtaa hahmotushäiriöön. Näin kävi omalla kohdallani, vaikka kaiken oletettiin johtuvan taittoviasta ja heikosta kaukonäköisyydestä.
    Itse olen epäillyt hahmotushäiriötä itselläni vuosia, mutta vasta nyt 25-vuotiaana sain silmälääkäriltä vahvistuksen. Kumma etteivät lääkärit ole huomanneet sitä aiemmin, vaikka olen itse osannut ottaa hahmotushäiriön puheeksi.

    Tekstit elää paperilla niin, että kirjan lukeminen alkaa väsyttää.

    Vieraskielisen leffan katselu tekstityksellä alkaa tunnin katselun jälkeen väsyttää.

    Laskunmaksussa viitenumeron lukeminen ja kirjoittaminen hankalaa.

    Liikenteessä vaikea hamottaa kaukaa, mille kaistalle tulee ryhmittyä.

    Suurempia kokonaisuuksia vaikeaa liittää toisiinsa, niin, että esim Helsingin keskusta on lukuisien vierailujen jälkeen edelleen läjä irrallisia osia.

    Bussia on vaikea pysäyttää, jos se tulee kovaa tai jos taustalla on paljon valoja.
    Pylväsvaloista lähtee pimeällä säikeitä.

    Kuitenkin esim shakin ja palapelien kanssa ei mitään ongelmaa, ja ahkeralla treenillä hahmotushäiriön kanssa oppii mitä tahansa. Itse olen hyvä biljardissa. Visuaaliset virheet voi selittää biljardipöydältä pois logiikalla, ja tätä kautta ne oppii tunnistamaan.
     
  12. DADIDAA Vierailija


    mun työkaveri tytöllä oli hahmotunshäiriömatematiikassa ja kuka sanoi ettei pysty käymään lukiota hän kävi lukion ja opiskelee nyt yliopistoola.Ei tarvi ku normaalia enemmän ponniskelija opiskelussa ja voi tulla vaikka matemaatikko!.SINUN KIRJOITUS TAIDOLLA MITEN KIRJOITIT TON TEKSTIN JOHON VASTAAN TAITAA OLLA JOKIN MUUVIKA!,kirjoitit niin epä selvästi etten saanut mitään muuta selvää ku joo hahmotushäiriöiset eivät voi käydä lukiota\peruskoulua,tai joutuu käymään jonku apukoulun,!
    ei milllään pahalla mutta näin ei ole asia;)
     
  13. Kesken Vierailija

    Törmäsin sivustoon etsiessäni tietoa kyseisestä oppimisvaikeudesta. Mielenkiintoisia juttuja täällä on kyllä ilmennyt. Itse olen 22-vuotias ja minulla on diagnosoitu avaruudellinen hahmotushäiriö. Diagnoosi tehtiin ihan eskari iässä, en oikein tiedä mitä eroa tällä on visuaalisen hahmotushäiriön kanssa? En ole ennen törmännyt siihen. Olen kuitenkin sitä mieltä että hahmotushäiriöinen pystyy suorittamaan koulun kun koulun, vain jos saa tarpeeksi apua ja tukea. Itse sain koko peruskoulun ajan paljon tukea, koululta, vanhemmilta, neuropsykologeilta yms. Minulla oli myös useampi aine mukautettuna, matikka, fysiikka, kemia. Todella vaikeaa oli myös kuviksessa, kädentaidoissa ja liikunnassa. Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, että ongelmat käsitöissä/kuviksessa johtuvat juuri häiriöstäni. En koulussa tätä tajunnut, joten usein häpesin, peittelin ja "hävitin" töitäni. Peruskoulussa kaverini eivä suhtautuneet mitenkään ongelmaan, en itsekkään siitä halunnut paljon puhua. Sain aikaisessa vaiheessa leiman, että minulle tuottaisi vain matikka vaikeuksia. Joten elin pitkään sen leiman mukaan, ja ihmiset luulivat minua vain tyhmäksi tai laiskaksi, kun hommat eivät sujunneet muissakaan aineissa. Luetun ymmärtäminen oli vaikeaa ja on edelleen. Minun on myös hyvin vaikeaa keskittyä asioihin jos ne eivät kiinnosta. Myös käsialani on järkyttävää, ja siitä saan usein kuulla. Piirtää en osaa laisinkaan, siitä oli paljon haittaa kuviksen tunneilla. Opettajat suhtautuivat minuun aika hyvin, tai he vähän jättivät minut rauhaan ja antoivat tehdä miten teen. Olisin kaivannut enemmän kommenteja ja kannustuksia. Peruskoulun jälkeen ajattelin aloittaa kaiken alusta, joten en maininnut ongelmasti enää amiksessa. Ja se oli todella huono päätös! Tuloksena oli se, etten koskaan valmistunut koulusta.

    Työelämässä olen aina pärjännyt todella hyvin, ja häiriöni ei näy melkein mitenkään siellä. Vaikka olenkin hahmottamista tarvitsevalla alalla. Opin parheiten keksimällä itselleni hyvän oppimistavan, enkä vertaa itseäni muihin. Aikuisena häiriö on esillä eniten arjessa, raha-asiat ovat vaikeita. Ymmärrän kyllä rahan arvon, mutta eräs lähimmäiseni hoitaa laskuni, minun katsoessa vierestä. Myös ruuan laitossa on ollut oma opettelu, enhän ymmärrä mitoista mitään. Joten olen kehittänyt omat tutut mitat eri ruuille. Virastoissa asioiminen on hankalaa, kun asiat ovat niissä niin monimutkaisia, enkä hahmota yleiskuvaa. Autolla ajaminen onnistuu hyvin, vaikkakin vasen ja oikea menevät toistuvasti sekaisin. Olen huomannut että en ole yhtään teoreettinen oppija, olisipa tämän tiennyt koulussa. Nykyään opettelen asioita käytännössä, asioita täytyy saada koskea ja katsoa. Että ne voi tajuta.
    Usein ihmiset ihmettelevät, kun kerron häiriöstäni, kun tämä ei kauheasti päälle päin näy. Yksi asia minua vaivaa, se etten koskaan elämäni aikana ole törmännyt toiseen avaruudellisesta hahmotushäiriöstä kärsivään ihmiseen. Vaikka olen kuullut että tauti on yleinen? Ihmiset eivät yleensä koskaan ymmärrä tautia, vaikka sen heille selittäisi useasti, tai vähättelevät asiaa. Olen aina kaivannut vertaistukea. Olisi hyvä kuulla että muillakin on tämä sairaus, ja kokemuksia siitä.
     
  14. ihmettelijä Vierailija

    Löysin tämän keskustelun, kun etsin tietoja hahmotusongelmista ja juuri tällä hetkellä autokouluun liittyen.
    Olen jo vähän vanhempi naisihminen, mutta nyt vasta ekaa kertaa autokoulussa.

    Nyt meinas vaan tulla uskonpuute, kun inssi ei mennyt läpi ja ajotunneilla on ollut jatkuvasti vaan huomauttelemista ja yleensä vielä samoista virheistä. Kirjallisista pääsin kyllä läpi, mutta oli siinä ja siinä.
    Kirjallisten harjoituksissa oli alkuun ihan tajuttomasti virheitä, mutta n. "sadannen" harjoituksen jälkeen alkoi edes jotenkuten sujua, että suoritusta ei enää hylätty, mutta vaikeeta oli. Niistä kuvista ei meinannut hahmottaa juuri yhtään mitään.

    Olen alkanut epäillä jotain hahmotushäiriötä, tai tarkkaavaisuusongelmaa (ADD, jota eräs neurologi kerran arveli mulla olevankin, mutta mitään varsinaista todistusta siitä ei ole).
    Mulla oli kouluaikana vaikeuksia matematiikassa ja vieraissa kielissä. Ylioppilaaksi pääsin, mutta en kovin hyvin arvosanoin.
    Äidinkielen kielioppia en meinannut oppia ollenkaan, etenkin lauseiden jäsentäminen oli yhtä tuskaa.
    Vanhemmat kielten opettajia, joten siinä käytiin monet preppaukset itkua vääntäen, enkä silti oppinut.
    Aineita osasin kyllä noin muuten kirjoittaa, kun sanavarasto yms. hyvä.
    Käsitöissä olin aika surkea, mutta kuviksessa hyvä. Perspektiivin yms. kanssa oli jotain vaikeuksia, mutta muuten olen ollut aina aika hyvä piirtämään.
    Lukioaikana tehdyssä ammatinvalinnan testissä avaruudellinen hahmottaminen oli alle keskitason.

    Lukeminen on välillä hidasta, joutuu palaamaan juuri luettuun ja miettimään uudelleen, mitä siinä nyt sitten sanottiinkaan.
    Sanalliset tehtävät, esim. matematiikassa ovat vaikeita.
    Suunnat tahtovat mennä välillä sekaisin. Lähin kaupunki (vaikka olen asunut paikkakunnalla jo toistakymmentä vuotta ja kaupungin keskusta on varsin pieni) on edelleen alueittain yhtä sekavaa katuvyyhtiä, josta ei saa mitään tolkkua, enkä osaa hahmottaa missä suunnassa olen milloinkin ja mitä katua pitkin pääsee mihinkin, etenkään omakotialueella, jota siellä on paljon.
    Nimimuistini on aivan surkea.
    En myöskään muista suullisesti annetuista ohjeista yleensä juuri mitään. Usein asiat saa sanoa moneen kertaan.
    Unohtelen asioita ja joskus tulee myös ihan selkeitä ajatusvirheitä ja aivan käsittämättömiä väärinymmärryksiä.
    Kaikki tavarat ovat aina hukassa.
    Kokonaisuuksien hallitseminen vaikeaa. Jos on monta asiaa yhtäaikaa hoidettavana, niin aivot meinaa tiltata kiinni.
    Yritin joskus kaupan kausiapulaisenakin kokeilla hyllyjentäytön ohella myös kassatyöskentelyä, mutta eihän siitä mitään tullut (silloin piti itse laskea asiakkaalle takaisin annettava rahasumma) ja kun hermostuin niissä tilanteissa, niin pää löi "tyhjää".
    Kirjoitusvirheitäkin tulee, jos pitää kirjoittaa nopeasti, eikä ehdi tarkastaa tekstiä. Käsiala on aika kaameaa, en pysy riveillä.
    Etenkin aamulla olen myös aika sekavassa tilassa. Kouluaikana muistan kävelleeni aamuisin päin tolppia, olin myös aina myöhässä.
    Äitini kutsui mua aina hajamieliseksi. Sanoi, että ei anna autokoulurahoja, kun ajan kuitenkin kolarin. Tämän asian kanssa on nyt sitten ollut myös psyykkaamista ja osaksi tänkin takia varmaan autokouluun meno jäänyt näin myöhäiselle iälle. Nyt on sitten pakko, kun julkiset liikenneyhteydet alkaa olla kaikki viety, enkä todellakaan aio muuttaa kaupunkiin.
    Tuntuu siltä, että nämä kaikki ominaisuudet on alkaneet näin vanhemmiten vaan pahenemaan.

    Olen havainnut myös nuorimmalla lapsellamme (ekaluokkalainen) vähän samanlaisia ominaisuuksia. Hänelle on matematiikka (etenkin ne sanalliset) yhtä tuskaa.
    Ei useinkaan muista mitä on sanottu, kysyy usein "mitä" (kuulossa ei kylläkään vikaa). Unohtelee jatkuvasti tavaroitaan joka paikkaan jne.
    Hän sai äskettäin silmälasit. On hajataittoisuutta ja likinäköä, mutta opettajan mielestä huono näkö ei ole ehtinyt vaikuttaa oppimiseen. On kyllä sitten taas aika lahjakas äidinkielessä ja mm. kuviksessa, kuten minäkin, että se on kai jotenkin kompensoinut. Liikunta on sitten vähän huonompi, kuten mullakin aikoinaan.
    Itse sain lukioiässä silmälasit, on myös hajataittoisuutta. Tosin niitä tarvitsi pitää aikoinaan vain koulussa.
    Lääkärin mielestä en tarvitse silmälaseja ajaessa, mutta ajolasit oli nyt pakko hankkia, koska en yksinkertaisesti nähnyt kunnolla liikennemerkkejä.

    Nyt sitten mietin, mitkä mahdollisuudet mulla on päästä autokoulusta läpi ja miten selitän nämä ongelmat opettajalle (tuntuu siltä, että hänellä alkaa vähitellen huumori loppua tällaisen tunarin kanssa) ja miten suhtautuvat sellaiseen oppilaaseen, jolla on tarkkaavaisuus- tai hahmotushäiriö?
     
  15. ihmettelijä Vierailija

    Niin, vielä tuohon, että ei nyt ehkä ihan tähän keskusteluun sopinut tuo autokoulukysymys, mutta jos nyt jollain olis kokemusta tästäkin asiasta tässä yhteydessä

    Nuorimmaisesta lapsesta vielä sen verran, että hänellä on ollut vaikeuksia erottaa vasenta ja oikeaa, en tiedä missä iässä se pitäisi jo osata?
    Missä hahmotustestejä tehdään?
     
  16. ajokortin Vierailija

    En tiedä onko samasta ongelmasta kiinni mutta itselläni ollut samoja ongelmia niin kouluaikana kuin tuossa autokoulu asiassakin.
    Olen tullut siihen tulokseen että tarkkaavaisuushäiriöisen autokouluaikaa pitäisi pidentää juuri noilla ajoharjoite tunneilla. Itsellä ainakin kun en ollut ennen ajanut norm. määr
    tunteja ei riittänytkään. Kävin ajokokeen 2 kertaan. eka kerralla mielestäni ja ehkä insiinkin mielestä ajoin paremmin mutta ajoi ylämäen ylinopeutta ja tulin siksi hylätyksi. 2 kerralla ajoin tosi tosi hiljaa ja olin ihan romuna jännityksestä ja tottakai se auto sammui peruuttaessa mutta sain kortin kun käynnistin auton vaan uusiksi ja peruutin loppuun. Onneksi oli siis sama inssi tarkastajakin kummallakin ajolla.
    Lääkärin todistuksella en tiedä onko mitään etua mutta itse ajoin pitkään vielä varoitus kolmion kanssa vaikka kortti olikin jo . Pitkällä harjoitteella ja hiljaisina aikoina ajaen sain tarvittavan tuntuman ajoon . Nykyisin en pelkää edes Helsingin liikenteessä vaikka pieneltä paikkakunnalta olenkin.

     

  17. Anteeksi nyt, mutta kenellähän nyt mahtaa olla ongelmia oikeinkirjoituksen kanssa? Omassa tekstissäsi on kirjoitusvirheitä joka rivillä. Ehkäpä SINUN kannattaisi tarkistaa oma kirjoitustaitosi, ennen kuin alat muiden tekstejä haukkumaan.
    Ystävällisin terveisin, äidinkielen opettaja Helsingistä
     
  18. moro.. Vierailija


    moi joo mulla on itellä sellainen todettu jo vauvana nyt olen jo ylä-asteella pienestä asti käynyt terapioissa ja tutkimuksissa mulla oppimis vaikeuksia mutta ei se mun elämää rajota numerot koulussa ehkä ei niin hyviä mutta mitä väliä muista tukea sun poikaa ja ymmärtää sen tunteita kun joutuu ehkä tukiopetukseen niinkun mä ja sitten sitä kiusataan niinkun mua ei siis välttämättä se on nykyaikana kuule ihan normii et on tollai SAA KYSYY LISÄÄ!!!! mutta joo..
     
  19.  
  20. Minulla avaruudellisen hahmoittamisen häiriö todettiin kun olin päättämässä yhdeksättä luokkaa ja se ettei sitä aiemmin huomattu ei todellakaan johtunut vanhemmistani vaan juuri koulusta.Isommat oppimisen ongelmat alkoivat vasta seitsemännellä luokalla,numerot alkoivat laskemaan,vaikka olin aina läsnä tunneilla,tein tehtäviä ja luin kokeisiin usein viikon.En ollut se ns. häirikkö oppilas.Minulla on neljä sisarusta,joista olen keskimmäinen.Äitini seurasi arjessa minkä kerkesi ja pystyi läksyjeni tekoa ja kokeisiin lukua ja sanoi että olin tunnollinen.Kahdeksannen luokan alussa minulla alkoi lukuaineiden numerot laskea toistuvasti vaikeustason noustessa ja koealueiden pidentyessä.Äitini oli useasti yhteydessä opettajiini ja rehtoriin,jotka totesivat että minussa ei ollut mitään oppimisvaikeuksiin liittyvää heidän mielestään vaan kyse oli laiskuudesta lukea kokeisiin yms.Äiti kysyi kuitenkin neuvoa miten oppimisen vaikeutta voisi testata johon he pitkän painostuksen jälkeen hommasivat höpöhöpö lukihäiriö testin(A 4:sen kokoinen lappu lukemisen ymmärtämisestä) juopon erityisopettajani valvomana ja tarkistamana.Sain "testin" tulokseksi pisteet 6/10,joten heidän mielestään ei ollut lukihäiriötä.Kerroin äitille kotona millainen testi oli ja ettei minulla ollut lukihäiriötä.Äitini tulistui tästä ja soitti jonnekkin opetushallitukseen josta vasta kerrottiin että tälläiset testit suorittaa yleensä spsykologi/lasten psykiatri.Pääsin testeihin kahdeksannen luokan puolivälissä.Näissä testeissä ainakin siihen aikaan tehtiin standardina lasten psykologiset testit ja lukihäiriö testit jotka kesti vuoden yhteensä(1 käynti per viikko).ysiluokan puolen välin lähestyessä tuli psykologilta tuli raportti missä hän kertoi että testaus oli puolessa välissä ja oli jo näillä tiedoilla havaittavissa suuria osaamisen kuoppia ja avaruudellisessa hahmottamisessa vaikeutta.yksi kertaisesti raportissa luki etten opi mitään lukemalla,matikka todella vaikeaa ja että uuden lukutekniikan oppiminen ja tukiopetus täytyy aloittaa heti.Äitini toi raportin koululle ja vaati saada apua oppimiseen tai että sitä järjestettäisiin,mutta rehtori puhui määrärahojen vähyydestä,opettajapulasta yms..Tekosyitä riitti..Äiti soitti useasti opetushallitukseen,josta sitten he loppujenlopuksi laittoi vaatimuksen koululle jotta he järjestäisivät vaadittavaa opetusta.Elettiin jo ysiluokan loppua ja sain vasta saamaan apua.Keskiarvoni joulutodistuksessa oli 6.0(kaikki aineet).Kun äitini sitten palaveerasi taas kerran rehtorini kanssa ja kysyi miten nyt toimitaan,koska en luultavasti pääse mihinkään jatkokouluun keskiarvollani.Rehtori sanoi että keskiarvoni laskee vielä hiukan kevät todistukseen(keskiarvo 5.8 kaikki aineet)rehtori totesi että sehän on ihan kelpo todistus ja pääsisin kuites luokalta..Olimme jo etukäteen puhuneet äitin kanssa että keskiarvo ei riittänyt haaveilemaani kampaaja kouluun,tai mihinkään muuhunkaan kouluun,joten sovimme hammasta kiristellen että äiti jättäisi minut luokalle jos ei muuta.Inhosin koulua ja lähes kaikkia opettajia tilanteen takia ja sen vuoksi että useat opettajat haukkuivat luokassa minua tyhmäksi ja laiskaksi,sekä piikittelivät minua,mutta suostuin että pääsisin kampaaja kouluun.Sai nostettua tukiopetuksella ja uuden lukutekniikan oppimisella keskiarvon vuodessa 7.8(kaikki aineet) ja pääsin kampaamokouluun jonka kävin neljässä vuodessa ja nyt olen työskennellyt alalla 10 vuotta.Tämä oli sitä aikaa vielä(v.2000) että ei tiedetty eri oppumisvaikeuksista tai ei välitetty,eikä tietoa ollut saatavilla vielä samanlailla kun nykyään.Olen ikuisesti kiitollinen äitilleni,siitä että hän 5 lapsen yh. äitinä sairastuttuaan jaksoi taistella opistani,tukea ja rohkaista minua aina
     
  21. Niin se Vierailija

    Todettiin avaruudellinen hahmotushäiriö viidennellä luokalla. Opettaja joka opetti 1-4 luokalla ei millään tavalla huomioinut tätä, mutta opettajan vaihduttua minut lähetettiin testeihin. Kävin pari kertaa psykologilla niitä tekemässä ja tulosten tultua aloitettiin tehostettu tuki, eli kävin 5-8 luokkaan asti aina perjantaiaamuisin tukiopetuksessa. Yhdeksännellä se loppui matikan opettajan vaihdossa, mutta sain mennä pienluokkaan tekemään tehtäviä jos jokin aihe matikasta oli vaikeata. Minulla pidettiin lukuvuoden alkaessa ja loppuessa palaveri johon luokanvalvojani, vanhempani ja matikan opettaja/erityisopettaja/opo osallistui jossa keskusteltiin miten matikka on mennyt.

    En vieläkään osaa kunnolla kertotaulua, kello on hieman vaikeata ja oikea ja vasen ei tule kuin apteekin hyllyltä. 3-ulotteiset tehtävät ja desimaaliluvut ovat yhtä hepreaa minulle. Matikka on siis aina ollut huonoa, mutta olen myös huomannut ettei sukuni tai perheeni ole mitään matemaatikkoja :D
    Ystäväni eivät ole mitenkään noteeranneet asiaa eikä kukaan käyttäydy mitenkään eritavalla.
    Kunhan vaan on kunnollinen tuki koululta ja perheeltä niin eiköhän hän pärjää. (y)
     
  22. diagnosoitu Vierailija

    Täällä aikuinen, jolla on kyseinen häiriö aikoinaan diagnosoitu. Kirjoittelin aiheesta vähän enemmänkin, kun tuntuu, että ihmisiä kuitenkin kiinnostaa! Itse olisin ainakin kaivannut vähän näkökulmaa, kun vaikeudet aikoinaan riesaksi tulivat... :)
    http://www.americana.fi/?p=191
     
  23. Heli Vierailija

     
  24. Heli Vierailija

    Tyttärelläni todettiin avaruudellinen hahmotushäiriö. Hän on 18-vuotias. Koulu sujuu mutta rahan käsitteleminen tuottaa harmaita hiuksia. Nykyään hän ei osaa hahmottaa mihin suuntaan pitäisi lähteä jos on kaverilleen menossa tai kotiin tulossa. En tiedä liittyykö asiaan mutta valehtelu on lisääntynyt ja se tuottaa taas mielipahaa.
     
  25. vierailija Vierailija

    Ks. sivustolta Vennyvisio, mistä apu. Koulupsykologina olen tehnyt yhteistyötä erityisopettajien kanssa ja he ovat kuntouttaneet visuaalisia hahmotusvaikeuksia Vennymateriaalilla.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti