Hae Anna.fi-sivustolta

Vitsaa vielä 2000-luvulla

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Mietteliäs kasvattaja, 31.08.2011.

  1. Tuossa alla on useampiakin koivuniemen herraa käsitteleviä ketjuja, joista osassa asia on vähän karannut aiheen viereen...

    Sen sijaan, että muisteltaisiin viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneita juttuja, minä utelisin nykypäivän elämää. Saavatko lapset vielä nykypäivänä piiskaa? Oletteko kuulleet tai nähneet, että koivuniemen herra kävisi kylässä vielä 2000-luvulla?

    Minä näin tänä kesänä yhden tilanteen, jossa taisi tulla koivuniemen herraa. Muutama alakouluikäinen pikkulikka oli pyörien kanssa lähdössä kotipihalta ja yksi näisä, näytti olevan se vilkkain hulivili, kaahasi ensimmäisenä suoraan kirkonkylän maantielle mitään ajattelematta ja ympärilleen katsomatta. Vain autoilijan paniikkijarrutus pelasti tilanteen, joka oli kyllä tosi läheltä piti. Säikähtynyt autoilija tuli ulos autostaan ja aika tiukkaan sävyyn mesoi siinä likalle, joka vasta siinä vaiheessa rupesi kaivamaan kypäräänsäkään esiin. Tytön vanhemmat olivat pihassa ja näkivät tilanteen. Tulivat molemmat paikalle ja aika tiukkaan sävyyn siinä tyttöä puhuteltiin, mutta pian isä otti likkaa käsivarresta kiinni ja totesi jotain siihen tyyliin, että "tästä on niin monta kertaa puhuttu" ja "katotaan, josko se oppi menis pakaroiden kautta paremmin perille". Hän lähti viemään itkustavaa ja kiukkuavaa tyttöä sisälle, äiti nappasi pari pajunoksaa tienvarren pusikoista ja totesi lähtiessään, että "näille taitaa olla käyttöä". Tytön kaverit jäivät hihittelmään tienposkeen, autoilija lähti pois ja minä seurasin tien toiselta puolelta tilannetta. En yhtään epäile, etteikö tullut piiskaa ja jos minulta kysytään, niin ihan aiheesta. Tämä siis tapahtui tänä kesänä ja Pohjanmaalla pienellä kirkonkylällä.
     
  2. Romycat Uusi jäsen

    liittynyt:
    07.12.2009
    Viestejä:
    408
    Saadut tykkäykset:
    0
    Poliisille kun olisi tieto tuosta vitsan käytöstä kantautunut niin vanhemmat olisivat saaneet sakot ja sosiaalivirannomaiset olisivat toivottaneet "lämpimästi" asiakkaakseen.

    En pysty ymmärtämään vanhempia jotka lyövät lapsiaan. Vanhemmassa on kasvattajana hyvin paljon vikaa jos asiaansa pitää kättä pidemmällä tehostaa. Ei sitä aikuistenkaan kesken riitatilanteessa oteta koivuniemen herraa avuksi. Jos otetaan, niin kaikki tietävät että se on poliisin kanssa juttutuokio edessä. Mikä lapsesta (!) siis tekisi poikkeustapauksen.
     
  3. allekirjoitan Vierailija

    Samaa mieltä.
     
  4. Sadekuuro Vierailija

    Niin. Alkuperäisessä viestissähän ei ymmärtääkseni kysytty, että vastustatteko vitsan käyttöä? Itseäni aina korpeavat nämä keskustelijat, jotka julistavat oman mielipiteensä ja yleensä asian vierestä. Tyyliin kysymys: "Kuinka paljon poltatte tupakkaa?" ja vastaus: "Kaikki tietävät että tupakka on tosi hirveen vaarallista!!!!!!" Niin varmasti, mutta silti ihmiset polttavat ja sitä kysyttiin.
    Kaikki tämänkin keskustelun lukijat tietävät varmasti, että ruumiillinen kuritus on ollut Suomessa kiellettyä 80-luvulta asti. Ja ei, en minäkään sitä kannata, mutta tiedän silti, että yllättävän monessa ihan tavallisessa ja kunnollisessa perheessä kuritonta jälkikasvua saatetaan läimäytellä takapuolelle.

    Alkuperäiselle kysyjälle vastaus: Ainakin siskoni on piiskannut molemmat poikansa kertaalleen alle kouluikäisinä, kun menivät kielloista huolimatta kotitalon tontilla sijaitsevaan metsälätäkköön saapastelemaan. Risulla ripsi vähän paljaalle takapuolelle, pahempaa taisi olla itse uhkauksen toteuttaminen kuin itse piiska, josta ei jälkiä jäänyt.
     
  5. Jussi96 Vierailija

    Mä olen nyt 15-vuotias ja saanu toistakymmentä kertaa vitsasta tai remmistä paljaalle pyllylle, kaikki tällä vuosituhannella. Mun kokemuksista voi lukea toisesta ketjusta 'Te, jotka olette saaneet piiskaa pienenä'. Mun eka kertomus on siellä kahden vuoden takaa, numero 320, muistaakseni sivulla 13.

    Meillä on naapurissa kans yks perhe, jossa lapset saa selkäänsä jatkuvasti, mutta se on ns. maahanmuuttajaperhe, joka ehkä on vähä eri asia. Vaikka kyllä niitäkin Suomen laki koskee.
     
  6. heebo71 Vierailija

    Vaikka en fyysistä rangaistusta kannatakaan, niin olen kyllä sitä mieltä että joskus henkisestä rangaistuksesta voi jäädä paljon pahemmat arvet.

    Ja jos kaikki fyysinen koskeminen pienestä luunapista totaaliseen pieksemiseen lasketaan samaan kategoriaan, niin veikkaisin että lapset mieluummin valitsevat pienen piiskauksen kuin sosiaalien väliintulon. Vaikka omakohtaista kokemusta asiasta ei olekaan, niin kuulemani ja lukemani perusteella näiden puuttumisesta asiaan voi tulla melko pahaa jälkeä. Varsinaiset pahoinpitelytapaukset ovat sitten asia erikseen.

    Tässä asiassa ihmisillä tuntuu valitettavasti olevan vain on-off asennot, maalaisjärki on kadonnut jonnekin ja poliisit soitetaan paikalle luunapista. Vähän niinkuin kaikki rikokset punaisia päin kävelystä tappoon pistettäisiin samaan kasaan ja sama rangaistus kaikista.

    Summa summarum: rikos on rikos jos laissa niin sanotaan, mutta luunapin ja punaisia päin kävelyn takia ei kannata poliisia huutaa.
     
  7. nykisoisä Vierailija

    Silloin, kun itse olin siinä iässä, kun opeteltiin olemaan, oli piiska ihan tavallinen juttu. Kun teki vastoin kieltoja tai kolttosia, sai piiskaa, ja sen muisti. Se ei ollut pahoinpitelyä ja ainakin meillä se jäi siihen, eikä siitä jankutettu jen jälkeen. Piiskaa takapuolelle, ja se siitä. Silloin ei sotkettu paikkoja, ei pahoinpidelty koulukavereita, ei rikottu paikkoja. Piiskaa tuli esim. tupakanpoltosta, ja sen tiesi kaikki. Siitä ei edes neuvoteltu jos jäi kiinni. Mielestäni se oli ihan reilu peli. Jossakin välissä tuo on sitten jäänyt pois, eikä meillä enää sitä piiskaa käytetty omien lasten kasvatuksessa. Joskus tuntuu siltä, että olisi paikallaan nykyisinkin, kun katselee tuota sotkemista ja roskaamista. Se tuntuisi varmaan juuri sopivalta rangaistukselta paikkojen sotkemisesta ja roskaamisesta. Piiskaa, ei pahoinpitelyä. Nuoret huomaisvat, että heidät huomioidaan. Nyt on tapana, että toinen vanhemmista kulkee edellä harjaamassa tien puhtaaksi ja toinen perässä keräämässä juniorin heittelemät roskat pois (kuvainnollisesti)
     
  8. Valkokaulusduunari Vierailija

    Yhdyn tasan tähän näkemykseen!

    Mieleen muistuu tapahtuma ihan tässä parin-kolmen vuoden takaa, isohkon suomalaisen kaupungin lähiössä missä asuin tuolloin.

    Oli kevyt tihkusateinen syksyilta ja olin, varustuksestani päätellen, tulossa töistä kotiin. Jätin auton parkkipaikalle ja lampsin kotia kohden samalla sähläten jotain kännykän kanssa kun näin/ kuulin läheisessä metsikössä jonkun rapistelevan risujen kanssa. Ajattelin ensin, että lapset siellä taittaa risuja joihinkin leikkeihinsä tai mihin lie. Jatkoin tekstailua ja hetken kuluttua vilkaisin vähän tarkemmin. Jokin näkemässäni ei sopinut leikiteorian kanssa yhteen: Oli hieman liian myöhä ja pimeää lasten leikkeihin (edes lähiössä), poika oli noin 11-12 vuotias ja vaikka takki oli päällä niin hieman liian siistin näköinen ulkoleikkeihin - näytti siltä että oli hetki sitten tullut suoraan sisältä. Kädessä pojalla oli pari risua tai vitsasta, joista hän riipi lehtiä pois samalla kun hän huomasi minun katselevan häntä matkan päästä kävelytieltä. Niin kiusaantunutta ja noloa katsetta harvoin näkee sen ikäisillä lapsen kasvoilla!

    Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni ilme paljasti pojan. Oman kokemukseni perusteella olen varma että ihan rehellistä koivuniemen herraa se poika oli sieltä itselleen hakemassa. Minut on meidän kesämökillä ja ainakin kerran ihan samanlaisessa lähiössäkin lähetetty hakemaan itselleni vitsaa, jolla sitten sain kotona selkäsaunan. Pahinta ja nolointa oli tulla nähdyksi vitsan kanssa, ja ärsyttävintä oli kerran parin vanhemman mummon myötätuntoiset ja tietäväiset ilmeet (kesällä ei ollut takkia eikä siis mitään minne piilottaa sitä vitsaa)!

    En jäänyt sen enempää nolaamaan jo valmiiksi kiusaantunutta poikaa, vaan menin kotiin oman perheen luo. Mieleen tuli myös ajatus, että periaatteessa laki olisi velvoittanut minut soittamaan heti poliisille ja sossuille. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että tämä ei ollut lastensuojelun paikka.
     
  9. piiskaa pyllylle Vierailija


    Lasta pystyy ja voi hakata seurauksitta, koska lapsi ei osaa puolustaa omaa koskemattomuuttaan.
     
  10. Piiska Vierailija

    Vitsan käytön totaalinen kieltäminen lailla on pahimpia mokia mitä lakiin on tehty. Seuraukset ovat näkyvissä nykynuorison pahanaolona ja toisten lasten ja opettajien pahoipitelynä. Eihän poliisikaan noille huligaanienaluille mitään voi kuin vähän sormella osoittaa, että äläpä tee uudelleen.

    Kaikki lapset eivät opi neuvomalla ja kieltämällä, haukkumalla ja nimittelemällä. Pieni ripitys takapuolelle auttaa kummasti muistamaan kielletyt asiat.
     
  11. Saila-UNICEF Uusi jäsen

    liittynyt:
    14.11.2011
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tutkimuksissa on selvästi todettu, että kuritusväkivaltaa kokeneet lapset kasvavat todennäköisemmin agressiivisiksi aikuisiksi. Lisäksi väkivalta ei ole tehokasta, sillä lapsi ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, eikä sitä miksi häntä rankaistaan voimalla. Kurittaminen voi päinvastoin aiheuttaa lapsessa kapinointia.

    Aiheesta lisää Kuritus ei kasvata | UNICEF Suomi
     
  12. tuli mieleen Vierailija

    että onkohan kukaan kirjoittanut väitöskirjaa pieksämisestä kasvatuskeinona? Jos ei, niin miksiköhän. Voisi olla todella mielenkiintoinen aihe......
     
  13. Kati-Unicef Vapaaehtoinen

    liittynyt:
    15.11.2011
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
    Monet puolustelevat kuritusväkivaltaa sillä, että ovat omassa lapsuudessaan kokeneet kuritusta, eikä se ole vaikuttanut heihin.

    Lapsi on vanhemmilleen lojaali aikuisenakin vielä. Itse kurituskasvatusta kokeneena halusin pitkään ajatella, että siitä ei ollut haittaa minulle.

    Sitten annoin itseni ajatella asiaa tarkemmin. Miltä se tuntui. Mitä ajattelin vanhemmistani sen jälkeen. Kuritus teki minusta entistä uhmakkaamman, mutta samaan aikaan myös pelokkaan. Minusta tuli todella kiltti ja reipas, mutta sisimmissäni kärsin ja häpesin. Tunsin itseni huonoksi, koska vanhempani kohtelivat minua kurittamalla.

    Lapsella on oikeus väkivallattomaan lapsuuteen.

    Onneksi minä voin äitinä valita toisenlaisen kasvatustavan, kuin aikaisemmat sukupolvet.
     
  14. Kati-Unicef Vapaaehtoinen

    liittynyt:
    15.11.2011
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
  15. Vitsa käytössä Vierailija

    Meillä oli vitsa käytössä tällä tuhatluvulla pitin vitsan käyttöä oikeana sopiminulle 7-16vuotiaana sain vitsaa äitiltä12vuotiaana hain itse vitsan ja riisuin itseni piiskattavaksi vitsan saanti ei ole vahingoittanut minua monta ihanaahetkeä vietin äitin sylissä piiskaamisen jälkeen pyysin anteeksi sain hellyyttä,halia.
     
  16. Maryam Vierailija

    Moi Jussi, meillä on ollut perheen taustasta johtuen "kova" kasvatus eli hyvin paljon vanhempien maahanmuuttoon liittyvä vaikka me olemme kaikki suomessa syntyneet.

    Meillä se kulttuurissa myös jatkuu pidempään ilman, että se tarkoittaa "pahoinpitelyä"

    Onko se teillä jo loppunut?
     
  17. Jussi96 Vierailija

    Meillä se oli ns. sopimusjuttu faijan kanssa. Juteltiin mun tekemisistä ja mietittiin, mikä olisi seuraus joka saisi mut toimimaan viisaammin seuraavalla kerralla. Eli mulla ainakin oli koko lapsuuden ajan se kuulemma harhakäsitys, etten saisi selkääni ellen itse "haluaisi" tai suostuisi.

    En ole sitä halunnut sen jälkeen, kun tulin kirjoittaneeksi tälle palstalle. Sen verran jouduin miettimään asiaa, ku muutama ihminen näytti niin ahdistuvan mun ajattelutavasta ja kirjotti ja väitti että olin pieksämisestä jo muuttunu sekopääks.

    Kovasti oon itteäni tarkkaillu, mutta kyllä mun ajatukset, teot ja toiminta erehdyttävästi muistuttaa ihan normaalia lukion ekaluokkalaista. En näe merkkejä sekopäisyydestä.

    Tekikö ne selkäsaunat sitte mulle hyvää? En tiiä. Sattu ne ainakin ihan hirveesti, siinä mielessä ei tehny hyvää. Mutta ku ne oli omien valintojen seurauksia, ei voinu paljo valittaa (mitä nyt parkua ku oli saamassa). Muistan vaan, että yks iso syy valita selkäsauna oli aina se, et se oli nopeesti ohi. Mä olin - ja oon edelleen - semmonen hektinen tyyppi, jonka oli tosi vaikee kestää päiväkausien vapauden riistoa, kotiarestia, tietokonekieltoa, taskurahojen menetystä ja muita ns. poliittisesti korrekteja kasvatusseuraamuksia.

    Siinä mielessä on tehny hyvää, että oon oppinu tekemään vaikeita päätöksiä, mikä taitaa olla sama asia ku itsekuri. Vai onko?
     
  18. kuri Vierailija

    Miksiköhän sitten nykyään on niin paljon enemmän pahoinvoivia lapsia ja nuoria, kouluammuskelijoita ja vaikka mitä muita aggressiivisia nuoria?

    Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että meidän perheessä kun oli tarvittavasti kuria (mutta myös paljon rakkautta ja sopivasti omaa päätösvaltaa), niin hyviä aikuisia meistä kasvoi. Kukaan ei ole tippaakaan aggressiivinen.

    Mieheni taas kasvoi täysin pellossa. Kun hän teki jotain vaikkapa koulussa ja opettajat soittivat kotiin, vanhemmat hakivat pojan kotia eivätkä pitäneet sitä mitenkään suurena asiana. Mitään rangaistuksia ei koskaan tullut. Yllättäen (?) hänestä tulikin teininä ja vielä nuorena aikuisenakin todella aggressiivinen ongelmatapaus. Vasta 25-30 vuotiaana alkoi aikuistua kun elämän realiteetit iski vastaan - muu maailma ei antanutkaan hemmotellun pojan käyttäytyä ihan miten vain.

    Mieheni on itsekin nyt sitä mieltä, että meidän lapsia ei kasvateta kuten hänet on kasvatettu, vaan kuten minut on kasvatettu. Tiedämme kokemuksesta että se on paras tapa.
     
  19. eri asia Vierailija

    Lapsesta tekee poikkeustapauksen se, että hän on lapsi. Aikuinen ymmärtää puhumalla (eivät kyllä kaikki), lapselle menee paremmin perille kun saa tukistuksen/luunapin tms.

    Kyse ei ole hakkaamisesta, tukistus ei ole sama asia kuin hakata toinen sairaalakuntoon.
     
  20. K Westerlund Vierailija

    Täytyy muistaa, että "kivuton" kasvatus (siis sellainen, missä ollaan turvautumatta kipua tuottaviin rankaisumenetelmiin) ja kasvattamattomuus (eli "pellossa kasvaminen", tavalla tai toisella välinpitämättömät tai henkisesti poissaolevat vanhemmat) ovat aivan eri asioita.

    Tämän päivän lapset voivat huonosti, koska he ovat "kadotettujen lasten sukupolvea". Heidän kasvamista leimaa vanhemmuuden (lue: läsnä olevien, positiivista huomiota, terveitä rajoja ja turvaa antavien aikuisten) ja rauhallisen, vakaan kodin puute.

    Jos vanhemmat eivät alusta alkaen ole läsnä lapsilleen, lapset kasvavat nopeasti henkisesti erilleen vanhemmistaan. Heidän välille ei synny luottamuksen ja kiintymyksen siteitä, eikä vanhemmille silloin tietenkään myöskään tervettä auktoriteettia.

    Tätä menetettyä auktoriteettia piiskan voimalla takaisin ruoskiessaan vanhemmat lyövät vain syvempää kiilaa heidän ja lastensa väliin. Lapset ehkä nöyrtyvät ja alistuvat, mutta mistään terveestä suhteesta ei heidän välillään voi puhua.

    Ennen vanhaan ehkä piiskaan ja muihin fyysisiin ohjailukeinoihin tartuttiin usein tätäkin päivää herkemmin, mutta vanhemmat suhtautuivat lapsiinsa kaiken kaikkiaan vastuullisemmin ja painokkaammin. Lapset olivat heille tärkeitä ja merkityksellisiä, toisin kuin nykyään valitettavan usein tuntuu olevan, kun lapsi on pelkkä asiaan kuuluva statussymboli, oman mielihalun väline tai joku välttämätön paha, joka hetken hairahduksessa tuli hankittua.

    Siksi olen vakuuttunut, ettei entisajan lapsista tehnyt tasapainoisempia aikuisia se, että heitä kasvatettiin piiskan voimalla, vaan juuri se, että he olivat vanhemmilleen kuitenkin tärkeitä - ja saivat myös tuntea tämän. He saivat siis myös positiivista huomiota ja turvaa, vaikka rajoja joskus kovakouraisestikin vedeltiin pitkin takapuolta.

    Sittemmin kohti nykyaikaa valitettavan usein ainoa huomio, jonka lapset onnistuvat saamaan vanhemmiltaan, on kun he vihdoin saavat vanhempansa hermostumaan.

    Olla lapsi ei siis ole mikään syy tarttua kovakouraisuuteen. Lapsi ymmärtää puhetta ihan siinä missä aikuinenkin, ja kunnioittaa puhetta jopa aikuisia enemmän. Niksi on siinä, että puhua pitää alusta alkaen, toki silloin tällöin myös kädestä pitäen ohjaten tai pois harmin tieltä nostaen. Tämä vaatii tietenkin vanhemmilta alussa jatkuvaa läsnäoloa, jatkuvaa vuorovaikutusta ja runsaasti kärsivällisyyttä.

    Mutta en näe mitään aihetta käyttää missään tilanteessa kipua tuottavia keinoja tällaisessa vuorovaikutuksessa. Jos lapsi saa kaiken sen huomion, mitä hän kaipaa, positiivisten etumerkkien vallitessa, hän ei koe tarvetta uhmata, häiriköidä ja olla uppiniskainen. Silloin häntä ei luonnollisestikaan tarvitse myöskään rangaista mistään.

    Jos rankaisut koskaan katsotaan tarpeellisiksi, ne tulisi osoittaa vanhemmille, jotka ovat laiminlyöneet lapsensa tarpeita niin että hän on turhautunut ja siksi tekee jotakin epätoivottua.
     
  21. Uskonpuutetta Vierailija

    Sait minut aiemmin vakuuttuneeksi että vanhan ajan kasvatus piiskalla ruoskimalla ja muu väkivalta jota entisajan kasvatus kertomasi mukaan oli, sai aikaan sadomasokisteja ja kusipäisiä aikuisia.

    Enkö siis olekaan kusipää ja mahdollinen s/m?
     
  22. K Westerlund Vierailija

    Lukijain henkilökohtaiset ominaisuudet täytyy ratkaista tapauskohtaisesti, sillä kurittamisen seuraukset eivät ole yksioikoisia. Kaikista piiskatuista ei tule sadomasokisteja, vaikka vaikuttaakin siltä, että sadomasokisteista merkittävä osa on varttunut jonkinlaisessa kurituksen ja läheisyyden merkillisessä sekamelskassa.

    Ihmisestä ei myöskään tule kusipäätä kurittamalla (tuskin olen näin väittänytkään), vaan sen ratkaisee aina se, miten kukin meistä päättää käyttäytyä. Tietenkin on mahdollista, että kaltoin kohdellulla (mitä mielestäni ruumiillinen kurittaminenkin on) on enemmän katkeruutta ja vihaa takataskussaan kuin hyvin kohdellulla, joten on mahdollista, että hän todennäköisemmin myös vastaisuudessa valitsee käyttäytymistapoja, joita voi kuvailla myös "kusipäiseksi".

    Ruumiillinen kuritus ei siis sinällään ole se ratkaiseva tekijä, mitä sen kokeneista tulee, vaan se, miten tämä kuritus on koettu. Onko se koettu ansaituksi, onko se ollut nöyryyttävää tai peräti katkeroittavaa. Sen lisäksi jokainen reagoi näihin kokemuksiin parhaaksi katsomallaan tavalla: jotkut alistuvat, toiset uhmaavat, ja kolmannet sublimoivat tunteensa eli kanavoivat ne jollakin tavalla jotta voivat saada ne hallintaansa (eli tavallaan myös alistuvat). Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluvat esim. juuri ne, jotka kanavoivat kivun ja alistamisen kokemukset seksuaalisiksi elämyksiksi.

    Edellä lainattu kommenttini ei mitenkään puhu kurittamisen puolesta: siinä lukee selvästi, että lapsista saattoi tulla kelpo kansalaisia ja tasapainoisia ihmisiä KURITTAMISESTA HUOLIMATTA, mikäli saivat tarvitsemaansa huomiota, hyväksyntää ja turvaa.

    Uskon nimittäin, että fyysinen kurittaminen jättää uhriin aina jälkensä. Moni lapsena tai nuorena sitä kokenut haluaa kuitenkin hyväksyttää itselleen kokemansa nöyryytyksen ja alistamisen tunteensa esim. katsomalla, että ovat hyvinkin ansainneet tämän kohtelun, tai vakuuttelemalla, ettei se tehnyt heille pahaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Näin voi tietenkin ollakin, varsinkin jos kurittamista ei ole koettu erityisen traumaattisena. Mutta siinäkin tapauksessa herää kysymys, olisiko tämä fyysinen rankaisu ollut korvattavissa jollakin toisella menettelyllä. Ai miksi? No vähintäänkin siksi, ettei tämä henkilö kasvatuskokemustensa perusteella siirtäisi tätä vahingollista tapaa eteenpäin omiin lapsiinsa tai kotieläimiinsä (tai puolisoonsa tai satunnaiseen vastaantulijaan jne.).

    Sillä vaikka hän itse olisikin kestänyt kurituksen traumatisoitumatta, hän ei koskaan voi etukäteen tietää, miten se tulee vaikuttamaan hänen omiin "uhreihinsa".

    Rankaisemisessa ollaan aina askeleen jäljessä: virheellinen toimintamalli on jo muodostunut. On nurinkurista rangaista tästä lasta, sillä syypää tähän väärin opittuun toimintamalliin ja siksi vastuussa siitä on kasvattaja itse. Näin ollen se joka rankaisee olisi paremmin itse ansainnut tulla rangaistuksi. Mutta rankaiseminen on vain kynnyksen rakentamista jo opitun kaavan tielle, ja vaikka joillekin tämä kynnys tekee tehtävänsä (eli estää tekemästä samaa virhettä uudelleen), jotakin toista se ei estä, ja joku kolmas suuntaa virhekäyttäytymisensä yksinkertaisesti uuteen kohteeseen.

    Rankaiseminen on siis vain epäonnistuneen kasvattajan epätoivoinen yritys paikata oma moka.

    P.S. Pahoittelen sitä, että tämäkin ketju on ap:n toivomuksesta huolimatta "karannut" sivuraiteille. Toisaalta näin tärkeästä asiasta ei näköjään voi puhua liikaa: niin kauan kuin jonkun mielestä fyysisen kivun tuottaminen kuuluu kasvatuksen normikalustoon, tätä vastaan pitää aktiivisesti puhua jokaisen tilaisuuden tullen.
     
  23. Tiina Vierailija

    Minä sain vajaa kymmenen vuotta sitten, n 11 vuotiaana. Olimme serkkuni kanssa varastaneet kaupasta, ja kauppias sai meidät kiinni. Soitto kotiin, ja isä tuli hakemaan. Serkku vietiin omaan kotiinsa, ja me menimme omaamme.
    Keittiön pöydän ääressä käytiin pitkä keskustelu, jonka jälkeen sain lähteä hakemaan pihakoivusta koivuniemen herraa. Pitkään siinä meni, mutta risun hain, ja luovutin isälleni. Isä istui sohvalle, otti minut poikittain polvilleen, laski housuni ja antoi kirvelevän kurinpalautuksen paljaalle pepulleni.
    Muistan kuinka hirveän noloa, ja nöyryyttävää se oli, vaikka kai rangaistus kuitenkin kohtuullinenkin oli. Serkkunikin varmaan sai oman selkäsaunansa, sillä heilläkin oli uusi risu oven karmissa...

     
  24. Maryam (ap) Vierailija

    Moi, Jussi jos jaksat jutella niin laita viestiä spostilla marya_97@luukku.com

    En viitsi puhua meidän tilanteesta liikaa julkisesti tai muutenkaan mut meillä on myös maahanmuuttajatausta iskän puolelta ja se vaikuttaa siihen että ollaan yhä tosi erilainen perhe




     
  25. no jaa Vierailija

    Otetaan nyt esim. tämän päivän aihe: koulukiusaaminen.

    Sitä ei saa kuriin opettajat, ei vanhemmat, ei kukaan. Ei toimi puhumalla ja näillä "keskusteluilla" - oli siinä sitten opettajat ja rehtorit ja vanhemmat.

    Vaan menepä ottamaan (salaa tietty) sitä kiusaajaa kiinni raivelista, nosta ilmaan, ravista vähän ja sano että seuraavaksi yllätän sinut pesäpallomailan kanssa kun sitä vähiten odotat, ellei se kiusaaminen lopu. Ja siihen loppuu.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti