Voi apua mikä ketju :D (vauvaa yrittävät)

[a.p.]

Ei ihmekään kun jotkut eivät tule raskaaksi, kun kuvitellaan ties mitä oireita ja stressataan. Sehän on tosi, että monet ovat sen jälkeen tulleet raskaaksi kun ovat unohtaneet koko jutun. Ihan sairasta listata jotain mahdollisia oireita..

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapse...ilijoiden-oireet-ovulaation-jalkeen-ja-tulos/

 

[feger]

Antaa heidän siellä palstallaan kirjoitella mitä haluavat. :O

Mulla ainakin on ollut just niin päin, että kovan stressin alaisena vasta onkin tärpännyt.

 

["mami"]

Aivastelua, finnejä, nälkä.. Oonkohan miekin raskaana

 

[a.p.]

Mua väsyttää, etova olo, finnejä, palelee.. taidan olla raskaana!!!

Lainaus tuolta ketjusta:

1. väsymys
2. kuvotus, oksentelu
3. arat rinnat, kovat nännit, valkoiset nystyrät rinnan päissä
4. hikoilu, hikoilukohtaukset
5. jano
6. tiheentynyt virtsaamisetarve
7. löysä vatsa, ummetus, normaali vatsa
8. kohdun kasvukipu
9. kaikki akavatsakivut, vihlomiset
10. kaikki selkäkivut
11. lisääntynyt ruokahalu/ruokahaluttomuus
12. herkkä hajuaisti
13. oudot maut suussa
14. makuaistimuutokset
15. itkuherkkyys
16. mielialamuutokset
17. tyyneys/rauhallisuus
18. ärtyneisyys
19. nenän tukkoisuus
20. palelu

^ nuohan on ihan normaaleja "oireita" ja ihmisen tuntemuksia, pitäskö noiden jotenkin viitata raskauteen?

 

["vieras"]

Onhan ne hakemalla haettuja oireita.

 

[biologiaa]

Ei tuollainen stressi vaikuta vielä lapsensaamiseen, vasta vakava ja kova stressi.
Tuo "sitten kun koko jutun unohtaa" -selitys on maailman typerimmän kuuloinen.

 

["Minää"]

Ei tuollainen stressi vaikuta vielä lapsensaamiseen, vasta vakava ja kova stressi.
Tuo "sitten kun koko jutun unohtaa" -selitys on maailman typerimmän kuuloinen.

No just joo. Kyllä joku noista selityksistä on paaaaaljon typerämpää. Taidat itse siellä piinailla mielialanvaihteluinesi ja muine "tunteinesi"?

 

[Sone*]

Kuule jokainen tavallaan Ei tossa mitään sairasta ole, noi ajatukset pyörii kuitenkin päässä kun yritetään vauvaa niin eipä se nyt niin kauheaa ole niitä kirjoittaa ylös. Sitäpaitti, se on nin klisee että heti tärppää kun unohdetaan yritys, harvempi sitä kuitenkaan unohtaa, on vaan höyryymättä, se ei oo sama asia kun unohtaminen.

 

[mama the strange]

Voin kyllä ihan kokemuksesta kertoa, että silloin, kun sitä vauvan yritystä on takana jo pidempi aika niin siitä alkaa tulla aikamoinen pakkomielle. Kaikki mahdollinen herättää toiveen raskaudesta.
Nettikirjoittelu voi olla monelle ainoa paikka, johon purkaa noita tuntemuksia. Joten antaa kirjoitella vain.

Me muuten yritettiin lasta juuri tuolla pakkomielteisellä tavalla vähän vajaa vuosi, ei tärpännyt. Nyt on oltu stressaamatta ja koko asiaa juurikaan muistamatta yli vuosii, eikä edelleenkään ole tärpännyt. Joten tolla stressaamisella ei todellakaan oo mitään vaikutusta asiaan.

 

[KiiajaVille]

Niin, sitä on niin vaikea käsittää sitä mielialaa kun yritystä on takana monia kuukausia tai jopa vuosia jos itse ei ole ollut siinä tilanteessa.

Meillä esikoista tehtiin 1,5v ja todellakin, petipuuhat meni aika lailla kalenterin mukaan siinä vaiheessa. Oireita seurattiin ja pähkäiltiin.
ja siinä ei muuten auttanut pätkääkään se että hoettiin "lopettakaa se yrittäminen niin tärpää"
Ajatus toimii siinä vaiheessa siten, että "jos ei yritä niin eihän sitten ainakaan voi tulla raskaaksi"

 

[4kertaa raskaana]

Eiks se menkkojen poisjäänti riitä? AIka selvä oire.

 

[biologiaa]

[QUOTE="Minää";26323121]No just joo. Kyllä joku noista selityksistä on paaaaaljon typerämpää. Taidat itse siellä piinailla mielialanvaihteluinesi ja muine "tunteinesi"? [/QUOTE]

Selityksesi menee kyllä typerämmän puolelle.
Emme yritä lasta. Minulle on tehty kohdunpoisto, joten hieman hankalaa.

 

[Shddon]

Öö mua kiinnostaa noi dpo:t ja mIUt. MITÄS KUMMIA
NE ON?!

 

[Ultramariini]

Olihan tuolla joukossa todellisiakin raskausoireita.
Ihmisen mieli on sellainen ( tai ainakin minun oli) että kun vauvaa yritimme, toivoin sitä niin kovasti, että kuuntelin jokaista kehoni risahdusta tulkiten ne¨- toivon ja odotuksensekaisesti, kenties mahdollisina oireina tärppäämisestä.
Näin oli siis etenkin esikoisen kohdalla.
Toisen kohdalla sitten jo osasin paremmin lukea kehoni viestejä, mutta testaaminen kuitenkin vasta vahvisti raskauden.
Kolmannen kohdalla en uskonut testiä, joka näytti ensin negatiivista, vaan uskoin olotilaani.
Herkistynyt hajuaisti paljasti minulle tärppäämisen.


Voihan tuo lista koomiselta näyttää,mutta ihminen voi ylipäänsä kuvitella itselleen kaikenlaisia oireita ja ihan psyykeen voimalla niitä itselleen tuottaakin. Siihen, että välttelen lääkärikirjoja on syynsä.

( mm. aivokasvaimen, aivoverenvuodon yms." sairastanut":ashamed

 

[Häh]

Mitä ihmeellistä tai naurettavaa tai typerää tuossa on? Jos lasta yrittää pitkän aikaa, käy hoidoissa yms. niin onko se a.p. sinulta tai joltain muulta pois jos haluaa vertaistukea palstalta?

Ja kun sitä yritystä on takana tarpeeksi kauan, niin ne oireet on aika tärkeitä ja joillekkin ne tietyt (sun mielestä ilmeisesti typerät ) oireet saattaa tuoda pientä valon pilkahdusta siihen, että se kauan toivottu lapsi olisi vihdoin tulossa!

Yrittäisit edes olla empaattinen!

 

[Madicken04]

Kieltämättä tuntuu vähän huvittavalta, itselle riitti aina kun odotteli seuraavia menkkoja ja sitten testasi jos nämä eivät ajallaan alkaneet. Itseäni tunnen sen verran että tiedän hyvin olon voivan vaihdella ilman mitään syytäkin ja jos rupeaa kaikkia oireita miettimään niin kyllähän niitä löytää. Parhaimmillaan samat oireet voivat ennustella niin alkavia menkkoja kuin raskauttakin. Tietty jos on kovin pitkään yrittänyt niiin ehkä ajatukset pyörivät väkisinkin raskauden ympärillä, voisin kuvitella. Mutta kyllä noita oireiden metsästäjiä löytyy toisinaan ihan tuoreistakin yrittäjistä.

Mitä muuten oireisiin ja niiden löytymiseen tulee, kyllähän sitä harrastavat muutkin kuin raskautta yrittävät. Tuli heti mieleen yksi tuttu joka on varma että hänellä on joku sairaus ja on jo parin vuoden ajan juossut lääkäreillä kaikissa mahdollisissa testeissä ja tulokset ovat aina olleet hyvät. Kaikkien lääkäreiden yhteinen neuvo on ollut painonpudotus (ylipainoa reilu 20kg) ja liikunnan harrastaminen. Tuttu taas uskoo olevansa vakavasti sairas eikä uskalla tehdä noita elämäntapamuutoksia ennen sairauden löytymistä. Löytää sitten netistä oireita mistäkin jutusta ja etsii ruoka-aikeita mitkä hänelle eivät sovi ja poistaa näitä ruokavaliostaan, välillä alkaa ruokavalio tuntua jo siltä ettei ihme jos tuossa on huono olo.

 

[essip]

Sitä kutsutaan vertaistueksi.

 

["Minna"]

Ap:lla on valitettavan köyhä elämä, jos pitää kenties pitkäänkin lasta yrittäneiden tilanteelle naureskella ja hakea siihen vielä muita kavereita hymähtelemään. Säälittävyyttä näen enemmän sinussa kuin tuossa ketjussa.

Tutkimustenkin mukaan huomattavasti rankempi stressi vasta voi vaikuttaa hedelmöittymiseen, tuommoinen "piinailu" ja jännäily ei tod. vaikuta.

Hanki elämä eläkä lueskele tuon alueen ketjuja.