Voi apua, minkähänlainen äiti minusta tulee....

[Täysin toivoton (?)]

Te kaikki jotka olette saanet lapsen oletteko muuttuneet luonnostaan lapsen syntymän jälkeen? Olen 20 viikolla raskaana ja lapsi on erittäin haluttu ja kauan yritetty. Nyt olen alkanut pelkäämään (kun en muutakaan pelättävää tänään keksinyt) että tuleeko minusta minkäänlaista äitiä. Hormonit taitaa olla sekaisin..

Mutta en ole koskaan tehnyt ruokaa, syömme mieheni kanssa usein ulkona tai valmisruokia. Meillä käy siivoja enkä tee juurikaan kotitöitä. Tykkään hemmotella itseäni ja mies kutsuukin minua prinsessaksi kun käyn usein manikyyreissa, kosmetologilla yms. hoidoissa ja huolehdin ulkonäöstä ja pidän vaatteista. Olen varmaan aika nirppanokka ja hienohelma ja varmasti myös patalaiska. Ja kohta minulla on pieni vauva hoidettavana ja peppu pestävänä, joten tsempatkaa minua ja kertokaa että teillekin on tullut kaikki luonnostaan!

 

["pieras"]

Milanna?

 

[2 vuotiaan äippä]

Älä huoli, kyllä se lapsi kasvattaa aikuiseksi.

 

["..."]

nyt vaan luuttu ja reseptikirja käteen ja opettelet asioita. Nyt se on vielä helppoa, mutta kun vauva syntyy niin huomattavasti haastavampaa.. Ja kyllä vauvan hoito tulee luonnostaan, mutta mestarikokiksi joutuu kyllä opettelemaan.

 

[Viikate]

Miksei sinusta voisi tulla aivan yhtä kelpoa äitiä kuin kenestä tahansa muustakin Mutta siis et ole koskaan laittanut ruokaa? Et kotitaloustunnillakaan? :xmas:

 

[dsgtws]

jaaa..aa kaikkiahan se vanhemmuus hirvittää, onhan se yhdenlainen hyppy tuntemattomaan. Mutta en nyt tiedä voiko siihen niin henkisestikään hirveesti valmistautua, ehkä se voisit opetella sitä ruuan laittoa ja itse siivousta (siinä vaiheessa kun vauva ryömii jne niin ei riitä että siivooja käy kerran viikossa vaan on siivottava oikeestaan joka päivä (ainakin ruokapöydän ympäriltä lattiat jne).

ja niin kannattaa totuttua ajatukseen, että sinun tarpeesi (siis nämä kosmetologi ym kivat jutut) joutuu jättämään pääasiassa kakkossijalle eli lapsen tarpeet menevät edelle. Toki kosmetologilla jne voi ja saa edelleen käydä, jos lapsenhoidolta pystyy/jaksaa ja kerkeää. Mutta kyllä mun täytyy tunnustaa, että sen sijaan että olisin vauva-aikana harrastanut tuon tyylisiä omia juttuja niin sen vapaa-aikani kyllä käytin kaikein mieluiten nukkumiseen ...kun vauvaa kanniskeli yöllä aamuneljään huutavana niin eipä päivälläkään haaveillu muustakun siitä että saisi nukkua ...

mutta mutta... niin ja mitä tulee ulkona syömiseen se voi sujua kohtuullisesti kun vauva on pieni (olettaen ettei ole kova huuto/kanneltava tapaus), mutta tuossa puolen ikävuoden jälkeen on turha kuvitellakaan leppoisista rauhallisista ravintolaruokailuista . Meillä on 1 v ja 2 v...ja jos syömme ulkona niin se on sitten kyllä yleensä pikaruokaa ...

 

["vieras"]

Itse olin vähän samanlainen. Nyt vauva 10kk ja juuri yksi päivä havahduin siihen, kuinka monessa asiassa olen muuttunut. Onhan tähän kasvukipuiluakin liittynyt, mutta pikkuhiljaa pakon edessä olen kasvanut äidiksi. Ja kaikesta ei tarvitse luopua. On minulla edelleen ripsipidennykset ja siivooja käy kaksi kertaa kuussa, mutta koen itseni ihan hyväksi äidiksi.