Voi ei, löin meidän koiraa!!!

[Uupunut]

Siis neljä vuotta tuo ihana lemmikkimme on meillä ollut, ja nyt ekaa kertaa löin sitä Siis kamala olo mulla

Murkkuikäiset tappelee tässä koko ajan, isäntä painanut ylitöitä, eikä sitä kotona juuri näy..Ja taapero roikkuu jalassa. Pyysin murkkua lenkittämään koiran, ja kamala riitahan siitä tuli kun hänellä on kuulemma juuri nyt muuta tekemistä. Sitten taaperolta tippui kokonainen leipä keittiön lattialle ja koira ampaisi saman tien sen kimppuun. en ymmärrä mikä mulle tuli, mutta säntäsin koiran luo ja karjaisin että hyi, ja löin sitä päähän.Tai siis sivulle päätä, siihen korvan alapuolelle. Koira oli ihan ihmeissään että kuin minä niin vihainen olin. Ja en kyllä tajunnut itsekkään miksi tein niinkuin tein.Tiedän että sama käsi ei voi olla lempeä ja lyödä, sitä koira ei ymmärrä. Mulla on niin huono omatunto
Jotenkin on vain pinna niin kireellä, kun aina joudut tapella että kuka koiran käyttää ulkona. Itse lenkitin sitä paljonkin ennen taaperon syntymään, mutta nyt en oikein ennätä kun mies niin paljon töissä. Joka päivä kuitenkin minäkin sitä käytän, mutta myös murkkuikäiset käyttävät molemmat kerran päivässä. Mutta aina murkkujen kanssa saa tapella aiheesta.
Tuntuu että tällä hetkellä se on liian kuormittava asia perheelleemme, mutta eihän koirasta haluaisi sellaisen syyn takia luopua. Eikä raaskisikaan. Mutta pakko myöntää että monesti olen viime aikoina miettinyt että olen ihan uupunut tuohon koiraankin. Mutta toisaalta kuitenkin mietin että ehkä tämä tästä helpottaa ja taaperokin kasvaa koko ajan.

En tiedä, mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä...Ajatukset ovat todella ristiriitaisia. Toisaalta elämä "kevenisi" jos koirasta luovuttaisiin, mullakin kuitenkin synnytyksen jälk. masennus, ja tosiaan mies paljon pois nykyään, kun työnkuva muuttunut siitä kun koira tuli taloon. Ja murrosikäisiä ei koira jaksa kiinnostaa, heillä ihan "oma maailmansa". Kannan jatkuvasti huolta siitäkin kun koira ei saa kunnon lenkkejä.Murkut lenkittävät se noin viidessä minuutissa
Hiljaiseksi vetää tämä tilanne...

Ja en todella kaipaa mitään kommentteja että olisitte miettineet koiranottoa kaksi kertaa. Tilanne on neljästä vuodesta muuttunut aika radikaalisti.Mies paljon pois, ja mulla koko talous huollettavana ja tämä masennus. Meillä ei ole edes kunnollista pihaa, vai pieni takapihan läntti tässä rivitalossa.

Kaipaisin nyt hieman kommentteja ja vertaistukea sian kanssa...

 

[Ap]

Siis asian kanssa, ei sian

 

[uusi koti]

Etsi sille koiralle uusi hyvä ja pysyvä koti. Jos sä oot noin piipussa niin harkitse ainakin asiaa. Ratkasu se on sekin.

 

[mies]

"Voi ei, löin meidän koiraa!!!"

jaa, ei sitten ollutkaan mies paikalla.

no, koiran virka sekin joskus.

nyt sitten koira sai tehdä miehen virkaa...

 

[x]

sori mutta väkivalta eläintä kohtaan on todella inhottavaa, eläin ei voi puolustautua. hae itsellesi apua ja anna koira hyvään kotiin.

 

[mies]

"Kaipaisin nyt...vertaistukea sian kanssa... "

Ns. Freudilainen lipsahdus -ko?

 

[vieras]

onko pakko olla täydellinen koiranomistaja kun ei ole täydellinen vanhempanakaan? onko koira tyytyväinen ulkoilutuksiin jne. vai vonkuuko enempi ulos? onko sen ulkoilutus sinulle positiivista? voisiko murkut velvoittaa iän mukaisesti pidemmille lenkeille kun osaavat vastuuta kantaa jo? olisiko muut perheessä valmiit luopumaan koirasta?

 

[ap]

sori mutta väkivalta eläintä kohtaan on todella inhottavaa, eläin ei voi puolustautua. hae itsellesi apua ja anna koira hyvään kotiin.

No luuletko etten tiedä että väkivalta eläimiä kohtaan on kamalaa, eikä todellakaan sallittua????
Ihan sama mitä tällä palstalla kirjoittaa, niin aina tulee paskaa niskaa. Varsinainen vertaistuki palsta!

 

[hepuli]

Sovi murkkujen kanssa kiinteät ulkoilutusvuorot ja jätä viikkoraha yms. maksamatta, jos ei toteudu. Nillehän sä oikeasti olit vihainen etkä koiralle. Jaksuja!

 

[mies]

mieskin toipuu.

kyllä koirakin.

(voi kyllä hetken ihmetellä)

 

[ap]

onko pakko olla täydellinen koiranomistaja kun ei ole täydellinen vanhempanakaan? onko koira tyytyväinen ulkoilutuksiin jne. vai vonkuuko enempi ulos? onko sen ulkoilutus sinulle positiivista? voisiko murkut velvoittaa iän mukaisesti pidemmille lenkeille kun osaavat vastuuta kantaa jo? olisiko muut perheessä valmiit luopumaan koirasta?


Itseasiassa koira vaikuttaa todella tyytyväiseltä, eikä koskaan vongu enempää ulos. Ja kyllä minusta on mukava lenkkeillä sen kanssa.Kuitenkin koko ajan kannan huolta että onko koiralla hyvä olla. Ollaan sovittu murkkujen kanssa monesti sopivan pituinen lenkki, mutta eipä mene montaa päivää kun alkavat taas luistaa sopimuksesta, ja vetoavat siihen että ei aina jaksa mennä samaa lenkkiä. Se on totta ja siksipä ollaan annettu vaihtoehtoisia lenkkejä.Ei mitään ylipitkiä, vaan varmasti murkut jaksavat pari kilometriä. Mutta sekään ei heille hyvä...

 

[ap]

mieskin toipuu.

kyllä koirakin.

(voi kyllä hetken ihmetellä)

Teilläkö vaimosi/puolisosi mätkii sinua?
Minusta on kohtuutonta että syyttelet minua mieheni lyömisestä. En ole koskaan sellaista tehnyt. Teillä ilmeisesti tapahtuu tällaista?

 

[Rianna]

Oikeasti se on vain koira, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Turhaan murehdit! Sitäpaitsi seuraavalla kerralla koira tuskin syöksyy leivän kimppuun, joten tuskin se läimäys hukkaan meni.

Seuraavalla kerralla sinäkin osaat toimia toisella tavalla, koska tiedät ettei koiraa sovi lyödä eli katse eteenpäin ja unohda koko juttu se meni jo!

 

[vieras]

Ei sitä aina jaksa lasten kanssa eikä koirankaan, mutta se tunne menee onneksi ennenpitkää ohi. Olisin minäkin koiraa heti varkauden tapahduttua jotenkin rankaissut.

 

[mies]

Oikeasti se on vain koira, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Turhaan murehdit! Sitäpaitsi seuraavalla kerralla koira tuskin syöksyy leivän kimppuun, joten tuskin se läimäys hukkaan meni.

...unohda koko juttu se meni jo!

Kas tässä uudelleen. Oli niin hyvä.

 

[hmm]

sori mutta väkivalta eläintä kohtaan on todella inhottavaa, eläin ei voi puolustautua. hae itsellesi apua ja anna koira hyvään kotiin.

No luuletko etten tiedä että väkivalta eläimiä kohtaan on kamalaa, eikä todellakaan sallittua????
Ihan sama mitä tällä palstalla kirjoittaa, niin aina tulee paskaa niskaa. Varsinainen vertaistuki palsta!

Mun mielestä toi on ihan ymmärrettävää. Mä tunnustaudun läpsäyttäneeni kissaa, kun se loikkasi mun supistelevan vatsani päälle. Eihän se kissa sitä tajunnut, että kipeää teki. Mut joku raivo sai mut tekemään niin. Hermot kun on loppu, niin sit ne on loppu. Samoista suistä jotkut tukistaa lapsiaa hermostuksissaan.

 

[minä]

Mun mieheni painoi (alisti) kerran meidän koiran niin vauhdikkasti maahan, että se satutti jalkansa pahasti. Linkuttaen ja ulvoen se juoksi mun luokse turvaan. Eläinlääkärireissu siitä tottakai tuli ja koira sai kipulääkkeet ja jalka parani ajan myötä. Olin todella vihainen miehelleni ja sanoin hänelle, että koiran ja hänen suhteensa on nyt täydellisesti tuhoutunut.

Ja katin kontit... Tuosta tapahtumasta on kohta kaksi vuotta ja minä olen sen jälkeen ollut koiralle kuin ilmaa. Mieheni sen sijaan on koiralle ainoa ihminen maailmassa ja koira palvoo miestä kuin kuuta taivaalla. Koiran koulutuksessa ihmettelin asiaa yhdelle erittäin arvostetulle koira-asiantuntijalle. Hän nauroi minulle ja totesi, että tapahtuman myötä koiralle selvisi lauman arvojärjestys kertaheitolla ja meillä on nyt tyytyväinen, isännän tunnistava ja sitä palvova koira. Ei kuulemma koiralaumassakaan arvojärjestystä selvitetä keskustelemalla ja äänestyksellä... Eli koirat näkevät ja kokevat asiat aivan eri tavoin mitä ihmiset. Se olisi meidän ihmisten hyvä muistaa, kun vouhkaamme "väkivallasta". Niin ja BTW, inhoan siis sydämeni pohjasta eläinrääkkäystä...

 

[Tiu]

Tämä olisi niin hyvä jokaisen koiranomistajan muistaa!! Koirat ovat koiria ja niitä on aivan turha inhimillistää! Niillä ei ole tunteita vaan pelkästään vaistot, vietit ja laumajärjestys.

 

[...]

Tämä olisi niin hyvä jokaisen koiranomistajan muistaa!! Koirat ovat koiria ja niitä on aivan turha inhimillistää! Niillä ei ole tunteita vaan pelkästään vaistot, vietit ja laumajärjestys.

No huh kyllä koirillakin vaan tunteita on...!

 

[vieras]

Tarttiskohan sun hakee apua tilanteeseen?? Nyt löit koiraa kun pimahdit ja seuraavaks lyöt lasta. Anna koira parempaan kotiin ettei enempää joudu kärsiin.

 

[Pikku Mii]

Mun mieheni painoi (alisti) kerran meidän koiran niin vauhdikkasti maahan, että se satutti jalkansa pahasti. Linkuttaen ja ulvoen se juoksi mun luokse turvaan. Eläinlääkärireissu siitä tottakai tuli ja koira sai kipulääkkeet ja jalka parani ajan myötä. Olin todella vihainen miehelleni ja sanoin hänelle, että koiran ja hänen suhteensa on nyt täydellisesti tuhoutunut.

Ja katin kontit... Tuosta tapahtumasta on kohta kaksi vuotta ja minä olen sen jälkeen ollut koiralle kuin ilmaa. Mieheni sen sijaan on koiralle ainoa ihminen maailmassa ja koira palvoo miestä kuin kuuta taivaalla. Koiran koulutuksessa ihmettelin asiaa yhdelle erittäin arvostetulle koira-asiantuntijalle. Hän nauroi minulle ja totesi, että tapahtuman myötä koiralle selvisi lauman arvojärjestys kertaheitolla ja meillä on nyt tyytyväinen, isännän tunnistava ja sitä palvova koira. Ei kuulemma koiralaumassakaan arvojärjestystä selvitetä keskustelemalla ja äänestyksellä... Eli koirat näkevät ja kokevat asiat aivan eri tavoin mitä ihmiset. Se olisi meidän ihmisten hyvä muistaa, kun vouhkaamme "väkivallasta". Niin ja BTW, inhoan siis sydämeni pohjasta eläinrääkkäystä...

Niin surullista kuin se onkin niin totta.. Mä olen kans kuullut kuinka koiria koulutetaan..Siis kasvattajat..

 

[vieras]

Teidän kannattaisi pitää perhepalaveri, jossa keskustelette mm. lasten osallistumisesta koiran hoitoon. Kerro, että olet vakavasti harkitsemassa koirasta luopumista, koska kenelläkään ei tunnu olevan aikaa koiran lenkittämiseen. Todennäköisesti murkut eivät ole innokkaita koirasta luopumaan, joten voisivat löytää uutta motivaatiota lenkkeilyyn. Voit keksiä myös jonkin uuden vuorosysteemin ja palkkiot murkuille. Esim. jos pitävät kiinni sovituista lenkeistä vaikkapa kuukauden ajan, käytte koko perhe syömässä lasten valitsemassa ravintolassa tai jotain muuta kivaa.

 

[Scenaario]

Älä turhaan huoli. Ei se koira yhdestä läpsystä traumoja saa, ja unohtaa sen kyllä paljon nopeammin kuin sinä. Eri asia olisi jos joka päivä pyörittelisit sitä niskavilloista ympäri kämppää.

 

[vv]

jos teillä on se pieni pihapläntti niin laita koira pihaan kiinni toisinaan ei tietenkään koko ajaksi. säälittäviä ne kettingin päässä olevat koirat joita ei lenkitetä.

rapsuttele koiraasi ,älä soimaa itseäsi- teit virheen, älä toista sitä.

 

[c]

Saisitko jonkun lenkittämään koiraa parina päivänä viikossa? Siis ihan ulkopuolisen? Esim. 4H yhdistys kouluttaa Dogsittereitä, jotka pientä maksua vastaan ulkoiluttavat koiria. Tai löytyisikö sukulaisista joku, joka kaipaisi lenkkiseuraa?

Näin saisit muutaman kerran viikossa vapaata koiran lenkittämisestä ja pikkuhiljaa kun elämäntilanne ja väsymys helpottaa, niin voisit taas ottaa koiran lenkityksen itsellesi kokonaan, mutta ei ole väärin pyytää lenkkeilyapua välillä . Koirasta luopumista saattaisit katua myöhemmin.

Ja tietenkin kannattaa tosiaan myös pitää perheen kanssa palaveri koiran ulkoilutuksesta. Ehkä koirasta on tullut "itsestäänselvyys" kaikille ja kun kerrot, että jos tilanne ei muutu, niin koirasta luopumista on harkittava. Se voi herättää teinitkin, koska kyllä se koira usein on kaikille perheessä tärkeä.

Selvästi vaikutat väsyneeltä ja koiran läppäisykin on luultavasti siitä johtuvaa. Kyllä se koira siitä toipuu.