Voi että mitähän tekisin

[Tallamuspurkuna]

:/

Meidän nyt 10 kk vanha tyttö nukku yöt tosi levottomasti tuonne n. 8kk asti. Heräs monta kertaa yössä ja söi joko tissiä tai sitten piti minuutin verran kantaa ja jäi sitten itsekseen nukkumaan taas sänkyynsä.

Sitten alkoi vähän helpottaa, jätti tissittelyn pois ja muutaman kerran yössä siis tuota kantelua kunnes reilu 9kk vanhana sitten alkoi jo nukkua useimmiten koko yöt tai kerran pari vaan heräsi.
Nyt kuitenkin tullut parin viikon sisällä tavaksi että haluaakin maitopullon kun herää eli kantelu ei auta :/ Se alkoi siitä että ylös puhkesi samaan aikaan kolme hammasta.

Nyt kävi nukkumaan kymmenen aikoissa, heräsi n. puoli tuntia sitten eikä jäänyt sänkyyn vaikka kantelin hetken. Istuskeli sitten hetken mieheni sylissä tuossa ja mies kokeili sen jälkeen viedä sänkyyn. Ei jäänyt.
Tarjosin maitopulloa vaikka päätin etten siihen rupea ( Niin ne päätökset näköjään pitää :kieh: ) Mutta ei huolinut sitäkään.

Mies vei sänkyyn ja aloitti huudon. Huusi, huusi, huusi... Kuulin että tutti oli pudonnut ja kävin laittamassa sen takas suuhun. Jatkoi huutamista.
Nyt on hiljaista... Mutta tuntuu kamalalta Nukahtikohan se ajatukseen etten ollenkaan välitä?
Yhteensä aikaa tuosta kun mies hänet vei sänkyyn ja kun nyt hiljeni meni varmaan kolme minuuttia :ashamed: Eli ei paljon mitään.
Silti tuntuu että olin oikea julmuri :snotty:

 

[Minä harvemmin.]

Miten usein sinä itse ennen nukahtamistasi ajattelet, ettei jokin läheinen välitä sinusta?

 

[Tallamuspurkuna]

Miten usein sinä itse ennen nukahtamistasi ajattelet, ettei jokin läheinen välitä sinusta?

Varmaan jos noin kovasti parkuisin niin jotain sellasia ajatuksia olis mielessä

 

[mä]

Miten usein sinä itse ennen nukahtamistasi ajattelet, ettei jokin läheinen välitä sinusta?

Varmaan jos noin kovasti parkuisin niin jotain sellasia ajatuksia olis mielessä

Aivan, mutta kuka nyt mitäkin ajattelee ja missä iässä. Onko lapsesi einstein syntyessään. Mitä jos pitäisit kirjaa aamuisin siitä, mikä olikaan viimeisin oma ajatuksesi ennen nukahtamistasi.

 

[vieras]

Niin, kyllähän sitä niin vähän ajatellaan NYKYISIN, että ei ole hyväksi jos vauva nukahtaa yksin itkuunsa. Ei se siitä opi, että eipä mulla mitään hätää ollutkaan, nukahdanpa. Oppi siitä on, että tähän hätään ei ole apua, parempi nukahtaa yksin ilman apua. Tästä taas saattaa jäädä aivoihin jälki, joka on myöhemminkin sietä löydettävissä. Eipä ihme, että Suomessa aikuisilla niin paljon masennusta, kun vauvana jo pitää ymmärtää, että yksin pitää pärjätä/tai olla pärjäämättä, apua ei tule. Älkää ihmiset hankkiko niitä lapsia, jos ette ole valmiita valvomaan edes ensimmäisenä vuonna pienen kanssa.

 

[Tallamuspurkuna]

Niin, kyllähän sitä niin vähän ajatellaan NYKYISIN, että ei ole hyväksi jos vauva nukahtaa yksin itkuunsa. Ei se siitä opi, että eipä mulla mitään hätää ollutkaan, nukahdanpa. Oppi siitä on, että tähän hätään ei ole apua, parempi nukahtaa yksin ilman apua. Tästä taas saattaa jäädä aivoihin jälki, joka on myöhemminkin sietä löydettävissä. Eipä ihme, että Suomessa aikuisilla niin paljon masennusta, kun vauvana jo pitää ymmärtää, että yksin pitää pärjätä/tai olla pärjäämättä, apua ei tule. Älkää ihmiset hankkiko niitä lapsia, jos ette ole valmiita valvomaan edes ensimmäisenä vuonna pienen kanssa.

Kyllä minä tuon lapsen kanssa olen valvonut tämän ekan vuoden aikana paaaaljon. =)
Ennen ei ole itkuunsa nukahtanut ja nytkin itki sen kolmisen minuuttia ja siinä välissä kävin toivottamassa unet ja tutin tyrkkäämässä suuhun.

En haluis enää opettaa "uusia" tapoja joista olis sitte vierotettava kohta. Ei hampaillekaan ole hyväksi yöllä juoda maitoa.
Ja jos en opeta edes siihen että yölläkin syödään maitoa niin hampaiden kärsimisen lisäksi ehkäisen sen ettei minun tarvitse vierottaa päiväpulloilun lisäksi yöpulloilusta.
Kun ei sitä tosiaan tähänkään mennessä ole tarvinut.

Silti se lapsen itku riipii äidin sydäntä.

Neuvolassa jo 6kk ikäsenä ehdotettiin että pitäis ruveta pitämään unikoulua, tassuttelua, mutta siihen en ruvennut enkä rupeaisi vieläkään.

 

[NannaIhana]

Mä pidin unikoulun, kun tissittely jäi 10kk iässä. En alkanut 2h oleen illasta enään "nukkumattina" vaan halusin sen omankin ajan. Enkä ole kertaakaan katunut.