Voi että..

[vuodatus]

Miksi tuntuu, että ystävyyssuhteet ovat melkein jatkuvasti niin yksipuolisia? Minä olen aina se, joka laittaa ja tarjoaa muille. Monet eivät huomaa ollenkaan, että voisi olla vastavuoroisuutta.
Mistä löytyy ihmisiä, jotka huomaisivat vastavuoroisuuden? ystävyydestä tulee rankka, kun pitää aina itse hommata kaikkea, järjestää, leipoa ja pitää illanistujaisia. Tiedän, että voisin sanoa aina ei.. mutta sitten lähtisi nämä ihmisetkin pois.. No ehkä he ovat sen takia ympärilläni, kun jaksan olla vetojuhtana.

 

[miirikki]

:hug:

 

[joohan]

mulla sama homma, meille tulee aina kaikki kylään, mutta meitä ei ikinä kutsuta mihinkään..olen ajatellut asian niin, että meillä on viihtyisää ja siistiä ja hyvät tarjottavat..muilla ei

 

[vuodatus]

Miten ihmiset ovat tehneet ratkaissunsa kyseisessä tilanteessa?

 

[miirikki]

No mä oon ottanu "hajurakoa" eli en ole itse kutsunut/soitellut hetkeen...Siis pariin kuukauteen.

 

[vuodatus]

No mä oon ottanu "hajurakoa" eli en ole itse kutsunut/soitellut hetkeen...Siis pariin kuukauteen.

Millainen on ollut tulos? Ovatko ihmiset alkaneet huomata tämän jälkeen vastavuoroisuuden vai hävinneet täysin pois.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Mä oon ihan pikkaisen salaa toivonut, että joku kutsuisi välillä tyttöä luokseen leikkimään vaihteeksi, kun yleensä tullaan "aina" meille.

 

[joo]

Mä en kutsu ketään ja menen muille kylään vain omasta halustani. Jos porukka ei tule omasta halustaan, niin sitten ei. Ja totuus on ettei kaikki voi olla mitään puuhapakkauksia, jotka aina on järkkäämässä jotain joka väliin.

 

[meah]

Hmmm...

Munkin ystävät tulee useimmiten meille. Lapsineen tai ilman.
Tämä on osittain ihan järkisyy-järjestelykin. Mä olen todella huono lähtemään täältä mihinkään ja se on niin vaivalloistakin. Moni on ottanut tavaksi kutsua itsensä tänne sen sijaan, että kutsuisi minut/meidät pois täältä.
Mä leivon ja touhuan tarjottavia mielelläni, ja mitä noita kavereita kuuntelee, niin ilmeisesti teen sen sen verran hyvin että mieluummin mun kahvipöydässä...

Toisaalta, mun ystävyyssyuhteissa on kyllä sitä vastavuoroisuutta todella kiitettävästi, välillä tuntuu että olen suorastaan yhden ja toisenkin palveluksen velkaa sinne ja tänne.

Tässä porukassa jokainen tekee sen minkä osaa ja auttaa siinä missä kykenee.

Ei ole sanomista. Jos olisi, jättäisin vähemmälle sellaisten ystävien kanssa yhteydenpidon.

 

[miirikki]

No mä oon ottanu "hajurakoa" eli en ole itse kutsunut/soitellut hetkeen...Siis pariin kuukauteen.

Millainen on ollut tulos? Ovatko ihmiset alkaneet huomata tämän jälkeen vastavuoroisuuden vai hävinneet täysin pois.

Kyllä sieltä sitten aikanaan on tullut puhelu ja kuulumisien kyselyä Pari kaveria on "jäänyt taakse" elämäntilanteiden erilaisuuden takia, mutteivät olleet kai koskaan kunnollisia kavereita vaan enempi "hyvänpäiväntuttuja"